Piirtämisessä ja maalaamisessa olen ollut jo pienestä asti luova. Vietin paljon aikaa koulun jälkeen maalaten ja piirtäen. Se oli selkeästi yksi tapa ilmaista itseäni. Olen myös visuaalinen monella eri saralla ja työelämässä visualistina toimineena pidin toimenkuvastani paljon, kun pääsin toteuttamaan erilaisia luovia ratkaisuja. Kuitenkaan ideallisesti luovana en ole itseäni juurikaan pitänyt. Olen ajatellut, etten olisi hyvä ideoimaan. Saisipa takaisin lapsenomaisen rohkean, kritiikittömän, jopa hullunkurisen ajattelutavan ideointitilanteissa. Tämän kirjan lukeminen valaisi ymmärrystäni siitä, miksi aikuisena on jopa hankalaa antaa tilaa hupsuille ja suorastaan järjettömille ideoille. Sain myös hyviä vinkkejä prosessista, joilla kannattaa lähteä viemään eteenpäin prosessia, kun etsitään ongelmaan ratkaisua.

Kaikki ovat luovia

Me kaikki ihmiset olemme luovia omalla tavallamme. Ei ole olemassa ihmistä, keneltä luovuus puuttuisi. Luovuutta voi toki kehittää harjoittelemalla. Luovuus on vaihtoehtojen etsimistä yhdessä ja yksin. Se on ideoiden vaihtamista, asiaan perehtymistä, kokeilua, erehtymistä. Se on juuri niitä höpsöjä ideoita. Olemalla oma itsesi olet kaikista luovin.

Kirjassa puhuttiin siitä, miten koulumaailma muokkaa ajattelua. Siellä opitaan jo pienenä, miten vastataan oikein. Väärin vastaaminen on virhe. Asioihin on olemassa yksi ainoa toimintatapa ja siitä poikkeamisesta rankaistaan. Koulu opettaa seuraamaan aikatauluja, tottelemaan määräyksiä ja lukemaan ohjekirjoja. Hullunkurista on se, että väärässä oleminen on yksi luovuuden suurista voimavaroista. Vain uskaltamalla olla väärässä voi edes uskaltaa kokeilla jotain. Kokeilu sisältää erehtymisen mahdollisuuden.

Onneksi nykyään koulumaailma on jo alkanut muovautumaan uuteen suuntaan ja esimerkiksi meillä akatemialla jopa palkitaan kultamunaus -palkinnolla, kun on oltu todella väärässä eli mokattu ihan kunnolla. Se ei ole epäonnistuminen, koska pieleen menneen kokeilun avulla selviää se, että kyseinen lähestymistapa aiheeseen ei selkeästi toimi ja se on nyt selvitetty. Joku muu idea voi toimia paremmin ja asiaa voi lähteä parantelemaan tai siirtyä kokonaan ihan uuteen lähestymistapaan. Akatemialla myös rohkaistaan ottamaan riskejä ja kokeilemaan ihan uusia vaihtoehtoja, mitä ei ole ennen kokeiltu.

Epäluovuus

Luovat ajattelevat olevansa luovia ja epäluovaksi itsenä mieltävät ajattelevat olevansa epäluovia. Epäluovuuteen kuuluu se, että ennakoidaan lopputulos ja valitaan aina järkevä tapa edetä. Uomaan urautunut mieli ei ne vaihtoehtoja ja ylianalysointi tuhoaa luovuuden. Aloittelijan mieli ei oleta, että b seuraa a:ta.

Luovuus kehittyy sitä mukaa, kun alistat itsesi uudenlaisille tilanteille, joissa et aluksi tiedä, miten pitäisi toimia. Kun kokeilet eri vaihtoehtoja, alat kehittämään uudenlaisia ajattelun ja toiminnan tapoja. Täytyy rohkeasti kokeilla myös asioita, joissa et ole vielä varma lopputuloksesta. Yksinkertaistettuna luova ihminen sanoo asioille kyllä ja ei-luova sanoo useimmiten ei.

Luovuus ei ole prosessi, vaan tapa olla. Se on tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa. Pitää olla pelkäämättä väärää vastausta. Se vaatii aktiivista positiivista asennetta. Mitä ideasta seuraa? Sitä et voi tietää, jos et sano KYLLÄ. Huomaan itsessänikin sen, että ideoidessa mietin usein liian ylianalyyttisesti. Vien ajatuksia jo liian pitkälle ideointivaiheesta. Keksin heti kompastuskiviä keksimälleni idealle ja sitten itse ideakin alkaa jo kuulostamaan tyhmältä ja se lentää suoraan roskakoriin.

Vinkkejä prosessiin

Kaikki uusi on vanhaa. Ideat ovat monesti kierrätettyjä. Akatemialla puhutaan ”parastamisesta”. Se tarkoittaa alkuperäisen idean varastamista ja sen parantelua ja tekemistä vielä paremmin. Ideoita yhdistelemällä voi saada jotain uutta ja mielenkiintoista aikaan.  

Luovuuteen tarvitaan sekä divergenttiä, että konvergenttia ajattelua. Divergenttiin ajatteluun kuuluu ideointi ja lateraalinen ajattelu. Konvergenttiin ajatteluun kuuluu logiikka ja matematiikka.

Kirjassa puhuttiin myös ideointiporukan monimuotoisuudesta, eli siitä, että ryhmässä olisi mahdollisimman erilaisia ihmisiä, jotka tulevat erilaisista taustoista ja ajattelevat eri tavoilla. Näin saadaan mahdollisimman erilaisia ajatuksia ilmoille. Akatemialla tämä on tullut hyvin ilmi, koska meidät sekoitettiin tiimeihin mahdollisimman sekaisin. Se on rikkaus, että meillä on niin paljon eri taitoja omaavia ja erilaisista asioista kiinnostuneita ihmisiä tiimissä.

Aiheeseen perehtyminen auttaa ideoimaan, kun tiedät aiheen taustaa.

Brainstormeissa usein äänekkäät ja puheliaat jättävät hiljaiset jalkoihinsa. Pitää käydä rakentavaa ja kehittävää keskustelua positiivisessa ja kritiikittömässä ympäristössä. Osuuskunta Bluumin ensimmäisessä synnytyksessä saimme vanhemmalta tiimiyrittäjältä hyvän neuvon siitä, että kannattaa jakautua pienempiin porukoihin ideoimaan ja lopuksi tuodaan kaikkien ryhmien ajatukset yhteen. Tämä on tehokkaampaa ja myös hiljaisemmat saavat ajatuksensa paremmin esille.

Lateraalinen ajattelu saa sinut rikkomaan kaavoja – out of the box. Kysy tyhmiä kysymyksiä ja mieti, miten käsillä olevaa ongelmaa voisi ajatella uudella tavalla. Haasta ajatuksiasi. Miksi hylkäämäsi ideat voisivatkin olla hyviä.

Luovan prosessin työvaiheet ovat:

1. Kerääminen – ideoidaan mahdollisimman paljon ideoita
2. Valikointi – valikoidaan parhaimmat ideat
3. Luonnostelu – ideoiden yhdistely ja rungon muodostaminen
4. Jalostaminen – kohderyhmän kommenttien pohjalta muutoksia
5. Viimeistely – pieniä loppusilauksia

Projektin alkuvaiheessa on tärkeää sanoa kyllä ja loppuvaiheessa ei.  Alussa kritiikitöntä ajattelua ja paljon hullunkurisia ideoita. Loppuvaiheessa on hyvä karsia turhat asiat pois. Jos jotain voi poistaa, se pitää poistaa. Kaikki turha työssäsi on turhaa. Muista pyytää kommentteja jalostusvaiheessa ihmisiltä, jotka edustavat kohderyhmää. Lopussa, anna työllesi hieman aikaa ja palaa sitten sen pariin. Muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Jos tarve, tee vielä yksi isompi muutos. Sitten anna olla ja päästä tuotoksesi maailmalle.