Onko pelolla hintaa? Entä jos pelkää kuollakseen epäonnistua ja tuo pelko tappaa kaikki avaimet onnistumiseen. Haluan olla kaikessa aina heti paras ja keskeneräisyys on itselleni mahdottoman vaikea ajatus. Ajatus, jota pitäisi työstää enemmän. Tuleeko ihminen olemaan koskaan aivan valmis tässä elämässä, ei ainakaan silloin, jos ei uskalla aloittaa ja mennä kohti pelkoja ja niiden yli. 

”Niin moni meistä valitsee polkunsa käytännöllisyydeksi naamioidun pelon perusteella. Se, mitä todella haluamme, näyttää olevan ulottumattomissamme ja naurettavaa, joten emme edes kehtaa pyytää sitä maailmankaikkeudelta.” 

-Jim Carrey 

Nykypäivänä uskon, että moni kärsii pelosta, jossa jää jostain paitsi eli FoMO: sta, Fear of Missing Out. Nykyteknologia ja erilaiset sovellukset ovat ajaneet meitä tähän asemaan, ei voi jättää IG:tä selaamatta siinä pelossa, että jäisi jostain story: sta paitsi. Henkka Hyppösen kirja Pelon hinta sai pohtimaan tätä asiaa syvemmin. Miksi pelkäämme tällaista asiaa, emmekä keskity siihen mitä ympärillä tapahtuu ja elämään hetkessä.  

Onko peloilla ja kehuilla jokin yhteys? Kirjassa oli tarina lapsista, joiden älyä kehuttiin, valitsivat aina helpon palapelin palkkioksi. Kun taas lapset, joiden työskentelyä kiitettiin, valitsivat aina vaikean palapelin. Voiko olla, että myös meillä akatemialle ne ihmiset, jotka saavat paljon kehuja palautetreeneissä vaikkapa, eivät uskalla lähteä toteuttamaan niin helposti haastavia projekteja. Kun taas ne, joita kiitetään vaikkapa ahkeruudesta työtä kohtaan, lähtevätkö he tavoittelemaan unelmaprojekteja herkemmin. Lähdin toteuttamaan yhtä omaa unelmaprojektia, joka liittyi kuvaukseen helmikuussa. Itselleni ei ollut hirveästi kokemusta videokuvauksesta tai ollenkaan kokemusta markkinointi videon tekemisestä. Voitin kuitenkin pelkoni ja uskalsin, astui noihin isoihin saappaisiin ja lähteä tekemään projektia, mistä ei ollut todellisuudessa hajuakaan. 

Miten pelot voitetaan? 

Täydellinen avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeässä asiassa. Tähän tiimiakatemiankin kaiketi pyrkii, halutaan luoda inhimillinen työskentelyilmapiiri. Mutta läpinäkyvyys jää vielä aika pimentoon. Tiimien toiminta ei ole vieläkään riittävän läpinäkyvää. Tätä voi verrata myös omaan kommunikointiini, ei sekään aina kerro kaikkea tarpeeksi läpinäkyvästi omalle tiimille. 

Luottamuksen kasvattaminen onnistuu parhaiten isoja riskejä ottamalla. Vaikka ei tietäsikään aina miten jossakin käy tai mitä siitä seuraa. Välillä on uskallettava ottaa riski. Kun yhdessä epäonnistuu, se kasvattaa tiimiä entistä enemmän yhteen. 

Enemmän diologia, vähemmän debattia. Kuunnellaan toisia enemmän ja nostetaan tiimin älykkyyttä vertailua muihin tiimeihin tai ryhmän sisäisesti. Kunnioitetaan dialogia enemmän. 

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa johtaminen pelon näkökulmasta. Tai ylipäätään peloista pois pääseminen. Kirja herättää pohtimaan yrittämistä.