Varmasti jokaiselle tiimiyrittäjälle tutussa Patrick Lencionin kirjoittamassa Viisi toimintahäiriötä tiimissä -nimisessä kirjassa käsitellään tiimin sisäisiä haasteita ja niiden ylitse pääsemistä. Nyt yli vuoden tiimiyrittäjänä toimineena koen, että pystyn reflektoimaan tiimimme sisäisiä haasteita ja vahvuuksia.

01. Luottamuksen puute

Etenkin viimeisimmän puolen vuoden aikana tiimimme sisäinen luottamus on kasvanut mielestäni merkittävästi. Arte on turvallinen ympäristö kokeilla uusia asioita ja tehdä virheitä, puhua siitä, mitä oikeasti ajattelee. Koen, että pienillä asioilla on ollut suuri vaikutus siihen, millaisena luottamus näkyy. Esimerkiksi tiimin yhteisistä jutuista pois olemisesta on hyvä ilmoittaa tiimin yhteisessä ryhmässä, poissaolosyyn kera, niin kenelläkään ei jää arvailujen varaan se, missä joku on. Lisäksi oppimissopimukset ovat toimineet hyvänä työkaluna avata sitä, millaisia ajatuksia tiimimme jäsenillä on eri asioihin liittyen, ja mitä tietynlaisen toiminnan pohjalla voi olla. Tiimimme voisi toki keskustella vielä avoimemmin, mutta mielestäni olemme menossa oikeaan suuntaan.

Tiimimme luottamusta pohtiessa olen huomannut myös sen, kuinka erillään luottamus henkilökohtaisella tasolla ja työasioissa voi olla. Joihinkin pystyn luottamaan sataprosenttisesti siinä, että hänelle osoitetut tiimin tehtävät tulee tehtyä hyvin, mutta luottamus henkilökohtaisella tasolla voi olla heikkoa. Ja joissain tilanteissa taas toisin päin. Kun tiimin kanssa nähdään monia kertoja viikossa ja toimitaan yhdessä, välillä töihin liittyvät asiat voivat taas alkaa tuntumaan henkilökohtaisilta.

02. Konfliktin pelko

Mielestäni tiimissämme on liian vähän konflikteja. Konflikteilla en nyt tarkoita sitä, että huudetaan naamat punaisina kilpaa toisillemme vaan sitä, että uskallettaisiin lähteä haastamaan toistemme ajattelua syvemmälle. Rakentava kritiikki olisi tärkeä taito, sillä sen avulla pystyisimme lähtemään kehittämään ideoitamme pidemmälle, jonka lisäksi se antaisi uusia näkökulmia tekemiselle. Tuntuu, että välillä tyydymme ensimmäiseen ehdotukseen tai vaihtoehtoon vain, koska kukaan ei lähde haastamaan ajattelua. Konfliktit ovat tärkeitä ja niitä voidaan hyödyntää tiimin toiminnan kehittämisessä. Koen itse olevani tiimissämme yksi näistä ajattelua haastavista henkilöistä, mutta koitan kiinnittää huomiota siihen, millä tapaa tuon itseni ilmi. Haluan haastaa kehittävässä, en toista lyttäävässä mielessä.

Palauteen antaminen on asia, josta olemme tiiminä jutelleet jonkin verran. Palautteen on oltava perusteltua, eikä sen pidä mennä henkilökohtaisuuksiin. Olisi löydettävä toimintatapoja, joilla palautteen antamisesta saataisiin osa tiimin arkea – se ei saisi olla vain puolivuosittain palautekeskusteluissa käytävä tilanne. Palautteen antamisen on oltava avointa, kunnioittavaa ja sen on lähdettävä halusta kehittää tiimin toimintaa – ei halusta pönkittää omaa egoaan.

03. Sitoutumisen puute

Olen itse hyvin sitoutunut tiimimme toimintaan ja haluan päästä luomiimme yhteisiin tavoitteisiin. Koen, että osa Artesta ei välttämättä priorisoi tiimin toimintaa samalla tavalla. Luomme yhdessä yhteisiä tavoitteita, joiden eteen kaikki eivät kuitenkaan tee tarvittavasti töitä ja näin tavoitteisiin ei päästä. Ongelma voi olla siinä, ettei tavoitteita koeta omiksi, jonka takia niitä olisi muokattava tiimille sopiviksi. Tavoitteet ovat kuitenkin yhdessä päätettyjä, ja esimerkiksi teoriapisteistä ja asiakastapaamisten määrästä muistutellaan mieleen viikoittain tiimin yhteisissä palavereissa. Miksei tavoitteisiin siis päästä? On luotava selkeät tavoitteet, joihin kaikki pystyvät sitoutumaan sataprosenttisesti.

04. Vastuun välttely

Nyt kun tiimiläisillä alkaa pyörimään omia projekteja, ei aikaa tiimin yhteisille asioille välttämättä ole niin paljoa. Kun tiimille tulee vastuuta jostain, se usein jää samojen henkilöiden tehtäväksi. Olisi löydettävä tapa, jolla tiimiläiset saataisiin tekemään kompromisseja ja ottamaan vastuulleen myös niitä ei-niin-innostavia tehtäviä. Oma luonteeni ei anna myöden olla auttamatta tiimiä jossain jutussa, vaan usein joudun karsimaan itseäni kiinnostavampia asioita pois kalenteristani, tai tekemään pidempää päivää. Tuntuu, etten usein saa myöskään kiitosta ottamistani vastuista.

Jos joku tiimissä pyytää apua, olisi hyvä edes vastata ja perustella, miksei pääse auttamaan. Näin myöskään avunpyytäjä ei saa muista välinpitämätöntä mielikuvaa. Olemme kuitenkin oppimassa tiimiyrittämisestä, ja meidän pitäisi olla toistemme tukena enemmän.

05. Tulosten huomiotta jättäminen

Koen, että tiimimme ei tällä hetkellä ole tulosorientoitunut. Merkkaako tiimillemme jokin muu tekijä enemmän, kuin tavoitteisiin pääseminen tai rahan tekeminen? Mielestäni kyllä. Tällä hetkellä monilla on menossa intohimo- tai oppimisprojekteja. On mielestäni hyvä, että tiimissämme ei painoteta siis hankkimaan hanttihommia ja lypsylehmiä. Ovatko tämänhetkiset tavoitteemme siis tiimillemme toimivia? Emme viime syksynä päässeet tiiminä yhteisiin tavoitteisiimme, ja nyt keväälle tavoitteemme ovat lähes samat. On vaikea kuvitella, että kaikki olisivat yhtäkkiä saaneet motivaatiota näihin tavoitteisiin. Pitäisikö tavoitteiden olla siis enemmänkin oppimiseen ja kokemuksiin liittyviä, kuin numeraalisia? Miten tiimin kehittymistä pystyisi silloin mitata tai seurata?