Epämiellyttävä totuus on se että olen koukussa ja pahasti. Nyt kyseessä ei ole sokeri tai shoppailu vaan sosiaalinen media. Puhelin tarttuu helposti käteen, koska ilmoituksen tarkistaminen houkuttelee. Keskittyminen herpaantuu jatkuvasti ja aikaa kuluu herkästi liikaa ja
Päätin tarttua Perttu Pölösen kirjaan, Saisinko Huomiosi ja toivoin, että se auttaisi ymmärtämään, mitä älylaitteet ja some meille tekevät ja miten onnistuisin vähentämään puhelimella olemista.

Kun puhelin värisee, epätietoisuus siitä, mistä on kyse, luo pakottavan tarpeen tarttua puhelimeen. Voiko kukaan muka antaa puhelimen väristä vieressä ja olla koskematta siihen? Puhelimen vetovoima on niin vahva, että siihen tarttuu huomaamatta.
Sosiaalisen median sisältöjä voi selata koko päivän sillä se keksii kyllä mitä näyttää seuraavaksi.
Kun ei ole aktiivisesti käyttämässä sovellusta, yritys käyttää kaikki mahdolliset keinot saadakseen meidät palaamaan. Se lähettää houkuttelevia ilmoituksia ja pyrkii tekemään niistä niin kiehtovia, että ei voi vastustaa kiusausta avata sovellusta.

Myönnän, käytän somea paljon ja ruutuaikani on niin hurja, että sen kertominen muille hävettää. Tämä ongelma on vaivannut pitkään ja tuntuu siltä että sisältöjen kuluttaminen ja päivittäin vietetty aika puhelimella vain kasvaa jatkuvasti. Olen huomannut turvautuvani aina puhelimeen pienimmänkin tylsyyden hetken pelastamiseksi. Minulle on tullut myös tapa katsoa näyttöä työskennellessäni, ollessani kavereideni kanssa, syömässä, vessassa sekä ratissa vaikka tylsyyttä ei olisikaan läsnä.

Käytän sosiaalista mediaa monista syistä. Pidän yhteyttä ystäviin ja perheeseen, jaan elämääni, etsin inspiraatiota, seuraan kiinnostavia aiheita ja ihmisiä, opettelen uutta ja viihdyn. Sosiaalinen media on myös tärkeä osa työskennellessäni UGC sisällöntuottajana, jotta pysyn trendien tasalla.
Päivittäin silti eniten tunteja menee muiden sisällön kuluttamiseen. Valitettavasti tämä aika ei usein liity uuden tiedon hankkimiseen tai hyödyllisten asioiden selvittämiseen, vaan pikemminkin muiden tuottaman sisällön passiiviseen kuluttamiseen.

Halusin muuttaa suhtautumistani puhelimen käyttöön huomattavasti, sillä siihen kuluva ajankäyttö ahdistaa. Huomio on rajallinen resurssi ja koen jatkuvasti etten pysty olemaan tilanteissa läsnä, joten jotakin on vähennettävä. Mutta muutokset tottumuksissa ja käyttäytymisessä tuntuvat tällä hetkellä todella haastavilta. En koe, että ongelmana niinkään käytetyn ajan määrä, vaan se, mihin aikaa käytetään. Sosiaalinen media on nykyään merkittävä osa liiketoimintaa, joten luopumalla siitä kokonaan saattaisi menettää paljon mahdollisuuksia. Sen sijaan olisi järkevämpää reagoida passiiviseen skrollaamiseen ja etsiä keinoja päästä someriippuvuudesta eroon.

Puhelimen käytön vähentämistä vaikeuttaa erityisesti sovellukset, jotka tarjoavat nopean tavan viettää aikaa ja tuottaa välitöntä mielihyvää. Lisäksi sosiaalisen median algoritmit on suunniteltu pitämään käyttäjät sitoutuneina ja kiinnostuneina, mikä tekee vaikeaksi vastustaa jatkuvia ilmoituksia ja houkuttelevia sisältöjä. Huolestuttavaa on se, että kun puhelimeen tarttuu kiinni ei usein edes huomaa ajan kulua ja monta tuntia on saattanut mennä hukkaan.

Mistä lähden liikkeelle:

•Ei puhelinta ruokapöydässä, vessassa, autossa, kävellessä kouluun tai läheisten seurassa

•Aika rajoitus sosiaalisten medioiden käyttöön päivässä

•Kun tulen kotiin ei suoraan sohvalle/sänkyyn puhelimelle

Nämä muutokset tottumuksissa ja käyttäytymisessä vaativat varmasti aikaa ja vaivaa. Itselleni voi olla vaikeaa muuttaa juurtuneita rutiineja mutta kun alan tunnistamaan, miten teknologia ohjaa ajattelua ja arvoja on helpompi päästä irti sen vaikutuksesta ja palauttaa hallinta itselle.