Heti kirjan alkumetreillä kuvaillaan onnistuneen työstä palautumisen merkkejä, joita ovat esimerkiksi se, että jaksaa tehdä itselleen mieluisia asioita töiden jälkeen, kotitöiden hoitaminen ei tunnu ylitsepääsemättömältä ja viikonlopun jälkeen olo on latautunut ja uuteen viikkoon lähtee intoa puhkuen. Tämän jälkeen kysymys kuuluukin, kuinka hyvin itse kokee palautuvansa kyseisten merkkien perusteella. Valitettavasti joudun itse toteamaan, että vastaukseni ovat jo pitkään olleet vastakkaisia kuin mitkä osuisivat onnistuneeseen palautumiseen. Mieleeni tulee jo muutamat opintojani edeltävät työpaikat ja arki niiden keskellä. Lähes poikkeuksetta työpäivän jälkeen olo oli sellainen, että sohvalta nouseminen tuntui ylitsepääsemättömältä ja itselle rakkaaseen, lopulta jopa henkireiäkseni muodostuneeseen harrastukseen lähteminen tuntui raskaalta. Jotenkin kuitenkin olen sieltä asti sinnitellyt eteenpäin, enkä ikinä ole tajunnut pysähtyä oikeasti lepäämään. Tämänhetkistä palautumisvajeen koko ajan suurempaa läsnäoloa ei varmasti auta se, että meno ei ainakaan ole hidastunut Tiimiakatemialle tulon myötä vaan mennyt pahempaan suuntaan ja, kuten jossain aikaisemmassakin reflektiossani olen todennut, että burnoutin rajoilla on käyty tämän viimeisen parin vuoden aikana. En tietoisesti ole itse ihannoinut aikaisemmin kiirettä, mutta tuntuu, että akatemian aikana se on jotenkin tempaissut mukaansa tai on tuntunut jopa oletus arvolta, että ellet ole kiireinen ei sinulla ole riittävän paljon tekemistä, etkä ole riittävän hyvä tiimin jäsen. Onkin sen vuoksi todella hämmentävää, miksi olen itsekin lähtenyt kiire rumbaan mukaan, enkä ole tehnyt mitään sille, että olen tiedostanut sen, että omat rajat alkavat tulla vastaan ja nyt pitäisi ottaa vähän rennommin, ettei koko pakka hajoa. Nyt tähän kirjaan tartuttuani oikeasti tajusin, kuinka pitkään palautumisvaje on, jossakin määrin ollut osa arkeani, ja haluan oikeasti tarttua keinoihin, joiden avulla pääsen palautumaan ja saan siten paljon enemmän irti loppuajastani akatemialla sekä pystyn luomaan jatkuvia käytänteitä, joilla voin jatkossa ehkäistä koko palautumisvajeen syntymisen.

Kirjassa palautumista käsitellään DRAMMA-mallin avulla, joka käsittää kuusi palautumisen kokemusta:

1. Detachment eli työstä irrottautuminen
2. Relaxation eli rentoutuminen
3. Autonomy eli omaehtoisuus
4. Mastery eli taidonhallinta
5. Meaning eli merkityksellisyys
6. Affiliation eli yhteenkuuluvuus

Ensimmäinen palautumisen kokemus, työstä irrottautuminen on selvästi ongelma omalla kohdallani. Koen, että akatemian asioista on hankala irrottautua vapaa-ajalla ja selkeää vapaa-aikaa ei itselläni arkena oikeastaan ole. Yksi suurimpia syitä miksi niin akatemian kuin palkkatöiden asiat pyörivät jatkuvasti mielessä on WhatsApp-ryhmät. Viestejä ryhmiin tulee ympäri vuorokauden ja vaikka niiden kuormittavuutta koittaisi rajata siten, että ne hiljentää illaksi, näkee uusien viestien tulleen kun menee sovellukseen katsomaan kavereilta saatuja viestejä. Toki voi olla avaamatta muita kuin kavereilta tulleita viestejä, mutta silti kyseinen projekti alkaa taas pyörimään mielessä. Toinen selkeä syy on se, että on liian monta rautaa tulessa, jonka vuoksi tuntuu, että tekemistä on liikaa ja vielä nukkumaan mennessä pitää pohtia onko kaikki johonkin tiettyyn projektiin liittyvät asiat tehty ja mitä pitää tehdä huomenna. Vastikään Silja kertoi ottaneensa tavaksi, että klo 17 hänellä alkaa vapaa-aika ja tämän jälkeen hän ei avaa mitään työhön liittyviä viestejä tai sähköposteja. Tämä kuulostaa askeleelta, jonka voisin itsekin ottaa. Kirjasta avuksi löytyy harjoitus nimeltään, rituaali vapaalle vaihtamiseen. Lyhyesti selitettynä harjoituksessa luodaan realistinen rutiini, jonka pystyy suorittamaan ainakin lähes, ellei jokaisen työpäivän päätteeksi, ja joka auttaa vaihtamaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti vapaalle. Omaan vapaalle vaihtamisen rituaaliini kuuluisi seuraavat:

1. Suljen koneen ja hiljennän akatemiaan ja muihin töihin liittyvät WhatsApp-ryhmät.
2. Kirjoitan projekti kohtaisen to do-listan seuraavalle päivälle.
3. Käyn läpi tämän päivän to do-listalla olleet asiat ja muistutan itseäni siitä mitä kaikkea sain jo tänään aikaan.
4. Laitan sen hetkiseen fiilikseen sopivaa musiikkia soimaan ja teen virkistävän venyttelyn/joogan.

DRAMMA-mallin toinen kohta, rentoutuminen on varmasti monelle se ilmeisin palautumisen kokemus, mutta tämän lisäksi se on kokemuksista keskeisin kehon palautumisen kannalta. Tämänkin kuten monen muunkin palautumiseen liittyvän kirjan rentoutumisharjoitukset liittyvät hengittämiseen. On järin kummalista, miten hengittäminen, tuo yksi ihmisen perustoiminnoista voi ollakin niin hankalaa tehdä oikein. Koen kuitenkin hengitysharjoitukset itselleni tutuksi, sillä niitä tulee tehtyä jonkin verran joogatessa, joten en niihin pureudu tässä sen enempää. Kolmantena kohtana DRAMMA-mallissa on omaehtoisuus. Omaehtoisuudella palautumisen yhteydessä tarkoitetaan sitä, että oma vapaa-aika on hallinnassa ja on mahdollisuus vaikuttaa omiin vapaa-ajan aikatauluihin ja tekemisiin. DRAMMA-mallissa omaehtoisuuteen sisältyy myös sisäinen kokemus siitä, että pystyy valitsemaan omat tekonsa ja toimintansa erilaisista mahdollisuuksista, sekä toimimaan itse valittujen arvojen ja päämäärien mukaan. Eli pitää käytännössä opetella asettamaan rajoja. Itse koen, että varsinkin akatemialla rajojen asettaminen on ajoittain vaikeaa, kun olisi niin paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista mihin haluaisi lähteä mukaan. Omien rajojen kartoittamisen apuna olevassa harjoituksessa kirjataan ylös mietteitä siitä mille asioille on viimeksi kuluneen kuukauden aikana sanonut kyllä, vaikka olisi halunnut sanoa ei? sekä, mille asioille on viimeisen kuluneen kuukauden aikana sanonut ei, vaikka olisi halunnut sanoa kyllä? itselläni asioita kertyy enemmän, olen sanonut ei vaikka olisin halunnut sanoa kyllä listalle. Jonkinlaisia rajoja siis osaan asettaa mutta huomaan vastauksessani ongelmalliseksi sen, että nuo asiat, joille haluaisin sanoa kyllä mutta päädyn sanomaan ei ovat niitä, jotka auttaisivat minua palautumaan. Olen viime kuukauden aikana sanonut esimerkiksi ei läheisteni kanssa vietetylle ajalle sekä harrastuksille, koska ei ole muka ollut kaikelta työmäärältä aikaa tai jaksamista. Harjoituksesta selkeänä viestinä kirjaan siis itselleni ylös, että sanon enemmän kyllä niille asioille, jotka tukevat jaksamistani. Neljäs kohta DRAMMA-mallissa on taidonhallinta. Tällä tarkoitetaan vapaa-ajan tekemistä, jonka parissa saa itselleen sopivia haasteita ja uusia oppimismahdollisuuksia, jotka tuottavat palkitsevia saavutuksen ja osaamisen tunteita. Taidonhallinnan koen toteutuvan arjessani. Aikaisemmin mainitsemani rakas harrastus eli tanssiminen sekä haastaa, että antaa onnistumisen tunteita. Siitä onkin sen vuoksi muodostunut henkireikä, ja se on ydinasioita oman jaksamiseni taustalla. Taidonhallintaa voisin kuitenkin lisätä esimerkiksi lukemalla täysin muihin aiheisiin kuin opintoihin liittyviä kirjoja. Toiseksi viimeinen kohta DRAMMA-mallissa on merkityksellisyys. Psykologisen palautumisen yhteydessä, sillä tarkoitetaan niitä merkityksiä, joita itse annamme elämällemme ja toiminnallemme. Olen itse pohtinut oman elämän ja toiminnan merkityksiä paljonkin viime aikoina ja aion ehdottomasti jatkaa sen pohtimista esimerkiksi kirjassa olleen omien arvojen kirkastaminen-harjoituksen avulla. Viimeisenä kohtana DRAMMA-mallista löytyy yhteenkuuluvuus. Läheisyyden ja yhteyden tunne toisiin ihmisiin on yksi tärkeimmistä psykologisista tarpeistamme, joten ei ole ihme, että se löytyy myös DRAMMA-mallista. Läheiset ja varsinkin oma puoliso, jonka kanssa jakaa arjen, jäävät monesti kiireen keskellä aivan liian vähälle huomiolle ja heitä alkaa pitämään itsestään selvyyksinä. Aiheeseen olevassa harjoituksessa pääsikin hyvin oivaltamaan, että arjessa voi tehdä paljon pieniä asioita, joiden avulla pystyy osoittamaan läheisilleen, että he ovat tärkeitä ja, että haluaa heidän olevan läheisiä vielä jatkossakin. Sain kirjasta monia erilaisia syvempää pohdintaa vaativia harjoituksia, joihin aion vielä palata uudelleen. Tämän lisäksi kirja sisälsi paljon oikeasti helppoja ja lyhyitä vaivattomasti arkeen vietäviä palaudu työpäivän aikana tyyppisiä harjoituksia.