Luin sijoitustreeneissä vierailleen Joona Seppäsen suosituksesta Robert Kiyosakin klassikkokirjan Rikas isä, köyhä isä. Kirja käsittelee talousosaamisen tärkeyttä ja siinä käsitellään paljon esimerkiksi sijoittamista ja sitä, kuinka eri ihmiset näkevät rahan eri tavoin. Kirja on varmastikin siksi niin suosittu, että se ei käsittele taloutta kovin raskaasti ja sen sisällön ymmärtää melko hyvin, vaikka substanssiosaamista ei taloudesta hirveästi olisikaan. Kirja on tarinan muodossa, joten se on talouskirjaksi jopa melko kevyttä luettavaa. Näen itse kirjan enemmänkin herättelevänä teoksena, josta saa motivaatiota oppia lisää taloudesta. Yhdestä kirjasta et kuitenkaan voi oppia kaikkea talouteen liittyen, joten miksi edes yrittää kirjoittaa sellaista. Ehkä Kiyosakin tarkoitus onkin ollut ampua lähtölaukaus talousosaamisen jatkuvalle oppimismatkalle, eikä niinkään opettaa talouden hallintaa.

Kirjassa puhutaan paljon siitä, että keskiluokkainen ihminen pelkää liikaa rahan menettämistä, eikä siksi voi koskaan saavuttaa taloudellista riippumattomuutta. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki ylimääräinen raha pitäisi aina siirtää internetin ihmeellisimpiin kryptovaluuttoihin, vaan ennemminkin nähdä pelkkien riskien sijaan mahdollisuuksia. Kiyosaki käytti erilaisia seminaareja ja koulutuksia esimerkkeinä tästä pelosta. Ihminen ei näe hyödylliseksi sijoittaa 40 euroa vaikkapa Time Traveler -tapahtumaan, vaikka hän saa valtavasti vinkkejä työelämässä menestymiseen ja verkostoja, joiden kautta töitä voi tulla reilusti enemmän kuin 40 euron edestä. Toki tämän tyyppisistä tapahtumista ei jää hirveästi käteen, jos paikalle tullaan puolivaloilla, mutta esimerkiksi Proakatemialta yksi nimeltä mainitsematon kolmikko tuli tapahtumaan avoimin mielin ja lähti sieltä kenties yhtä projektia rikkaampana, muita oppeja ja kontakteja mainitsematta. Heidän kanssaan oli alustavasti puhe, että ulkoistetaan lipunmyyntiä heille. Kaikki voittaa ja verkostot kasvavat. Esimerkkisuoritus siitä, kuinka tällaiseen tapahtumaan osallistutaan. Verkostojen tärkeyttä myös Kiyosaki painotti kirjassa ja niin minäkin olen akatemialla päässyt moniin töihin, olivatpa ne kuinka hanttihommia tahansa.

Talous on monille aikuisillekin sellainen sana, johon yhdistetään paljon negatiivisia asioita. Talous voi olla ahdistavaa ja stressaavaa, mutta asioita pakoilemalla tilanteet vain pahenevat. Keskiverto ihmisen talousosaaminen ei loppujen lopuksi ole kovin kummoinen ja juuri siksi etumatkalle olisikin niin helppo päästä pienelläkin vaivalla. Itsellänikin talousosaaminen on akatemialla yksi heikkouksistani ja sitä olisi kehitettävä. En koe, että haluaisinkaan työskennellä talouden parissa, mutta numeroin pyörittely on olennainen osa myös myyntiä ja markkinointia. Kirjassa annetaankin mielestäni hyvä ohje, joka liittyy aiheeseen: ”Hae töitä sen mukaan mitä haluat tehdä, elä sen mukaan paljonko haluat tienata.” Jos sinulla on intohimoa työtä kohtaan alkaa se myös poikimaan todennäköisemmin, kuin puun makuinen aherrus, johon palat ennemmin tai myöhemmin loppuun. Ja vaikka rahaa ei alkaisikaan rakastamastasi työstä tullakaan läjäpäin niin on sinulla ainakin työ jota rakastat.

Kiyosakilla oli myös paljon asiaa siitä, kuinka suuri osa ihmisistä ei suunnittele elämäänsä viikonloppua pidemmälle, unelmoi tai tiedä mihin työn teolla tähtää. Mikko Kalliola puhui juuri tästä samasta aiheesta Time Travelerissa. Jossain vaiheessa palo uuden oppimiselle useiden ihmisten sisällä sammuu ja aletaan elää viikonlopuille, kesälomille ja illan Salatut Elämät -jaksoille. Tehdään tarpeeksi rahaa, että elämänlaatu tyydyttää ja stabiili tilanne halutaan ylläpitää, jotta energiaa ei menisi uusien asioiden sisäistämiseen. Hyvä flow-tila pitäisikin pystyä hyödyntämään akatemian jälkeenkin ja kokeilla rohkeasti siipiään, ennen kuin luovuttaa ja antaa rutiinien ja asuntolainan syödä elävältä. Akatemia on inspiroiva paikka ja opiskelumuotona se kannustaa jatkuvaan oppimiseen ja uteliaisuuteen. Kiyosakin yksi sanomista olikin, että jatkuva oppiminen on talousosaamisenkin saralla tärkeää. Sijoittamisessa on tärkeää, että sinulla on yleissivistystä maailman menosta ja näet hieman ensiviikkoa pidemmälle.

Kuten jo sanoinkin kirja oli todella motivoiva ja voin suositella sitä kaikille. Kirjassa myös käsiteltiin paljon Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmää ja kritisoitiin sitä, kuinka luennoilla istumisesta ei ole loputtomiin hyötyä vaan joskus pitäisi vain kokeilla ja epäonnistua. Uskaltaisinkin sanoa, että monet Kiyosakin ajatukset ovat hyvin linjassa Tiimiakatemian mallin kanssa ja että hän olisi varmasti kiinnostunut tästä käyttämästämme mallista.