Tiimiäly syntyy yksittäisten tiimin jäsenten ja eri tiimien välisessä yhteistoiminnassa. Tiimiälyllä tarkoitetaan ryhmätoimintaa, jossa jokaisen ryhmäläisen potentiaali tukee yhteisen tavoitteen saavuttamista.  

Kirjassa käsitellään viittä tiimiälytaitoa, jotka ovat keskeisiä tiimin menestymisen kannalta. Nämä taidot ovat 

•  Itsetuntemus: Eli kyky tunnistaa tiimin jäsenten kyvyt ja tukea niitä siten, että jokainen voi työssään toteuttaa sitä, missä on hyvä ja edistää sitä, mitä kohti haluaa kehittyä ja kasvaa. 
• Yhteinen suunta: Eli tiimillä on vahva tunne jaetusta merkityksestä ja tiimin toiminnalla on selkeä yhteinen tavoite, jonka saavuttamiselle on määritelty mittari. 
• Salliva ilmapiiri: Eli tiimin sisällä vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Tiimiläiset uskaltavat kokeilla ja epäonnistua, oppia kokemastaan sekä kohdata ja ratkoa konflikteja tuloksellisesti. Jokaisen mielipidettä pidetään yhtä arvokkaana ja tärkeänä. 
• Lupa ja vastuu toimia: Eli tiimin kesken on selkeästi jaettu roolit ja niistä on viestitty. Samaan aikaan kaikilla tiimiläisillä on lupa toimia ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. 
• Rikastava vuorovaikutus: Tiimin sisäinen vuorovaikutus on avointa, vapaata ja tarkoituksenmukaista. Tiimille syntyy ns. Jaettu tietoisuus, jonka mukana tiimi etenee itseohjautuvasti ja tarkoituksenmukaisesti vaiheesta toiseen kohti tiimin yhteistä tavoitetta. 

Jokaisella edellämainituista taidoista on oma roolinsa tiimin dynamiikassa ja sen kyvyssä sopeutua muuttuvaan työelämään. 

Itsetuntemus: 

Itsetuntemuksesta on monia eri määritelmiä. Merriam-Webster-sanakirjan mukaan itsetuntemuksella tarkoitetaan sitä, kun ihminen tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet, osaa ennustaa käyttäytymistään erilaisissa tilanteissa ja ymmärtää, mikä häntä motivoi. Tämän näkemyksen mukaan myös omien tunteiden tunnistaminen ja sanoittamine kuuluvat itsetuntemuksen piiriin. Filosofisesta näkökulmasta tarkasteltuna itsetuntemuksella taas viitataan kykyyn tarkastella omia ajatuksia, tuntemuksia, uskomuksia ja mielentiloja.  

Spesifistä määritelmästä huolimatta itsetuntemus on tärkein tiimiälytaito, sillä omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen auttaa löytämään omat kipupisteet ja kehityskohdat. Tunnistamalla omat vahvuudet ja heikkoudet on todennäköisempää päätyä työtehtäviin, joissa on suuremmat mahdollisuudet kukoistaa.  

Kirjassa listataan viisi asiaa, joiden näkökulmasta yksilö voi tarkastella omaa itsetuntemustaan. Näitä ovat tietoisuus itsestä, itsen eri puolien tunnistaminen, vahvuuksien hyödyntäminen, itsetunto ja motivaatio. On tärkeää, että tiimin yksilöillä on vahva itsetuntemus, sillä yksilötasoisen itsetuntemuksen kautta pystymme tarkastelemaan itsetuntemusta tiimitasolla. Omien vahvuuksien kautta pystymme peilaamaan tiimin vahvuuksia ja heikkouksia. Näemme miten vahvuudet ja heikkoudet kompensoivat toisiaan ja tämän avulla pystymme tunnistamaan tiimimme ns. kipupisteet ja kehityskohdat.  

Kirja sai minut miettimään, kuinka vahva oma itsetuntemukseni on. Heikkouksien, itseni eri puolien, motivaattoreiden ja tunteiden tunnistaminen tuntuu käyvän minulta helposti. Mitä tulee vahvuuksiin, koen olevani aika huono tunnistamaan vahvuuksiani yksilönä. Tämä vaikeuttaa niiden kommunikointia tiimille sekä itseni asettamista tietylle kentälle yhteisen tavoitteen saavuttamisen edistämiseksi. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että ajattelen aina jonkun olevan minua parempi tässä x asiassa, joten voinko listata sitä omaksi vahvuudekseni. Kirja sai minut kuitenkin tajuamaan, että tällaisessa ajattelumallissa on kyse minun sokeasta pisteestäni. Kun asian laittaa perspektiiviin, niin maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä. Aina löytyy joku, joka on minua parempi ja osaavampi x asiassa. Voi olla, että minulta taas löytyy jokin taito y, jossa olen kehittyneempi kuin tämä joku. Jatkossa minun tulisi luopua tästä kyseisestä ajatusmallista, lopettaa itseni vertaaminen muihin ja alkaa verrata itseäni ainoastaan omaan menneeseen versiooni. 

 
Yhteinen suunta 

Helpoin tapa määrittää tiimille yhteinen suunta, on asettaa tavoitteet, joita kohti työstetään. Tavoitteet ovatkin yritysten ja tiimien tärkein työkalu älykkääseen toiminnanohjaamiseen. Tavoitteiden määrittämisessä on huomioitava tavoitteiden määrä, laatu, selkeys ja mittaus. 

Tavoitteita asettaessa on ensisijaisen tärkeää tietää halutaanko asetetuilla tavoitteilla ylläpitää vai kehittää nykyistä toimintaa. Jos toimintaa halutaan ylläpitää, on tiimin valittava ensisijaisesti ylläpitäviä tavoitteita. Jos tiimi haluaa taas kehittää toimintaansa, on valittava tavoite- ja avainlopputulosmittarit.  

Peilasin kyseistä ajatusta tiimimme tavoitteisiin. Viime keväänä asetimme tavoitteeksi tehdä 200 000 € liikevaihtoa vuonna 2023. Vaikka emme ole sitä ääneen sanoneet, tiimissä on selkeästi haluttu asettaa tavoite, joka ylläpitää nykyistä toimintaamme. Tämä viestii siitä, että toimintaan on oltu tyytyväisiä ja sitä halutaan jatkaa. Nyt syksyllä saimme määritellä omat henkilökohtaiset tavoitteet, joita kohti työstämme. Esille nousi tavoitteita, jotka liittyivät mm. oman osaamisen kehittämiseen sekä liikunnan ja hyvinvoinnin lisäämiseen osaksi arkea. Nämä tavoitteet asettuvat enemmän tavoite- ja avainlopputulosmittareihin, jolloin voidaan ymmärtää, että tiimissä halutaan tällä hetkellä ennemmin kehittää tiimin toimintaa nykyisestä.  

Tavoitteiden toteutuminen 

Tavoitteiden toteutumiseen vaikuttaa huomattavasti asetettujen tavoitteiden määrä. Uusilla organisaatioilla on tapana asettaa liikaa tavoitteita. Tämä johtaa siihen, etteivät useat tavoitteet tue enää toisiaan, eikä kenelläkään ole oikein mitään hajua, mitä tavoitteita tulisi priorisoida ja mihin tulisi keskittyä. Optimaalein määrä tavoitteita on 3-5 kappaletta.  

Tiimikohtaisten tavoitteiden asettamisessa tulisi huomioida jo olemassa-olevat tavoitteet. Valmentajien toimesta meille on asetettu jo kolme tavoitetta, tietty määrä teoriapisteitä, asiakastapaamisia ja tunteja. Nämä voidaan osittain luokitella henkilökohtaisiksi tavoitteiksi, mutta ne menevät myös tiimikohtaisten tavoitteiden alle, sillä opintojen etenemisen kannalta on tärkeää, että tiimiläisten opinnot ovat n. samalla mallilla ja etenevät samaa vauhtia. Muuten riskinä on jäädä opinnoissa jälkeen ja pahimmassa tapauksessa pudota kelkasta. Tiimiliidereiden on siis huomioitava, että tämä 3-5 tavoitteen haarukka sisältää jo valmiiksi kolme tavoitetta.  

 
Salliva ilmapiiri 

Salliva ilmapiiri on avaintekijä tiimin selviytymiseen muuttuvassa työelämässä, sillä onnistuakseen muutos edellyttää sallimista. Sallimisella tarkoitetaan sitä, että työyhteisössä tunnistetaan muutoksen herättämät tunteet, hyväksytään niiden olemassa olo ja uskalletaan puhua niistä.  

Älykkään tiimin salliva ilmapiiri koostuu kolmesta elementistä: epäonnistumisten näkemisestä menestyksen edellytyksenä, kokeilukulttuurin toimintaperiaatteista ja kyvystä hyödyntää konflikteja. Nämä kolme asiaa ovat sellaisia, joita vaalitaan tiimiakatemialla.  

Korostamme paljon sitä, miten akatemia on oiva ympäristö oppimiselle kokeilukulttuurin kautta. Virheet sallitaan ja tiimiyrittäjiä rohkaistaan jakamaan omia epäonnistumisiaan, sillä epäonnistumisista opitaan, ne kasvattavat ja näyttävät meille oikeaa suuntaa. Avoin kommunikaatio epäonnistumisista hyödyttää kaikkia, sillä se lisää luottamusta ja estää saman virheen toistumisen. Koko yhteisö oppii yhdestä epäonnistumisesta ja näin pääsemme tiiminä kehittymään. Kuitenkin näin kahden vuoden jälkeen voin sanoa, että tämä on kaunis ajatus. Käytännön tasolla ja arkielämässä epäonnistumisia ei todellakaan tuoda niin avoimesti esille, kuin annetaan olettaa eikä kokeilukulttuuri ole niin isosti läsnä arjessa. Kommunikaatio ja avoimuus epäonnistumisista tiimiakatemian sisällä ei mielestäni toimi. Viimeisimmän vuoden aikana olen tiimissämme kuullut avoimesti ehkä yhdestä, max. kahdesta epäonnistumisesta. Tiimimme ulkopuolella olen kuullut tasan yhdestä epäonnistumisesta ja sekin tieto on tullut alumnilta.  

Yritystä epäonnistumisten jakamiselle kuitenkin on. Yksi hyvä esimerkki siitä on vuosittain jaettava kultamunaus palkinto. Ajatuksen tasolla palkinto on todella hieno, mutta käytännössä, kun tieto epäonnistumisista tulee yhdessä palkintoehdokaslistan kanssa ja epäonnistuminen on yleensä kiteytetty kolmeen lauseeseen palkintoehdokkuuden perustelujen muodossa, kyseinen palkinto tuntuu hieman turhalta. Vaikka projektiryhmä olisi oppinut kyseisestä projektista ja sen mokista paljon, olisi kiva, jos kyseiset opit tuotaisiin myös muulle yhteisölle aikaisemmin kuin palkintoäänestyksen yhteydessä.  

Miten tätä voisi kehittää: 

Kirjassa avoimuuden ja luottamuksen kasvattajana jaettiin sellainen työkalu kuin “Mokajako”. Se toimii niin, että tiimin kokoontuessa jaetaan epäonnistumiset ja se, mitä niistä on opittu. Näin kenenkään toisen ei tarvitse tehdä samaa mokaa. Kirjassa ehdotetaan myös sellaista, että kunkin kokoontumiskerran eniten oivalluksia antanutta mokaa voidaan myös juhlistaa yhdessä.  

Tiimit voisivat ottaa tällaisen mokajako hetken osaksi viikkopalavereitaan tai kuukausikatsauksia. Tämän yhteydessä tiimille tulisi painottaa, että aina ei ole pakko olla mokaa jaettavaksi. He kertovat, joilla on. Näin epäonnistumiset saataisiin tiimin sisällä helpommin jakoon ja tiimin yksilöt voisivat viedä oppimaansa tiimirajojen ulkopuolelle esim. projekteissaan tai ihan vain arkitasoisessa keskustelussa. Tällainen uusi toimintamalli voisi olla hyvä lisä arkeen, jolla saataisiin kasvatettua tiimin sisäistä sekä yhteisön sisäistä luottamusta. Ihmiset tulisivat tietoisemmiksi siitä, mitä toiset tekevät ja tällainen todellakin kannustaisi rohkeisiin kokeiluihin ja levittäisi sanomaa siitä, että epäonnistuminen on ok!