Syksyn toiseksi kirjaksi valikoitui Paranoidi optimisti: Näin johdin Nokiaa murroksessa. Kirjan valikoitumiseen vaikutti monia tekijöitä. Johtajuuden kirja tietenkin kiinnosti, koska syksyllä alkava johtajuuden koulutusohjelma starttaa muutaman viikon päästä, joten varmasti saisi kirjan pohjalta joitain ajatuksia, joita jakaa. Lisäksi kyseisestä kirjasta kuultu todella paljon hyvää ja yleisesti ottaen kirjasuositukset toimineet omalla kohdalla todella hyvin. Kolmantena syynä Nokia itsessään. Firma mistä vielä nykypäivänäkin puhutaan paljon myös meidän nuorempien keskuudessa. Tiedostiko/tiedostaako nuoret vieläkään miten suuri ja merkittävä kokonaisuus Nokia oli maailmanlaajuisesti, Suomesta puhumattakaan? Tuskin. Omassa ikäluokassa Nokiaa on tullut käytettyä simpukkapuhelimesta aina kosketusnäyttöön saakka. Nokiaa itse käyttäessä ikää oli kumminkin sen verran vähän, että ei Nokia menestymisen näkykulma siinä vaiheessa oikeastaan kiinnostanut tai tuntunut muutenkaan vaikuttavan omaan elämään. Todellisuudessa halusi tai ei Nokia vaikutti kuitenkin kaikkien arkeen ja koko Suomen tulevaisuuteen. Mikä johti siihen, että itse pitkään Nokiaa käyttäneenä työskentelenkin yhtäkkiä elektroniikka liikkeessä ja sanon asiakkaille, että ”En voi missään nimessä suositella minkään mallista Nokian älypuhelinta”?

Lopun alku

Kirja alkoi itselle oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kuin Risto Sillasmaa liittyi Nokia hallitukseen. Kaikki ennen sitä kerrottu oli mukavaa yleistietoa, mutta ei omasta mielestä niin kiinnostavaa. Siilasmaan liittyminen Nokian hallitukseen osoitti ”paranoidin optimistin” periaatteiden voiman. Hänen näkemyksensä siitä, että yrityksen täytyy jatkuvasti uudistua ja haastaa itseään, ei ollut pelkkä johtamisteoria vaan käytännön sovellus. Hän ei olisi halunnut sulkeutua vanhoihin toimintatapoihin vaan toi mukanaan raikkaita näkökulmia ja rohkeutta tehdä tarvittavia muutoksia. Tämä kaikki ei kuitenkaan ollut niin helppoa. Vaikka Sillasmaalla oli visioita hän kohtasi vaiheen, joka valotti yritysmaailman armotonta puolta. Vaikka hän omisti useita visionäärisiä ideoita ja näki mahdollisuuksia, hänen visioitaan ei otettu vastaan avoimin mielin. Siilasmaan kohtaamat kuurot korvat osoittavat, että yrityksissä voi esiintyä vastarintaa muutoksille, vaikka ne olisivat kuinka perusteltuja ja tulevaisuuteen katsovia tahansa.

Paranoidi optimisti ei ainoastaan näe mahdollisuuksia, vaan myös valmistautuu vastustukseen ja itsensä perusteluun. Siilasmaan tilanne muistuttaa meitä siitä, että vaikka omat näkemykset saattavat olla kirkkaat, on tärkeää osata viestiä niitä selkeästi ja vakuuttavasti, jotta ne saavat ansaitsemansa huomion. Siilasmaan kokemus osoittaa myös, että organisaation kulttuurilla on merkittävä rooli muutoksen vastaanottamisessa. Jos yritys ei ole valmis kuuntelemaan ja harkitsemaan uusia ideoita, se menettää arvokkaita mahdollisuuksia. Tästä syystä johtajien tehtävä on luoda avoin ja kannustava ilmapiiri, jossa erilaiset näkemykset otetaan vakavasti. Mielestäni Nokian yrityskulttuuri oli täysin mätä. Johtoryhmä ei halunnut puuttua tuotannon tekemisiin, vaikka tuotannon naurettavan hitaat prosessit olivat yksi päätekijöistä, miksi Nokia ei pysynyt kehityksen mukana. Tuotannon ongelmat olivat tiedossa muutamille tärkeille päättäjille, mutta eivät ollenkaan hallitukselle, jonka pitäisi olla todella tietoinen vastaavista asioista. Sama salailu ja peittely jatkut lähes pari vuotta.

Koen, että organisaatioissa, jossa itse olen työskennellyt, on aina ollut täysin vastakkainen menettely. Aina on ollut todella pienen kynnyksen asia kerto jostain ongelmasta tai kehityskohteesta omalle esimiehelle tai yritysjohdolle ja usein asiaa onkin nopeasti lähdetty viemään oikeille raiteille. Samaa voi sanoa Elementiasta. Paljon tulee kehitysideoita asiaan, kuin asiaan, mutta aina ne kuunnellaan ja lähes aina niistä myös otetaan koppia. Tosin täytyy myös tiedostaa, että tässä vertaillaan hauskasti Giganttia ja Elementiaa, entiseen yritys jättiin Nokiaan. Väittäisin että Nokia on maailman paras, sekä surullisin esimerkki mitä voi markkinajohtajalle käydä, jos ei ole valmis kuuntelemaan kehitysideoita, ole läpinäkyvä koko johtoryhmän kesken tai ole millään tavalla muutoskykyinen.

Tiimityö ja Kommunikaatio

Kirja esittelee monipuolisia näkökulmia siitä, miten tiimityö ja kommunikaatio voivat joko nostaa organisaation uusiin korkeuksiin tai upottaa sen epäonnistumisen suohon. Kun tarkastellaan niitä tilanteita, joissa tiimityö ja kommunikaatio epäonnistuivat, herää kysymys: mitä opimme niistä? Yksi merkittävä esimerkki on Siilasmaan aika Nokian hallituksessa, kun viestintäkanavat olivat tukossa ja päätöksenteon kanssa oltiin jäässä. Kirja aukaisee, kuinka tiedonkulun ja avoimuuden puute johtivat siihen, että tärkeät visiot ja ideat eivät päässeet kukoistamaan.

Tiimityön osalta Siilasmaan kokemus Nokialla korostaa tarvetta selkeälle roolien ja vastuiden jakamiselle. Kun tiimin jäsenet tietävät, mitä odotetaan heiltä, ja kun vastuut ovat selkeät, tiimin suorituskyky paranee huomattavasti tuloksellisesti mitattuna. Kirja ehdottaa, että organisaatioiden tulisi säännöllisesti tarkistaa ja päivittää tiimien rooleja ja vastuita vastaamaan paremmin muuttuvaa toimintaympäristöä. Toimintamalli kuulostaa erittäin fiksulle ja varmasti voisi toimia myös meidän tiimissämme. Vaikka akatemialla vietetty aika on suhteellisen lyhyt ja johtoroolit vaihtuvat vuosittain, siitä huolimatta onko samaa johtoryhmää pidettävä koko vuosi samana, jos huomataan vaihdolle olevan tarvetta tai roolin olevan täysin turha?

Loppulorut

Yhteenvetona voidaan todeta, että kirja tarjoaa syvällisen pohdinnan siitä, miten tiimityö ja kommunikaatio ovat organisaation kulmakiviä, mutta voivat myös olla sen kaatumisen syitä. Se kannustaa meitä oppimaan menneistä virheistä ja rakentamaan vahvempia, avoimempia tiimejä, joissa viestintävirta on esteetöntä ja jossa jokainen jäsen tuntee merkityksellisyytensä osana suurempaa kokonaisuutta. Tällä tavoin voimme välttää kompastuskivet ja kulkea kohti menestyksellisempää tulevaisuutta.