Time Travelerin järjestämisessä oli paljon mutkia matkassa, ja itsehän hyppäsin mukaan projektiin siinä vaiheessa, kun taustatyötä oli jo tehty paljon Antin, Jennin ja Emen toimesta. Projektissa meillä kaikilla oli omat roolit, mutta Henrin ja Antin kanssa tehtiin aika paljon samoja hommia ja roolien kanssa kikkailu hoitui hyvin noin pienellä projektiryhmällä. Tehtiin kolmestaan eniten viestintää, markkinointia ja myyntiä. Saatiin omasta mielestämme ihan hyvä tapahtuma aikaan ja palautekyselyistä selviää sitten osallistujienkin mielipiteet. Ulospäin näytti siltä, että jengi viihtyi. Tästä on hyvä jatkaa ensivuoteen.

Perjantai 14.4.

Perjantain esiintyjiä olivat Hanna Siefen, Hanne-Mari Miskala ja Linda Nilsson-Aro. Siefenin puheenvuoro sopi meille akatemialaisille ja varsinkin valmistuville loistavasti. Hän käsitteli oman osaamisen tunnistamista ja sen sanoittamista. Hallinnan tunteen löytämiseksi on ensiksi tunnistettava oma osaaminen ja pystyä sanoittamaan se. On kuluttavaa tehdä työtä, jossa ei koe hallinnan tunnetta ja joutuu ikään kuin olemaan jatkuvasti 100% keskittynyt, koska rutiinia ei vielä ole löytynyt. Ajattelen kuitenkin, että tällaisia projekteja missä et koe hallinnan tunnetta, pitäisi akatemialla tehdä mahdollisimman paljon. Siinä vaiheessa, kun hallinnan tunnetta on tuntenut projektissa liian pitkään, olisi aika löytää uusia haasteita tai kokeilla uutta roolia. Toki esimerkiksi viimeisenä vuonna voi olla tarpeen keskittyä siihen omaan juttuun ja keskittää omaa energiaa entistä tarkemmin.

Akatemialla oman osaamisen tunnistaminen on täysin erilainen prosessi, kuin esimerkiksi Rajakadulla. Osaamista ei testata tenteillä, vaan omaa ja toisten tekemistä reflektoidaan ja arvioidaan monin eri tavoin. Olet arvioinnin alla aina, etkä vain tenttihetkellä. Tenteissä näen myös sen ongelman, että läpi päästyäsi voit huokaista helpotuksesta ja unohtaa kaiken opiskelemasi. Itsellänikään ei mitään muistikuvia lukio-opinnoista, vaikka kirjotinkin jotkut aineet todella hyvin.

Hanne-Mari Miskalan puheenvuoro käsitteli työhyvinvointia ja hän peilasi sitä paljon Aava&Bangin kautta. Yrityskulttuuri ja työntekijän kokemus rakentuu kolmelle eri tasolle: Strateginen taso, kulttuurin taso ja työn tekemisen taso.

Strategiselle tasolle kuuluu yhteinen käsitys organisaation tavoitteista ja jaettu tahtotila, jossa jokainen tietää oman roolinsa ja panoksensa yritykseen. Näin saadaan sitoutuneita työntekijöitä, jotka tuntevat itsensä merkityksellisiksi.

Kulttuurin tasolle taas kuuluu ”kulttuuria tukevat toimintatavat ja käytänteet”. Näitä ovat esimerkiksi avoimuus, selkeys ja arvostus viestinnässä. Kulttuurin tasolla on myös esimerkiksi arvojen vienti käytännön tekoihin ja sitoutuminen yhteisöllisiin tapahtumiin. Hanne-Marin yksi esimerkeistä oli niinkin yksinkertainen asia, kuin aamulla työkavereiden tervehtiminen.

Kolmas taso oli työn tekemisen taso, jonne kuuluu työssä onnistumisen tukeminen, rakentava palaute, tiedon saatavuus ja työn virtaavuus.

Hanne-Mari tiivisti mielestäni hyvin yrityskulttuurin sanoin: ”Se on sitä mitä työpaikalla tapahtuu silloin kun pomo ei ole paikalla.”

Linda Nilsson-Aron workshop pureutui tapahtuma-alaan. Opettelimme stakeholder mapin käyttöä, jonka avulla voi arvioida tapahtuman riskejä ja mahdollisuuksia. Alla kuva Lindan piirtämästä kartasta.

Lauantai 15.4.

Lauantaina vuorossa oli Vilma Mutkan ja Mikko Kalliolan esitykset. Illan kruunasi Letimin ja Partasen haastattelu, joka kävi lopulta ihan paneelishow’sta.

Mikko Kalliola kertoi oman tarinansa siitä, kuinka heräsi kuolleista sen jälkeen, kun oli huomannut muuttuneensa toimistozombieksi. Kyseessä oli sellainen setti, jonka jokaisen täytyisi kuulla. Mikon esitys oli viihdyttävä. Siinä oli komiikkaa, iloa, surua, oppeja työelämästä ja elämästä ylipäätään. Mikko kertoi Aava&Bangin perustamisesta ja vaikeista ajoista, jolloin joutui irtisanomaan peräti 16 ihmistä. Mikon esityksessä välittyi myös kokemus esiintymisestä. Hän käytti tilaa taitavasti, otti yleisön mukaan ja hyppi taitavasti kahden roolinsa välillä, jotka olivat esityksessä läsnä. Mikko esitteli meille kuuden ohjeen listan, jolla vältät toimistozombieksi muuttumisen. En lähde avaamaan kohtia sen enempää, koska en pysty siihen läheskään yhtä viihdyttävästi tai vakuuttavasti.

1. Temppeli tikissä (kehon ja mielen hyvinvointi)
2. Jatkuva oppiminen (kun oppiminen lakkaa marginalisoituminen alkaa)
3. Seikkailu
4. Positiivisuus
5. Empatia
6. Rakkaus

Mikon jälkeen vuorossa oli Vilma Mutka. Teemana oli jatkuva oppiminen ja kysymys ”mitä tekisit jos et pelkäisi?”. Kävimme paljon pienryhmädialogia Vilman apukysymysten avulla ja pohdimme muun muassa tulevaisuuden työelämätaitoja. Keskustelimme muun muassa itsereflektoinnin tärkeydestä ja siitä, kuinka ”power skills” tulevat olemaan entistä näkyvämmässä roolissa tulevaisuuden työelämässä. Niihin kuuluu muun muassa sosiaaliset taidot, tunneäly, luovuus ja kriittinen ajattelu. Ja toivottavasti kuuluvatkin, koska Tiimiakatemialla näitä pääsee harjoittelemaan päivittäin. Vilman puhe Mikon jälkeen tuli loistavaan saumaan, koska Mikko oli omassa puheessaan hieman alustanut jatkuvan oppimisen tärkeyttä ja Vilman puheessa menimme syvemmälle aiheeseen.

Illan viimeisenä ohjelmanumerona oli Letimin ja Partasen juttutuokio, jonka tarinat lähtivät aika lennokkaiksi muutaman lonkeron jälkeen. Istuttiin koko sakki dialogiringissä ja keskusteltiin esimerkiksi Proakatemian ja Tiimiakatemian eroavaisuuksista, mahdollisista yhteistöistä, akatemian alkuajoista, luovuudesta ja Letimin kirjallisuudesta. Jennillä oli lista apukysymyksistä, mutta kuten arvata saattaa niitä ei tarvittu. Juttu ei siis loppunut kesken ja taidettiin jutella lähemmäs kolme tuntia kaikenlaista. Letim ja Partanen myös jäivät istuskelemaan iltaa oman settinsä jälkeen hetkeksi ja jatkettiin keskustelua muun muassa Tiimimestarista ja tiimiläisten motivoinnista.