Kirjalistalleni ja kevään viimeisimmäksi kirjaksi päätyi Frank Martelan Tahdonvoiman käyttöohje: 20 työkalua, joilla saat asioita aikaan. Päädyin lukemaan tämän kirjan, koska kesäloma jo häämöttää ja Tiimiakatemia arki vaihtuu työ- ja seikkailuarkeen. Tahdoinkin lukea jotain kevyttä ja ihmisenä kehittävää, koska kevään kirjat on ollut osaltani enemmän teoria painotteisia. Kirjassa käydään tahdonvoimaa ja sen merkitystä yleisesti läpi ja annetaan kylkeen 20 rautaista vinkkiä tehostamaan lukijan tahdonvoimaa. Koenkin että näillä vinkeillä saan itsestäni enemmän kesän mittaan irti, ennen kaikkea saan levättyä myös.

Nautinnollisia lukuhetkiä!

Tahdonvoima on arkipäiväisesti kovasti esillä ja erottelee usein jyvät akanoista. Minulta kevään mittaan monet kyselivät valmentajista asti eikö olisi aika levätä tapahtumien jälkeen. Huomasin itsekin, että olin väsynyt, mutta syypäänä ei ollut työmäärä vaan stressi. Vastasinkin aina muille, että olen täällä tekemässä töitä siksi että menestyisin. Uskon siihen, että mitä enemmän laitan tunteja pankkiin itseni ja osaamiseni kehittämiseksi sen pidemmälle etenen elämässä. Se on pitkälti tahdonvoimasta kiinni, mutta oma jaksaminen ja kuntokin pitää tunnistaa. Jos olen puolikuntoinen ei työstä tule laadukasta, vaikka tahdonvoimaa siihen olisikin. Omassa tekemisessä painotan mielekkyyttä erittäin paljon. Mielestäni tahdonvoimaa on jokaisella tietyn verran, eikä kaikilla sitä ole samaa määrää. Pelkällä tahdonvoimalla ei kuitenkaan kannata pelata sillä se loppuu enemmin tai myöhemmin. Kun tekeminen on mieleistä, ei se tahdonvoimaa juuri tarvitse ja silloin kun sitä tarvitaan, on sitä omaan pankkiin säästetty.

Tee tai älä tee – älä melkein tee

Tämä oli mielestäni yksi kirjan parhaimpia oppeja ja sellainen asia minkä ihmiset mielestäni helposti sivuuttaa. Mielestäni tämä on korostunut tiimissämme negatiivisella tavalla, mistä meidän pitäisi yhdessä päästä ylitse. Martela kertookin kuinka tämä käsittelee tahdonvoimaa sitoutua, mikä onkin yksi yleinen kulmakivi. Tiimissämme ja aikaisemmissa reflektioissa olen käynyt läpi, kuinka sitoutuminen tiimiin ja sen tavoitteisiin on ollut heikkoa. Olemme paljon keskustelleet siitä mitä haluamme yhdessä saavuttaa, mutta teot ovat jääneet puolitiehen. Tiiminä me melkein teemme. Käytämme aika energiaa sen pohtimiseen ja tavoitteiden luomiseen, mihin emme kuitenkaan sitoudu tekemään töitä tiiminä. 

Miten voisimme saada muutosta toimintaamme? Mielestäni Martela osui aiheessa naulankantaan. Ongelmana on ihmismieli ja sen epäuskoisuus. Luottamus tiimissämme, keskustelujen osalta on hyvällä mallilla mutta luotammeko että kaikki kantavat kortensa ketoon tiimissä? Tämä voi ollakin yksi syy miksi olemme tavoitekassassa, eikä yhteiset liikevaihtotavoitteet tepsi. Jokainen saa jahdata omia haaveitansa, mutta tietyt rajat toimintaan on luotu. Martela osui tällä osiollaan johonkin syvään aivonystyrään minussa. Onko meillä kuitenkin luottamuspula rahantuonnin ja tekemisen suhteen, luottaako tiimiläiset toisiensa tekemiseen, jos jokaista ei henkilökohtaisesti seurattaisi? Tämä on mielestäni haastava kysymys, mutta sanoisin ettemme luota. Miksi olen tätä mieltä, on se, että jos tiimissämme vaalisi suuri luottamus toisiamme kohtaan, emme olisi tavoitekasassa. Tavoitekassassa ja gäppi kassassa on hyvä selkeys, kenellä on minkäkin verran rahaa käytettävissä ja paljonko sitä on tuonut. Tämä on mielestäni reilu malli kaikkia kohtaan, mutta se ei edesauta tiiminä tekemistä. 

Muutos syntyy tilanteen ymmärtämisestä. Olemme käyneet tiimin kanssa usein pohtinut tilannetta ja olemme osanneet mielestäni hyvin havainnoida ongelmakohdan tai osannut luoda tavoitteen. Ongelmaksi jää siihen sitouttaminen, sillä emme ole luoneet suurempaa strategiaa, miten tavoitteisiin pääsisimme. Tiimin tavoite jää yksilöiden vastuulle, eikä tiimin vastuulle. Kirjassakin noussut ”katsotaan nyt mitä tästä tulee” asenne valtaa tiimimme ja lamauttaa meidät. Tämä on mielestäni meidän tämänhetkisen murroksemme syy. Luomme tavoitteita, mutta olemme epätietoisia, miten niihin päästään. Tämän voisi verrata kotimaan matkailuun. Ruotsinpyhtäälle voi päästä, mutta jos ei ole karttaa, opasteita tai tietoa edes missä päin Ruotsinpyhtää on, on sinne lähes mahdotonta löytää.

3 tekijää miten voisimme murtaa murroksemme

1. Selkeä strategia etenemistä varten iskostettu jokaisen tiimiläisen mieleen
2. Selkeä siirtyminen pohtimisesta tekemiseen. Välillä tarvitsee vain tehdä, eikä pohtia
3. Päätös mitä haluamme tiiminä olla. Toimimmeko yksilöinä vai tiiminä ja siihen selkeä erittely

Omien tavoitteiden luonti, seuraaminen ja palkitseminen

Tämä aihe alue on ollut minulla koko akatemian ajan kehityskohteen alla enemmän ja vähemmän, koska en osaa palkita itseäni. Olen mieleltäni tuloshakuinen suorittaja ja pyrin aina parhaani, en kuitenkaan muista palkita itseäni. Uskon tämän johtuvan siitä, etten osaa aina arvostaa omaa tekemistäni, koska se ei ole mielestäni poikkeavaa muista. Vertailen siis itseäni muihin, minulla on tekemiselleni aina jokin ”jänis” kuka kirittää minun kilpailuviettiäni kohti parempiin tuloksiin. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä luon aina minua paremman jäniksen, enkä koe ansaitsevani palkintoa sen vuoksi. 

Siirtyminen muihin vertailusta, itseni monitorointiin ja kehittämiseen. Kirjassa tämä nousi merkittävään rooliin omassa tahdonvoimassa. Toiminnan on tärkeää olla tahdonvoimaa ruokkivaa, eikä lamauttavaa.  Tämä onkin yksi kehityskohta missä minun tulisi kasvaa. Tärkeää on olla tietoinen olemassa olevasta kilpailusta, mutta vertaaminen kuitenkin pitäisi tapahtua itseään kohtaan, jotta kehitystä osaisi arvostaa enemmän. Sen avulla hahmottaisin paremmin oman kehityksen, mistä saisin aihetta mielelleni palkita minut ja lisää tahdonvoimaa kehittymistä varten. 

Kirjasta poimin muutamia hyviä työkaluja, minkä avulla voin lähteä kehittämään uutta toimintamallia tekemiseeni ja sen kehittämiseen. Minun tulee luoda selkeät konkreettiset tavoitteet itselleni, jotta voin selkeämmin seurata tekemiseni kehitystä. Tämän avulla opin paremmin palkitsemaan itseäni ja antamaan tunnustusta itselleni hyvin tehdystä työstä. Nämä ovat minulle entuudestaan tuttuja asioita, mihin kiinnitän myös jonkin verta huomiota, mutta huomion kiinnittämistä pitäisi tehostaa. Uudeksi asiaksi kirjasta poimin ympäristön huomioimisen. Omalla ympäristöllä on paljon merkitystä ja Martela suositteleekin kirjassa huomioimaan omaa ympäristöä ja miten tukee tahtoasi. Olen aikaisemmin törmännyt oppiin, missä käskettiin ympäröidä itsesi sellaisilla ihmisillä miksi itse haluaisit tulla. Tämä ajaa hieman samaa ideologiaa, mutta jatkossa alan kiinnittämään enemmän huomiota ympäristööni. Uskon Tiimiakatemian olevan oikea ja tukeva ympäristö tähän elämän vaiheeseen, mutta onko ihmiset ympärilläni minua kuluttavia vai tukevia ihmisiä? Vielä en osaa tähän vastata, sillä mielipiteen muodostaminen siitä ei ole helppoa. 

3 tekijää millä kehittää omaa toimintaani

1. Vertailun siirtäminen muista itseeni
2. Selkeät konkreettiset tavoitteet
3. Anna kiitosta itselle hyvin tehdystä työstä

Loppu ajatukset

Kirja oli mielestäni ihan ok, ei mikään kaikkein antoisin mutta ei myöskään turha. Kirjassa oli todella paljon hyviä muistutuksia, mitkä kaikki tietävät mutta sivuuttaa. Tämä reflektio laittoikin minut pohtimaan juuri niitä asioita mitä olen itse sivuuttanut ja mitä tiimimme on sivuuttanut. Sainkin kirjasta tulevaa varten hyviä ajatuksia, miten voisin muuttaa omaa toimintaani ja miten voisin auttaa muuttamaan tiimin toimintaamme. Lopuksi jääkin enää reflektion alussa käyty ” Tee tai älä tee – älä melkein tee” osio. Pystynkö sitoutumaan tässä reflektiossa nousseisiin ajatuksiin ja tavoitteisiin? Se nähdään tulevaisuudessa mutta luotto siihen on luja.