Marianne Lehikoinen on kirjoittanut kirjan sivutoimisesta yrittäjyydestä. Luin sen, koska halusin kerrata ”perusjuttuja” käynnistellessäni purjehdusliiketoimintaa Jyväskylässä. Hän antaa lukuisia käytännön vinkkejä ja ideoita sekä esittelee kaltaisiaan menestyneitä sivubisneksen tekijöitä, joista useilla liiketoiminta lähti niin hyvään liitoon, että palkkatyöt saivat jäädä.

Sivubisnes Tiimiakatemialla

Tiimiakatemialla pyrimme siihen, että jokaisella on 3-5 projektia käynnissä koko ajan. Tällöin saattaa olla, ettei mikään niistä vie pääosaa ajasta, vaan kaikki ovat sivubisneksiä. Tosin kun ajattelen kirjassa kuvattua vapaa-ajan yrittämistä, niin siinä korostuu paljon omaehtoisuus, huvin vuoksi ja omien päämäärien eteen toimiminen. Jopa sangen litteässä organisaatiossamme monenlaiset ulkoiset paineet ja häiriöt kuitenkin haittaavat sitä.

Oman intohimon ja yhteisön paineiden yhteen sovittaminen on välillä hankalaa. Kaltaiselleni konflikteja karttavalle tyypille tuo ensiksimainittu tulee myös ensiksi haudattua. Ehkä minun olisi siis  jo korkea aika lukea Miia Savaspuron kirja ”Itseohjautuvuus tuli työpaikoille, mutta kukaan ei kertonut miten sellainen ollaan” (Nyt kun huomaan senkin löytyvän Nextorystä, tunnen itseni hölmöksi, kun en kuunnellut sitä tämän sijaan. Mutta ehtiihän näitä. Saatan jopa jättää syksyyn, jotta silloin pääsen hyödyntämään oppeja täysin palkein. Toisaalta vaikkapa tiimiyrityksemme johtoryhmä, johon kuulun, kokoontuu myös kesällä ja kirjasta voisi olla apua niihinkin hommiin. Voisin varmaan hyödyntää kirjan oppeja myös purjehdusprojektini työryhmän kanssa.)

Talouden tehtävänä on tuottaa hyvinvointia eikä rahaa. Synnytettyä arvoa on kuitenkin paljon hankalampi mitata kuin liikevaihtoa. Arvon ja rahan epäsuhta johtuu pääasiassa siitä, että ne jotka tarvitsevat eniten kykenevät maksamaan huonoimmin. Uhanalaisilla lajeilla ei ole lompakkoa ja huono-osaisten kukkarossa majailee Matti. Silti on tärkeämpää saada heille ensimmäinen talvitakki, kuin varakkaammalle viides. Antropologi David Graeber kirjoittaa kirjassaan ”Bullshit jobs” että mitä paremmin jostain maksetaan, sen turhempaa se lopulta on. Siivoojat, hoitajat tai päiväkodin tädit eivät saa kummoista palkkaa, eikä kotiäidille kovin kummoisia tukia tule.

Miten tämä liittyy sivuprojekteihin? Siten, että tekemällä rahakkaampia projekteja voi paikata merkityksellisempien projektien heikkoa rahallista tulosta ja merkityksellisten projektien kautta voi paikata rahakkaampien töiden merkityksettömyyttä. Ideaalitilanne toki on, jos pystyy viettämään työaikansa oikeasti hyödyllisten tehtävien parissa ja elättämään itsensä sillä.

Lehikoinen listaa kirjassaan 25 liikeideaa, joilla voi melko helposti ja toimivasti aloittaa sivubisneksen. Luin listan läpi ja – Kas, lähes kaikki löytyvät Tiimiakatemialta! En tiedä pitäisikö tästä olla ylpeä vai huolissaan. Osaamisemme kattaa perusjutut laajasti, mutta olemmeko vain generalisteja vailla erityistaitoja? Yrittäjiä, joiden kanssa muutkin tämän kirjan lukijoista pystyisivät kilpailemaan? Väitän, että bisnesosaamisemme on melkoisen syvää ja laajaa, joten sillä saralla meillä on tietty etulyöntiasema. Tekemisemme ei myöskään rajoitu vain noihin tavallisempiin asioihin, vaan täältä ponnistaa välillä hyvinkin uniikkeja – ja toimivia bisnesideoita.

Käytännön vinkkejä

Lehikoinen kertoo yrityksen aloittamisen perusaskeleet yksinkertaisesti ja ne ovat oikeastaan samat, kuin vaikkapa Business Model Canvaksessa. Ei siis suuria yllätyksiä, mitään mullistavaa en ole ainakaan tähn kirjaan peilaten ohittanut tiimiyrittäjyyteni aikana.

Aluksi hän neuvoo määrittämään bisnesidean, suurin piirtein ja sitten rajaamaan sitä omaan koloon, yläastebiologian termein ekolokeroon ekosysteemissä. Eli miten erotun kilpailijoista, mikä on tarkalleen yritykseni juttu.

Toinen askel on määrittää asiakaspersoona, mahdollisimman tarkasti. Todella hyvä nosto kirjassa oli, että kuvauksesta oleellisesti poikkeavien ihmisten toiveita ei kannata toteuttaa, koska silloin houkuttelee väärää asiakasryhmää. Purjehdusprojektissani todennäköisesti eteeni tuleva esimerkki tästä on opiskelijat. Arvelen, että heillä ei ole tarpeeksi maksukykyä, joten keskityn työssäkäyviin. Monet kavereistani ovat kuitenkin opiskelijoita, joten heiltä tulee varmasti monia hyviä ja huonoja toiveita ja ehdotuksia.

Viestintäkanavat ja niiden pystyyn laittaminen oli myös mainittu ja kirjassa syvennyttiin jonkun verrankin myyntisuppiloon. Tänään kollegani Elias ”Mäksä” Mäkinen jakoi loistavan oivalluksen siihen liittyen: Yrityksen myyntiprosessi ja asiakkaan ostoprosessi tulee synkronoida keskenään. Eli myyjän on parasta ottaa yhteyttä vasta kun asiakas on kunnolla lämmitelty. Markkinoinnin tulee siis hoitaa tietyt tehtävät ennen kuin asiakas on kypsä aloittamaan kauppojen hieromisen. Mark Roberge kirjoittaa tästä kirjassaan The Sales Acceleration Formula. Mäksä aikoo ottaa tämän huomioon tuottamalla materiaalia, jolla kouluttaa asiakasta etukäteen ennen varsinaista yhteydenottoa.

Brändi, eli millainen tunneside asiakkaan ja meidän välillemme muodostuu tulee myös määrittää. haluan pitää huolen, että purjehdus on jännittävää ja kivaa.

Projektimme alkuvaiheessa pyrimme tekemään mahdollisimman yksinkertaisen karvalakkimallin, jolla homma toimii. Kun olemme saaneet olennaiset osat pyörimään, voimme lisätä tai säätää niitä paremmiksi.

Lopuksi

Kirjassa oli hyviä perusjuttuja ja mielenkiintoinen kurkistus erilaisten sivubisneksentekijöiden elämään. Kiitos, Marianne Lehikoinen.