Viime vuosi hurahti todella kovaa vauhtia ohitse ja keskityin paljon asioihin, joista ei ollut minulle juuri pidempiaikaista hyötyä. Lause ”haluaisin” tai ”aion tehdä näin” kuului liian useasti suustani, mitään kuitenkaan tapahtumatta. Tartuin myös liikaa juttuihin ja sysäsin itselleni kädet täyteen erilaisia projekteja, jolloin keskittyminen juuri tärkeimpiin asioihin herpaantui. Nyt lomalta palattaessa, omaa tiimiliideri vuotta käynnisteltäessä, olen päättänyt keskittyä etenemään suunnitelmallisesti pienin askelin, hermostumatta siitä, että kaikki ei tapahdu hetkessä. Haluan myös oppia olemaan pitkäjänteisempi, sekä antaa enemmän aikaa itselleni mielekkäisiin asioihin, jotta stressitasot eivät pääse nousemaan niin suuriksi, kuin viime vuonna. Niistä seurasi uniongelmat, joita en enää halua. Joten vuosi 2022 tulee olemaan suunnitelmallisempi, täynnä asioita, joita rakastan, aikaa itselleni, sekä kovaa työtä unelmieni ja rakkaan tiimimme Heigan eteen.

Starttasin tämän vuoden lukemalla johtajuudesta. Millainen hyvän johtajan tulisi olla. Lopetin kirjan kuitenkin kesken, ystäväni suositellessa James Clearin kirjaa -Pura rutiinit atomeiksi. Johtajuudessahan kaikki lähtee itsestä ja siitä että osaa johtaa esimerkillä. Kirjan ensimmäinen lause iski minuun ”Haluatko muuttaa elämässäsi jotain, mutta et tiedä mistä aloittaa”.  Haluanhan muuttaa paljonkin elämässäni, miksi sitten en ole vain tehnyt kyseisiä muutoksia? Voinko johtaa muita muutokseen, jos en itsekään ole aivan varma, miten se tapahtuu?

Kun tulokset ei synny hetkessä, helposti lipsumme rutiineissa. Voisin luetella tähän monta asiaa, joita olen alkanut tekemään, tai joita olen haaveillut tekeväni, kuitenkaan jatkamatta päivittäistä toimintaa, jolloin rutiini kyseisestä toiminnasta ei ole päässyt muodostumaan. Menestys on päivittäisten tapojen tuote ja kirjan edetessä pohdinkin omia tämänhetkisiä rutiinejani, ja sitä vievätkö ne minua kohti menestystä. Kaikki alkaa oman menestyksen määrittelemisestä. Mitä menestys on minulle? Mitä haluan tavoitella elämässä? Pohtiessani vastausta näihin kysymyksiin huomasin, kuinka ympäristö ja läheiset ihmiset ovat tehneet osansa oman ajattelutapani muodostumiseen. Nyt on hyvä aika määrittää ne, juuri minulle itselleni sopivat ja arvojeni mukaiset menestyksen määritteet, piittaamatta liikaa muiden mielipiteistä.

Kun menestys ja omat tavoitteet ovat selkeät, usein takerrutaan liikaa itse tavoitteisiin. Kuten kirjassa sanotaan: ilman tavoitteitakin, voitaisiin menetelmien avulla onnistua ja päästä haluttuun lopputulokseen. Jokaisen ihmisen siis tulisi keskittyä enemmän menetelmiin, joiden avulla päästä näihin tavoitteisiin. Tavoite on kuitenkin vain hetkellinen muutos. Mielestäni huikea esimerkki, joka osui myös lähelle itseäni, oli kirjassa mainittu siivousesimerkki. Jos asuntosi on sotkuinen ja tavoitteesi on siivota asunto. Siivoat kämpän ja tavoite on saavutettu. Mikään ei kuitenkaan estä asuntosi olemasta yhtä sotkuinen taas muutaman päivän päästä, koska et muuttanut menetelmiäsi ollenkaan. Mutta jos muutat menetelmääsi päästäksesi kohti tavoitetta, esimerkiksi laittaen tiskit koneeseen heti syönnin jälkeen, pyyhit pöydät heti ruoanlaiton jälkeen, asuntosi tuskin on sotkuinen muutaman päivän päästä. Kun tätä tapaa jatketaan päivittäin, siitä syntyy rutiini, joka kiinnittyy myös vuosien saatossa omaan identiteettiisi, jolloin sinusta tulee siisti ja järjestelmällinen ihminen.

Miksi menetelmät sitten ovat tärkeämpiä kuin itse tavoite? Voittajilla ja häviäjillä on kaikilla samat tavoitteet. Kaikki eivät kuitenkaan tule lopulta yltämään samalle tasolle. Jokainen meistä voi vakuuttaa itsensä käymään esimerkiksi kuntosalilla tai syömään terveellisesti kerran tai kaksi, mutta jos ei muuta käytöksen taustalla olevaa uskomusta, on hankalaa pitää kiinni pitkäaikaisista muutoksista. Kehittyminen on vain väliaikaista, kunnes siitä tulee osa sinua.

Itse olen melko malttamaton ihminen ja usein haluaisin kaiken tapahtuvan nopeasti. No, kun näin ei tietystikään kovinkaan usein käy, en jaksa ylläpitää rutiinia, vaan koko homma jää sikseen. Tämä on ollut yksi suurin kehittämisen paikka itsessäni akatemia aikanani. Olen myös todella innostuvainen ihminen ja kun uusi, siisti juttu tulee eteeni, vanhat asiat jäävät helposti pois kokonaan. Olen kehittynyt tässä jo parempaan suuntaan huomattavasti, mutta kirja antoi paljon lisää vinkkejä ja ajattelemisen aihetta. Kun siis tavoitteenani on saada hyvä kunto ja kasvattaa lihasta, on minun keskityttävä jokapäiväisiin menetelmiin, kuinka toimia, ja tehdä niistä rutiineja, jotta voin saavuttaa tuon kyseisen tavoitteen.

 Kirjan esittämä tapakehä on hyvä apu oman rutiinin kehittämiselle.

Tapakehä, rutiinin neljä eri vaihetta:

Ongelmavaihe

1. Ärsyke.

Alkusysäys ryhtyä johonkin toimintaan.

-Huomaan urheilun tuoneen kaverilleni kehityksen lisäksi paljon hyvää oloa. Haluan itse samaa, enkä olla saamaton.

2. Ärsykkeen synnyttämä tarve.

Ilman jonkinnäköistä tarvetta, halua muutokseen, meillä ei ole syytä toimia. Et tavoittele rutiinia itsessään, vaan muutosta sen tuottamassa tilassa.

-Kaipaan liikunnan tuomaa hyvinvointia.

Ratkaisuvaihe

3. Tarpeen synnyttämä reaktio

reaktio on varsinainen rutiini, jonka mukaan toimit. Ilmeneekö reaktiota, riippuu siitä, kuinka motivoitunut olet ja riittävätkö omat kykysi siihen.

-Olen tarpeeksi motivoitunut käymään kuntosalilla saavuttaakseni liikunnan tuoman hyvinvoinnin. Omat kykyni riittävät kuntosalilla käymiseen

4. Reaktion synnyttämä palkinto

Lopulta reaktio tuottaa palkinnon. Palkinnot ovat jokaisen rutiinin perimmäinen tavoite.

-Palkintona saan hyvinvointia niin fyysisesti, kuin henkisesti.

Jos käyttäytyminen on tehotonta yhdelläkään neljästä tasosta, toiminnasta ei kehity rutiinia. Kuten kirjassa sanotaan: ”Jos poistat ärsykkeen, tapa ei koskaan edes ala. Jos tarve pienenee, et ole tarpeeksi motivoitunut toimimaan. Jos toiminta on vaikeaa, et ehkä kykene toteuttamaan tapaa, ja jos palkinto ei tyydytäkään, sinulla ei ole syytä toistaa sitä tulevaisuudessakaan.”

Harrastin crossfittia vielä muutama kuukausi sitten ja jossain vaiheessa käyntini siellä alkoivat jäädä todella vähiin. Keksin itselleni tietysti paljon tekosyitä, kuten kiireen. Kirja auttoi minut ymmärtämään, miksi näin oikeasti lopulta kävi. Pitkän päivän jälkeen kotiin tultaessa minun oli todella vaikea pakata kamat ja lähteä taas uudestaan harrastuksieni pariin, kun tekemistä riittäisi muutenkin. En sano, että toiminta olisi ollut liian vaikeaa, mutta se oli inhottavaa ja vei paljon aikaa. Tällä hetkellä käyn kuntosalilla, joka on aivan Tiimiakatemian kupeessa, joten pystyn hoitamaan treenini samassa rakennuksessa kuin työskentelen, ennen tai jälkeen työpäivän ja se on lisännyt motivaatiotani huomattavasti, eikä tekosyitä enää tule.

Tämä oli tähänastisista kirjoista yksi niistä, joista sain itselleni eniten ajattelemisen aihetta ja oppia. Suosittelen kirjaa kaikille! Olen alkanut miettiä perinpohjaisesti mitä haluan ja sitä, kuinka minun tulee päivittäin toimia, jotta saavutan tavoitteeni. Keskityn enemmän menetelmiin, kuin itse tavoitteeseen, jotta niistä muodostuu minulle rutiineja. Haluan tehdä päivittäiset menetelmät itselleni myös mahdollisimman toimiviksi, jolloin halu pysyä niissä on jatkuvaa, eikä tuota liikaa päänvaivaa. Kirjasta sain paljon ajateltavaa myös tiimiliideri vuodelleni. Minulla on varmempi olo tuoda muutoksia Heigaan ja auttaa jokaista tiimiläistä omien muutoksien rakentamisessa.