Jäikö taas tärkeä tehtävä viimetinkaan? Tuntuuko että aloittaminen on hankalaa ennen, kun on jo oikeasti kiire? Itse olen elämäni aikana törmännyt kyseisiin ilmiöihin useaan otteeseen, joten ajattelin, että lukemalla aiheitta käsittelevän Minna Miaon kirjan saatan oivaltaa missä mättää.

Varsinkin ylä-aste aikoina kokeisiin lukeminen tai esseen kirjoittaminen tuli jätettyä palautusta edeltävään iltaan. Olen koittanut päästä tavasta eroon, varsinkin näin Tiimiakatemia aikana, kun ajanhallinta on avainsana yrittäjän arjessa. Kirjoitankin tätä reflektiota jo melkein sille asettamassa aikamääreessä!

Opin kuitenkin, että prokrastinaation ei aina tarvitse välttämättä olla negatiivissävytteinen ilmaisu. Sille on jopa keksitty kaksi alalajia, jotka menevät näin:

Kotviminen tarkoittaa ns. ”hyvää” prokrastinaatiota, eli esimerkiksi työstä otetut palauttavat tauot, tai luovuutta kehittävä luppoaika.

Vääjääminen taas puolestaan tarkoittaa huonoa prokrastinaatiota, esimerkiksi tärkeiltä töiltä pakenemista.

Kannattaa muistaa, ettei taukojen ottaminen tai hetkittäinen tekemättömyys ole aina huono juttu, vaan pikemminkin voivat auttaa jaksamaan paremmin.

Alttius prokrastinaatiolle nykymaailmassa

Puhelimet – tuo paholaisen luoma vehje. Ajoittain tulee käytettyä puhelinta suoraan sanoen aivan vitusti liikaa. Jopa välillä ärsyttää nähdä oma ruutuaika ja miettiä, että tuonkin ajan olisi voinut käyttää, vaikka kuinka paljon järkevämmin. Nykyään puhelin on yksi tekemättömyyden pääaiheuttajia, sillä käden ulottuvissa on aina saatavilla nopeaa dopamiinia. Esimerkiksi suuressa suosiossa oleva TikTok kutsuu nopeilla palkkiollaan luokseen aina uudelleen ja uudelleen. Oli myös mielenkiintoista lukea, että tutkimuksen mukaan keho ei palaudu, jos räpläät puhelinta esimerkiksi tauolla. Lopputulos on sama, kun et pitäisi taukoa ollenkaan.

Puhelin on kuitenkin hyvin kätevä laite työelämässä, joten kuinka sen käyttöä voisi vähentää esimerkiksi Akatemialla? Mieleeni juolahti aikoinaan joltain videolta poimima vinkki: jos käytät esimerkiksi työasioihin paljon Whatsappia, niin siirry käyttämään sen nettiversiota. Näin et vahingossa lipsahda Snapchattiin, Instagramiin tai Youtubeen ainakaan niin helposti, kuin mitä puhelimella. Pohdiskelin myös, jos puhelimen jättäisi kokonaan vaikkapa kotiin, ennen töihin lähtemistä, mutta nykymaailmassa en usko sen olevan kovin toimiva keino.

Kiireen aiheuttama stressitila voi vahvistaa prokrastinaatiota. Tiimiakatemialla tuntuu monilla olevan kiire, kun tehtäviä asioita lappaa päälle toinen toisensa jälkeen. Kuinka olisi mahdollista ylläpitää parasta suorituskykyä, kun on monia projekteja päällekkäin ja mielessä liikkuu satoja asioita samaan aikaan? Tärkeintä olisi tietenkin osata huomata, että koska on liikaa tekemistä itsellä. Liiallista työtaakkaa ei kannata ottaa, ja välillä on aivan suotavaa sanoa ”ei”. Ei ole ihme, että tutkimuksissa on selvinnyt, että prokrastinaatio on yleisintä korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa

Valitsemalla sellaiset projektit, jotka oikeasti kiinnostavat voi parantaa omaa keskittymistään. Vaikka olisi paljon tehtävää, niin jos olet aidosti kiinnostunut aiheesta, niin tekeminen on mieluisaa eikä täten niin vastentahtoista. Motivaation avulla tekeminen sujuu helpommin.

Kuinka välttää tekemättömyyttä?

Nykylaitteista on myös paljon apua tekemättömyyden päihittämiseen. Voit luoda esimerkiksi puhelimeesi ”to-do” listan, johon voit merkata tärkeitä asioita. Listan avulla on helppoa seurata tehtävien vaiheita, ja vaiheen merkkaaminen valmiiksi voi tuoda mielihyvää, kun huomaa että listan asiat alkavat vähentyä pikkuhiljaa.

Pysymällä virkeänä, ja ylläpitämällä omaa virkeystilaansa voi myös vähentää prokrastinaatiota. Tuskin kukaan väsyneenä jaksaa kovin suurella motivaatiolla tehdä paljon aivotyötä vaativia tehtäviä. Akatemialla on tärkeää luoda jonkinlainen rytmi, joka itselle sopii, ja jonka avulla on helpompaa ylläpitää vireystasoja, jottei jaksaminen lopu kesken ja tule esimerkiksi burnout.

Tulee myös muistaa, ettei stressin välttely ole tapa taistella prokrastinaatiota vastaan. Kirjassa mainittiin asia jonka ylitse saattaa monesti katsoa. Jos ajattelee, että siirtämällä jotain tehtävää kauemmaksi tulevaisuuteen voisi vähentää stressiä, niin turha luulo. Stressi voi vähentyä hetkeksi aikaa, mutta deadlinen lähestyessä ja pakon alla työtä tehdessä stressitasot saattavat olla paljonkin suuremmat, kuin jos tehtävän olisi vain aloittanut ajallaan.

Loppumietteitä

Kirjassa oli paljon asioita, mistä itselläni on jo tietoa jonkin verran, kuten esimerkiksi stressi ja digilaitteet. Kirja auttoi kuitenkin syventymään teemoihin, ja auttoi tutkimaan asioita eri näkökulmista. Kirjasta sai myös joitan työkaluja, joita tulen käyttämään vielä entistä enemmän esimerkiksi Tiimiakatemian arjessa.

Toisaalta välillä tuntui, että kirja toistaa itseään ja samat asiat käydään lävitse useaan otteeseen, jonka takia välillä kirja tuntui vain junnaavan paikoillaan.