Tämä kirja ei esittelyjä kaipaa, onhan se jo klassikko tiimiakatemialla. Olen halunnut lukea tämän jo ekasta keväästä lähtien, mutta nyt melkein 2 vuotta myöhemmin, päätyi tämä oikeasti lukuun. On iso kunnia ja etuoikeus, että saa opiskella Tiimiakatemialla, Euroopan johtavassa tiimiyrittäjyyden yksikössä. Vaikka matkaa on edessä kohta enää kolmasosa, niin kirjan opeista on silti edelleen hyötyä – niin viimeiselle vuodelle kuin elämään akatemian jälkeenkin. Oli mielenkiintoista kirjaa lukiessa samalla reflektoida sitä Hohkeen toimintaan, sillä onhan meille jo muodostunut omat toimintatavat, rutiinit ja kulttuuri. 

Johtavat ajatukset 

Tiimiakatemian johtavat ajatukset ovat yksinkertaisesti ajatuksia, jotka ohjaavat toimintaamme yksilöinä ja tiiminä. Perusta vakaiden ja luottamuksellisten ihmissuhteiden luomiseen on olla avoin ja kunnioittava. Tämä pätee niin parisuhteisiin, ystävyyssuhteisiin kuin asiakassuhteisiinkin. Koen, että Hohkeessa osataan puhua suoraan ja rehellisesti, eikä enää lakaista (ainakaan kaikkia) kissoja maton alle. Osataan luottaa ja olla luottamuksen arvoisia. Tiimin tarkoituksena ei ole yhteinen päämäärä, vaikka toki sellainenkin on, vaan oppia nauttimaan matkasta. Matkasta kehityksen, uuden luomisen ja mahdollisuuksien näkemisen parissa. 

Dialogi ja treenit 

Dialogin perussäännöt: kuuntele, kunnioita, puhu sydämestäsi (suoraan) ja odota vuoroasi. On varmasti kaikille selvää, että dialogia oppii vain harjoittelemalla. Siksi onkin ihan loogista, että Hohkeenkin dialogi ensimmäisistä treeneistä tähän päivään verrattuna on aika erilaista. Puheenvuorot ei vielä jakaudu tasaisesti, mutta kiinnitetään siihen huomiota joka treeneissä, sekä kehitys on mielestäni ollut todella hyvää. Itse noudatan treeneissä periaatetta, että puhutaan silloin, kun on jotakin annettavaa. Yritän välttää jaarittelua ja toistoa, sillä sitä kerkeää tehdä muissa tilanteissa. Mielestäni meillä on selkeät ja simppelit säännöt treenejä koskien. Ollaan ajoissa paikalla, ei olla pois (kun kipeinä), myöhästyttyä tullaan tauolta sisään ja ollaan läsnä. 

Treenien tarkoituksena on jakaa tietoa ja oppeja, saada uutta teoriapääomaa sekä synnyttää uusia rohkeita ideoita. Viimeinen kohta on jäänyt meillä hieman prakaamaan, ja siihen haluan kiinnittää keväällä huomiota. Meillä menee treenit aika saman kaavan mukaan, joten sitä on kiva päästä rikkomaan, ainakin omalta osaltani aion niin tehdä. 

Kirjassakin kerrotaan esimerkki siitä, kuinka valmentajan korvaan särähtää “ihan kiva” ja “hyvä fiilis” -kommentit. Meillä meni pitkään, varsinkin alkuvuodesta treenien check in siihen, että kaikki kertoo olevansa väsynyt ja stressaantunut. Se söi paljon ilmapiiristä, eikä dialogikaan mitenkään pirskahdellut. Olen iloinen siitä, että jossain kohtaa valmentajamme Janne pisti Hohkeelle luun kurkkuun. Satunnaisten treenien päätteeksi hän otti kantaa siihen, ettei jaksa enää kuunnella viikosta toiseen sitä, että meitä väsyttää. Eikä kukaan muukaan meistä. Jos väsyttää, niin aikuisten ihmisten on tehtävä asialle jotain. On se sitten aikaistaa nukkumaanmenoa, sulkea älylaitteet aiemmin tai vaikka syödä ravitsevampi aamupala. Mutta sillä tiedolla kukaan ei enää tee mitään. Tämän jälkeen “väsynyt” -sana siirtyi Hohkeen mustalle listalle. Ja hyvä niin. Olihan sillä suuri vaikutus koko treenien kulkuun, kun jo heti check in oli pirteämpi.  

Oppimissopimus 

Työkalu, jota käytetään oman oppimisen ohjaamiseen. Tiimiakatemialla kun ei ole kenellekään valmista polkua, vaan se täytyy rakentaa itse. Ja jotta polun voi rakentaa, tarvitaan erilaisia työkaluja. Tällöin se edistyy, eikä vaan jää pyörimään ympyrää. Oppimissopimukseen määritellään itselleen sellaiset tavoitteet, joita haluaa saavuttaa. Ne voivat liittyä esimerkiksi tietopääoman kasvattamiseen (lukusuunnitelma), projektiin, yrittäjyyteen tai henkiseen kasvuun.  

Alussa oppimissopimuksen teko oli varsin haastavaa, kun ei vielä tiennyt mitä haluaa oppia. Halusi vain oppia jotain, ja löytää uusia mielenkiinnonkohteita. Nyt syksyllä sen teko oli suorastaan helppoa, kun oma päämäärä alkaa olla selkeä. Ilokseni myös huomasin, että kevään sopimuksesta kaikki itselleni asettamat tavoitteet olivat täyttyneet.  

Tärkeintä oppimissopimusta laatiessa on olla rehellinen. Rehellinen nykytilanteesta, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Pitää tarkastella omaa toimintaa suoraan peiliin katsomalla, eikä läpi sormien. Tällöin yleensä herää esiin joitain kipukohtia, joihin on jäänyt kompastelemaan. Ne täytyy ensin osata kohdata ja sanoittaa, jonka jälkeen niihin voi puuttua ja keskittyä.  

Belbin 

Meidät on jaettu tiimeihin belbinin tiimiroolitestin avulla. Niistä ei sen koommin keskusteltu, paitsi ensimmäisenä keväänä vaan käytiin läpi mikä kukakin on. Otettiin kuitenkin nyt syksyllä oppimissopimus –treeneihin mukaan tiimiroolitestien tulokset. Jokainen näytti vanhat, ihan ensimmäiset tulokset. Jokainen myös teki sen nyt uudestaan, jolloin tarkasteltiin sitä, miten tulokset ovat muuttuneet. Osalla oli pysynyt suht samana, osalla korostunut jokin rooli enemmän. Itselläni testin tulokset oli muuttunut aika paljon, mutta se ei ollut mitenkään yllätys. Sainkin nyt tuoreemmassa testissä kärkikolmikossa tulokseksi Implementer (16p), Monitor Evaluator (15p) ja Completer Finisher (14p). 

Koen, että passaan täysin implementerin eli tekijän kuvaukseen. Olen vastuuntuntoinen, ahkera ja asiakeskeinen työskentelijä. Omaan paljon tietoa, käytän maalaisjärkeä ja olen lopulta aika jalat maassa. Kohtaan asiat realistisesti, ja pyrin etsimään niihin järkeviä sekä helpoimpia ratkaisuja. Olen parhaimmillani silloin, kun työskentelen itsenäisesti. Tykkään että on selkeät suunnitelmat, aikataulut, roolitukset, vastuualueet ja työtehtävät, jolloin jokainen hoitaa oman tonttinsa kunnolla. Toki apua saa ja pitääkin kysyä, eikä kaikkea tarvitse tehdä yksin. 

Monitor evaluator eli arvioija. Tätä tyyppiä kuvaillaan jopa kylmän rauhalliseksi, ja omaan kyllä lehmän hermot. Analysoin, pohdin ja kiinnitän huomiota yksityiskohtiin. Tutkin asioita eri näkökulmista, ja tiedotan riskit ennen kuin hyppään pää edellä puusta. Heikkoutena tässä roolissa on se, että ylikriittisyyden takia arvioijaa voidaan välillä pitää ilonpilaajana. 

Completer finisher on viimeistelijä. Tästäkin tunnistan itseni täysin. Olen tosi huolellinen ja tarkka, ja tykkään tarkistaa asiat pariin otteeseen. Esimerkiksi sopimusta lähettäessä käyn sen tosi tarkasti läpi, jotta sinne ei vaan joudu mitään ylimääräistä/huonoa. Koen myös olevani pitkäjänteinen asioiden kanssa, ja olenkin Hohkeessa yksi kärsivällisimmistä tyypeistä paineensietokykyni ansiosta. 

P.S. Voisko tän kirjan laittaa pakolliseksi lukulistalle kaikille rajapinkuille?