Päätin ottaa kirjan kuunteluun, kun ainakin Alek tätä mainosti kovasti ja myönnetään, että rutiinit ovat nyt etenkin viime aikoina loistanut poissaoloaan. Syksyn aikana varmaan useamman kerran olen miettinyt, että hei aloitan nyt tämän pienen minimaalisen tavan, mutta kun on tekojen aika koittaa ei tapahdukaan mitään. Hiukan vajaa vuosi sitten kävin kirjoittamaan joka ilta mitä tein sinä päivän vai teinkö mitään. Tätä jaksoin kirjailla muistaakseni syyslomaan asti, mutta se oli omalla tavallaan jo tehtävänsä tehnyt, eli todisti itselleni, että teen jotain ja välillä aika reilustikin.

Kirjasta löytyi ainakin sata (100) kappaletta urheiluesimerkkejä ja siinä oli jaettu käyttäytymismuutos neljään lakiin (ärsyke – tee siitä ilmeinen, tarve – tee siitä houkutteleva, reaktio – tee siitä helppo, palkinto – tee siitä tyydyttävä), mutta poimin sieltä seasta vain muutaman kivan neuvon.

Minulla on tapana kokeilla rykäistä ihan järkyttävää muutosta aina kerralla. Ai en lue kirjoja tarpeeksi? Luenpa sitten joka päivä kaksi tuntia. Kolmantena päivänä totean, että en muistanutkaan lukea eilen. Luenpa sitten neljä tuntia tänään. En jaksanutkaan lukea kuin puolitoista. Neljäntenä päivänä kuoppaan haasteen toimimattomuuttaan ja olen onnellisesti taas seuraavan puoli vuotta lukematta. Ei ne tapojen muutosyritykseni ihan tuolla tavalla mene, mutta ei ne Kaukaa heitä. Kirjassa puhuttiin siitä, että valinnat kertaantuvat, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Akatemialle mennessä valitsen kovin usein hissin portaiden sijaan. Näin vuosi myöhemmin on jäänyt varmaan monia tuhansia askelia hyötyliikuntaa askeltamatta, joten kuntoni ei ole niin hyvä. Ihmiset tekee joka päivä valintoja. Edistätkö itseäsi 1 % vai tyrkkäätkö negatiiviseen suuntaan? Saat sen mitä toistat. Tietenkin myös oppiminen kertaantuu. Jos lukisin joka päivä yhden sivun kolmesta eri kirjasta, tietäisin vuoden päästä vaikka ja mitä.

Kirjassa mainittiin, että ihmiset takertuvat vähän liikaa tavoitteisiin. Joka paikassa first things first määritellään hyvät realistiset tavoitteet. Mutta jos jättäisikin tavoitteen kokonaan huomioimatta ja keskittyisi pelkästään menetelmiin mitä tekee päivittäin, saattaisi siltikin päästä tavoitteeseen. Menetelmät ovat paras tapa kehittyä ja tavoitteet vain toimivat suunnan näyttäjinä. Tavoitteen saavuttaminen on usein vain hetkellinen muutos. Kirjassa käytettiin esimerkkinä, että jos huoneesi on sotkuinen ja tavoitteesi on siivota huone. Siivoat huoneen ja tavoite on saavutettu, mutta mikään ei estä huoneen olevan sotkuinen taas muutaman päivän päästä, sillä et muuttanut menetelmiäsi. Jatkuvalla pieniin parannuksiin keskittymällä voisi saada toisen tuloksen. Jos miettii vaikkapa Sawaken kirjapistetavoitteita, ei sillä ole merkitystä ”seurataanko” niitä vai ei. Vaan merkittävämpää olisi koittaa keskittyä juuri ihmisten lukutottumuksien parantamiseen.

Tila, jossa jotain tekee vaikuttaa rutiineihin. Omassa huoneessani lähinnä nukun tai yritän käydä nukkumaan eli luen kirjaa tai useimmiten katson jotain suoratoistopalvelua puhelimestani. Jos taas nukun jossain oudossa paikassa, tuskin tuijottelen ruutua niin innolla. Tämä ikävähkö tapa hyvin pitkälti on sidottu huoneeseeni. Mutta olohuoneeni sohva, se vasta onkin syntinen paikka. Viime kuukausien aikana olen nukkunut sohvalla varmaan enemmän kuin sängyssäni. Tämän lisäksi teen suurimman osan töistäni, katselen viihdykettä ja jopa syön sillä. Tämä on siinä mielessä vaarallinen combo, sillä kesken työn teon, kun erehtyy avoimelle youtube-videolle saattaakin mukavasti vierähtää tunti katsellessa. Myös ei tarvitse kuin heittäytyä kyljelleen ja nykäistä vilttiä niskaan, jolloin on heti ready to nap. Olisi hyvä olla yksi paikka missä tehdä mikäkin asiaa, jolloin ei harhailisi kesken tekemisen jokaiselle sivukujalle. Kotoa poistuessa uusi ympäristö auttaisi varmasti keskittymään ja tuskin esimerkiksi jossain kahvilassa hairahtaisi työhommista Netflixiä ihastelemaan. Olisi todella kiva pitää akatemia, vaikka sellaisena paikkana, johon menen ainoastaan töitä tekemään, mutta ikävä kyllä mukavat ihmiset pistävät aina juttutuulelle ja työt jäävät helposti vähemmälle huomiolle.

Silloin tällöin minulla ollessa joku asia mitä pitäisi tehdä, hyvänä esimerkkinä taas kirjan lukeminen, jätän kirjan läppärin kannen päälle, jotta en voisi luikahtaa sen ohi. Samoin toimii iltalukemiseen kehottava kirja tyynyllä. Näin teen tekemisen aloittamisen mahdollisimman helpoksi, eikä kirjaa tarvitse käydä etsimään repun pohjalta. Myös yksi keino get shit done, on yhdistää tekeminen johonkin palkintoon. Jonkin aikaa sitten kun kirjojen lukeminen tuttuun tapaan tuntui hankalalta, päätin että luen 10 sivua, jonka jälkeen voin katsoa jakson sarjaa. Tämä kymmenen sivun tekniikka osoittautui oikein toimivaksi.

Aivoja voi ohjelmoida myös olemaan vähän innokkaampi vaikealta tuntuvia rutiineja kohtaan, liittämällä ne johonkin positiiviseen kokemukseen. Muutos voi olla niinkin pieni, kuin miten puhut itsellesi tästä rutiinista. Sen sijaan, että sanoisit: ”Minun pitää käydä kaupassa.” Sanoisitkin: ”Minä saan käydä kaupassa.” Faktahan on se, että toimi on tehtävä joka tapauksessa, niin miksi ei ajattelisi sitä ennemmin mahdollisuutena kuin taakkana.

Eräs parhaimpia laineja, mitä kirjassa oli, kuului NBA:ssa valmentaneen Pat Rileyn suusta: ”Ponnistelun jatkaminen on kaikkein tärkein asia missä tahansa yrityksessä. Menestyminen on sitä, että oppii tekemään asiat oikealla tavalla ja että sen jälkeen tekee ne samalla tavalla joka kerta.” Tämä kiteyttää hyvin myös ammattilaisen ja amatöörin eron. Ammattilaiset pitävät kiinni aikatauluistaan ja amatöörit antavat elämän tulla tielle. Pitäisi siis myös pitää rutiineista kiinni myös niinä hetkinä, kun ne käyvät tylsiksi.

Olen muutaman kerran ajatellut, että en halua valmistuttuani olla sellainen alumni, joka sanoo, että: ”Ei ole kyllä niitten aikojen jälkeen ole tullut kirjoja luettua.” Tämä on sinänsä hassua, sillä kirjojen lukeminen on ollut koko aikani täällä yksi isoista kompastuskivistäni, mutta perkele kun lukeminen on niin hyödyllistä. Kaikki maapallon viisaat ihmiset ja miljardöörit tms. lukevat jatkuvasti. Sama se olisi vaikka fiktiotakin lukisi välillä, sekin rikastaa mieltä ja niin poispäin. Jos ei lukeminen alkuvuodesta lähde hyvin niin pitää varmaan oikeasti ruveta halkomaan tuota rutiinia, koska täällä sen lukemisen rutiinin opin jos jossain.