Päätin tarttua Martti Vaalahden kirjaan Sanojen supervoima, koska yksi kehityskohteistani on se, miten sanoitan ajatukseni ja tuon ne muiden kuuluviin. Olen saanut palautetta siitä, että tuon välillä mielipiteeni esiin hyvin ärhäkästi ja jyrkästi, välillä jopa negatiivisella tunnelatauksella kuitenkaan tarkoittamattani mitään pahaa. Haluan kehittyä siinä, miten valitsen sanani oikein, jotta minut ja asiani ymmärrettäisiin ilman väärinkäsityksiä tai huonoja tuntemuksia.

Kirjan alussa annettiin myös lisää hyviä syitä, miksi lukea tämä teos. Kun osaa valita sanansa oikein lähes kaikesta selviää puhumalla, ihmissuhteet syvenevät, puhe on vaikuttavaa ja muita innostavaa, ristiriidat voivat ratketa, opit tuntemaan itsesi ja muut paremmin ja elämä helpottuu.

Sanat itseäni kohtaan

Elämän pisin keskustelu käydään oman pään sisällä, sisäisenä vuoropuheluna. Siksi onkin tärkeää pohtia, miten valitsee sanansa itsensä kanssa keskustellessa. Myönnän että syyllistyn usein hyvinkin negatiiviseen sisäiseen vuoropuheluun ja äänensävyni itseäni kohtaan on ikävä. Olen aina pohtinut sitä, miksi olen niin ankara itseäni kohtaan, ruoska sivaltaa virheistä, vääristä sanoista ja teoista, sekä tekemättömyydestä. Miksi uskottelen itselleni jatkuvia negaatioita persoonastani, ulkonäöstäni ja tekemisistäni.

Ankaruus itseäni kohtaan, heijastuu välillä myös muihin. Sen lisäksi, että vaadin 110% omalta toiminnaltani, ei tarkoita että voisin vaatia sitä myös muilta tai puhua toisille samalla lailla kuin itselleni pääni sisällä. Päinvastoin minun pitäisi vaatia itseltänikin välillä vähän vähemmän ja valittava sanani itseäni kohtaan lempeämmin ja rakentavammin, jotta toimintani voisi olla sitä myös muita kohtaan.

Itsensä vähättely myrkyttää ajatukset ja vie pohjan miltä tahansa asialta ja toiminnalta. Älä kerro valheita itsellesi, se voi lopulta muuttua todeksi.

Tone of voice

Larssonin Jaana on pitkin syksyä puhunut tone of voicesta ja tämä kirja tuki tätä aihetta mukavasti. Aloin entistä enemmän pohtimaan kuinka, mitä sanot ja mitä toiset kuulevat on kaksi eri asiaa. Kun sanon jotain, haluan että se ymmärrettäisiin niin kuin olen tarkoittanut, mutta tähän vaikuttaa paljon esim. äänenpainot ja tapa miten asian suustani rykäisen. Monella eri sanalla voi olla useita eri merkityksiä, riippuen siitä miten se on tuotu ilmi. Se mitä sanot ja miten sanot voivat olla ristiriidassa tai hyvässä tapauksessa tukea toisiaan ja vahvistaa sanoman merkitystä.

Käytetyt sanat saattavat ajan saatossa unohtua, mutta niiden aiheuttamat tunteet eivät ikinä unohdu. Siksi onkin tärkeää keskittyä sanojen lisäksi siihen omaan tone of voiceen, koska yleensä äänensävy on iso osa asian loppuun viemistä kuulijan korvissa. Haluan sanojeni lisäksi, oman äänensävyni olevan innostava, ajatuksia herättävä, vakuuttava ja miksei välillä myös hieman viihdyttäväkin ja naurunpyrskähdyksiä aiheuttava.

Toisaalta vaikka kuinka pyrin keskittymään tuottamaani sanojen virtaan, äänensävyihin, mikroilmeisiin, mihin ikinä, olen vastuussa vain siitä miten itse ajatukseni tuon esiin. Loppu jää täysin kuulijan vastuulle, miten hän asian haluaa ymmärtää. Väärinymmärryksien sattuessa, tilanteesta voi selvitä vaikkapa oikein valituilla sanoilla.

Ottajasta antajaksi

Kirjassa puhuttiin paljon siitä, kuinka ottajan sijaan on hyvä opetella olemaan antaja – aloin peilaamaan tätä heti Tiimiakatemian arkeen. Tältä kolmen ja puolen vuoden matkalta tulemme saamaan juuri niin paljon, kuin olemme valmiita antaman. Hyvää pohdittavaa on esimerkiksi se, kuinka paljon olet valmis antamaan tiimille, yhteisölle, dialogille, projekteille, kahvipöytäkeskusteluille, asiakkaille ja ennen kaikkea myös itsellesi. Voimme valita sanamme, asenteemme ja myös antamisen. Mieti mitä minä voin tänään antaa? Mitä tuon huoneeseen, astuessani sisään? Mitä annan keskustelulle aamukahvia keittäessä?

Läsnäolo on suurinta antamista, mitä toiselle ihmiselle voi tarjota ja sitä taitoa pyrin itse kehittämään ja vaalimaan jatkuvasti. Aloin miettimään kirjaa lukiessa, kuinka paljon menetämmekään joka päivä puhuessa paljon, mutta kuunnellessa vain vähän. Itse ainakin melkoisena moottoriturpana, missaan varmasti paljon kun räpätän asioitani välillä muut ympärilläni unohtaen. Välillä on hyvä vaihtaa moodi puhujasta kuuntelijaksi, pysähtyä ja läsnäolon lisäksi, antaa myös tilaa. Miellä on kaksi korvaa ja yksi suu, niitä pitäisikin käyttää juuri siinä suhteessa.

Niin kuin kaikki toiminta, myös antaminen on hyvä aloittaa itsestä. Myös itselle on tärkeää antaa aikaa, myötätuntoa, sekä arvostusta. Levon merkitys on tässäkin asiassa suuri, väsyneet aivot usein valitsevat sanansa väärin.

Ajatuksia

Päällimmäisenä kirjasta mieleeni jäi resonoimaan myönteisten sanojen merkitys, koska kielteiset ja väärin valitut sanat voivat sammuttaa minkä tahansa liekin, niin kumppanin, ystävän kuin asiakkaankin kanssa. Jos ei löydä myönteisiä ja rakentavia sanoja on parempi valita hiljaisuus. Itse haluan jatkossa keskittyä enemmän siihen, kuinka tuon asiani esille ja kuinka paljon annan esimerkiksi negatiivisten tunteiden vaikuttaa omaan ulosantiini. Liika sanojen miettiminen saattaa kuitenkin huonoimmassa tilanteessa johtaa vaikenemiseen ja sitä en toivo tapahtuvan. ”Vaikeneminen on, kuin väärin valittu sana koska silloin jotain tärkeää jää sanomatta.”(Vaalahti)

Kirjassa puhuttiin myös siitä, kuinka tunneherkkyys on supervoima ja tajusin että sanat eivät ehkä ole oma supervoimani mutta tunneherkkyys sen sijaan on. Kovan ja suorituskeskeisen kuoreni alta löytyy herkkä ja hyvin vahvasti tunteita aistiva ihminen ja kun antaisin sen näkyä enemmän sanoissani, voisi seuraamukset olla loistokkaat. Johtajuudessa tunneälyn ja herkkyyden voi valjastaa todella suureksi vahvuudeksi ja kun siihen vielä yhdistää oman kunnianhimon ja tekemisen palon, vain taivas on rajana. ”Kun tunteva ihminen puhuu sydämestään maailma voi muuttua.”(Vaalahti)

Muistutus itselleni: johda ihmisiä älä asioita, muista armollisuus itseä ja muita kohtaan, sanat paljastavat sydämen ja herkkyys on vahvuus. Päästä ihmiset kuoresi alle, he voivat ymmärtävät myös sanasi silloin paremmin.

Henna Lehtonen | Osuuskunta Hohke