Tehokkuuden taika

Kirjoittaja: Leila Luhtanen

29 marraskuun, 2022

Lähdeteos: Tehokkuuden taika

Lähdeteoksen kirjoittaja: Leo Stranius

Teoriapisteet: 2

Luin Leo Straniuksen Tehokkuuden taika -kirjan. Viehätyin Leon ajatuksesta, että hän antoi itselleen kolme vaihtoehtoa: polta itsesi loppuun, downsiftata eli vähentää tekemistä tai ota aktiivisesti tilanne haltuun. Hän kaipasi tunnetta ajanhallinnasta. Voin samaistua hänen kokemukseensa. Omalla kohdallani välillä tuntuu, että vuorokaudesta loppuu minuutit ja viikosta päivät kesken. Kirjassa Leo kertoo, kuinka on pureutunut omaan elämäänsä minuutteja myöden. Hän yhdistelee esimerkiksi lihashuollon hampaidenpesuun ja käyttää joka päivä 10 minuuttia seuraavan päivän aikatauluttamiseen. Minulla on jo muutama nuorena saatu kokemus itsensä polttamisesta loppuun, joko burnoutin tai ylikunnon merkeissä. Olen tyyppinä sellainen, että kun innostun, niin on pakko tehdä lisää. Koin ajatuksen elämäni aktiivisesta haltuun otosta hyvin voimaannuttavaksi. Juttelin ideasta ja kirjasta myös eräällä asiakastapaamisellani, jossa tapasin yrittäjän, joka pyörittää 7 erilaista yritystä samanaikaisesti sekä elää perhe-elämää. Hän on kuulemma itsekin käyttänyt tätä ajatusmallia oman elämänsä organisoimiseksi.

Aikaoptimisti vai aikapessimisti

Kirjan lukemisen jälkeen koin eräänlaisen valaistumisen omasta ajankäytöstäni. Olin enemmän läsnä hetkissä ja huomasin hälytyskellojen alkavan soida päässäni, mikäli käytin aikaa turhanpäiväisiin asioihin. Samaten aloin kokeilla ajanhallinnan menetelmää, mistä Leo puhui kirjassaan. Kirjassa käytettiin termejä aikaoptimisti ja aikapessimisti. Aikaoptimisti kuvittelee, että asioiden tekoon menee vähemmän aikaa. Löydän itsestäni paljon aikaoptimistin piirteitä, vaikka usein olenkin aikaoptimistin ja aikapessimistin välimaastossa. On mahdollista, että kun sovittu aikataulu pettää, jolloin molemmat osapuolet kokevat pettymyksen tuntemuksia. Mikäli huomasin, että saatan myöhästyä, ilmoitin liioitellun myöhästymisajan lyhyen ajan sijaan. Tällöin tapaamani henkilö sai positiivisen kokemuksen, kun saavunkin paikalle hyvissä ajoin ennen ilmoittamaani. Tämä menetelmä myös haastaa omaa kiireen tunnettani. Kirjassa puhuttiin, siitä kuinka kiire on ennemminkin huonoa suunnittelua. Aloin myös kalenteroimaan avonaisia aikaslotteja, jotta voin pelata aikani kanssa turvallisemmin. Mikäli minulle tulee jotain kiireellistä hoidettavaa, voin hoitaa sen avonaisessa aikaslotissa multi taskingin ja kiireen sijaan. Kiireisenä hutilointi ei anna mitään hyvää.

Aika on rahaa

Pidin paljon hänen tavastaan jalostaa aikaa matemaattisesti. Hän on rikkonut rutiininsa minuutteihin. Lisäksi esimerkiksi Leo pyöräilee mieluummin kuin ajaa autoa. Hän on laskenut, että hänen autoiluikäänsä olisi mahtunut noin kolme 20 000 euron autoa ja mikäli hän olisi sijoittanut summat, olisi hän 3% vuotuisella tuotto-odotuksella 110 000 euroa rikkaampi. Aloin pohtimaan, kuinka paljon rahaa olen käyttänyt omaan autoiluuni. Toki autoilu on säästänyt minulta aikaa linja-auton sijaan, mutta silti odotan jo tammikuuta, kun pääsen muuttamaan lähemmäs keskustaa ja luopumaan päivittäisestä henkilöautolla kulkemisesta. Koen myös optimoivani aikaani, kun muutan lähemmäs keskustaa. Samaa ajattelua olen jalostanut muihinkin elämäni osa-alueisiin. Olen muun muassa pohtinut, kuinka tiimi voisi optimoida ajankäyttöään paremmin. Puolentoista tunnin viikkopalaveri tunnin sijaan on vuodessa noin 24 tuntia. Vuorokaudessa voi ajaa Suomen halki tai tienata 20€+alv/h palkkiolla 480€. Mikäli jokainen tiimiläinen, eli kuusitoista henkeä tekisi vuorokauden enemmän töitä vuodessa tuolla palkkiolla, kilahtaisi tilille 7680€+alv. Aika on rahaa ajattelu on läsnä mielessäni usein, kun käymme jotain mielestäni tosiseikkaista asiaa yhdessä läpi tai teen jotain arkista. Olisiko tämän asian voinut tuoda ilmi Teams viestissä? Mitä olisin samassa ajassa, kun katsoin Lucifer -sarjaa ehtinytkään tehdä? Tietenkään tiimissä vietettyä aikaa ei voi aina arvottaa ja tiimityöskentely tuo paljon oppeja itsessään sekä vapaa-ajalla on kiva katsella sarjoja. Kuitenkaan en voi välttää raha-ajattelua. Talouspäällikkönä kuluneena vuotena tämän ajatuksen rantautus tiimille on saanut monessa hieman vieroksuvan vastaanoton. Uskon kuitenkin sen johtuneen pitkälti uudesta asiasta tiimille sekä rahakeskusteluiden epänormaaliudesta arki elämässä. Tässä yksi kehityskohta myös tulevaan!

Tapojen merkitys

Kirjassa puhuttiin paljon siitä, kuinka rutiinien ja tapojen merkitystä ei voi väheksyä. Kirjassa arvot muodostuvat tavoista, tavat rutiineista ja rutiinit kokeiluista. Olen kamppaillut kirjareflektioiden tekemistä vastaan jo pitkään, mutta päätin kokeilla kirjoittamista. Ehkä tästä pitemmällä aikavälillä muodostuu rutiini ja sen kautta tapa. Aina Waltari -palkinnon julistustilaisuuksissa Battle Teameissa koen ihannointia hienoista kirjareflektioista, joita palkitaan. Olen välillä kokenut ajatusten sanoittamisen haastavaksi. Uskon kuitenkin, että olen sitä mitä toistuvasti teen. Pitää olla tarkka millaisia tapoja luo. Kun tekee jotain tarpeeksi pitkään ja usein, muodostuu tapa. Tapa kannattaa muuttaa yksi kerrallaan. Leo kokeilee joka kuukausi uutta tapaa. Hän kytkee tavat toiseen, jo olemassa olevaan tapaan. Tavoitteista voi tehdä nousujohteisia, jolloinko aloitetaan pienestä ja ajan kanssa suurennetaan tavoite. Pieni alku on suuren eleen alku. Yksi Leon mainitsema työkalu on 12 muutettavan asian listaaminen omasta elämästä ja niiden jakaminen jokaiselle kuukaudelle. Tätä työkalua voi soveltaa niin omaan elämään kuin tiimityöskentelyynkin. Miksipä ei kokeilisi uusia asioita, jos jokin ei toimi? Miksi väkisin pitää huonoksi havaittu toimintamalli? 

Se, että saan tehdä on etuoikeus

Meillä oli yksissä treeneissä vierailevana valmentajana Mikko Pitkänen, joka sanoi, että ”mitä jos luopuisitte pakko-ajattelusta ja alkaisitte ajatella, että saatte tehdä jotain”. Tämä lausahdus tuli mieleeni kirjan lukuhetkellä, kun Leo mainitsi saman ajatusvinouman. Olen aktiivisesti koittanut korjata myös omaa ajatteluani. Minä saan. Minä voin. Se on välillä haastavaa. On myös totta, että olemme hyvin etuoikeutetussa asemassa, kun voimme edes pohtia omaa aikamme optimointia ja sitä, että saamme tehdä töitä ja käyttää aikaamme lähes mielivaltaisesti. Kaikille se ei ole vaihtoehto. Jos työskentelisin esimerkiksi pikamuotia massatuottavassa tehtaassa, saattaisin joutua työskentelemään suurimman osan hereilläoloajastani ihmisoikeuksiani alentavissa olosuhteissa. Koen olevani erittäin etuoikeutettu, kun voin pohtia kuinka paljon aikaa viikosta käytän omien unelmieni tavoitteluun ja niiden toteuttamiseen. Olen myös hyvin etuoikeutettu, että voin soveltaa kirjan ideologiaa kiireettömyydestä omaan elämääni. Jos koen kovaa kiireen tuntua, kirja suosittelee menemään kävelylle tai esimerkiksi tekemään muita vireystilaa palvelevia juttuja.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti