Nokia, takavuosien kestosuosikki, joka on omasta näköpiiristäni kadonnut täysin. En muista milloin viimeksi olisin törmännyt uutiseen, kuvaan tai mihinkään Nokian tuotteeseen. Ajatuksissani Nokia oli se yritys, josta Suomi tunnistettiin maailmalla. Nokia loi kuvaa suomalaisesta osaamisesta ja laadusta.

Valitsin kirjalistalta tämän teoksen juuri sen takia, että halusin ymmärtää mitä Nokialle tapahtui. Missä kaikki meni pieleen? Oliko romahdukselle selkeä syy? Miten yritystä yritettiin pitää hengissä? Millaisia haasteita yrityksen johto ja muut työntekijät joutuivat kohtaamaan?

Kirjan lukeminen tuotti haasteita itselleni. Lukeminen ja kerrottujen asioiden ymmärtäminen ailahteli. Välillä uppouduin kirjaan muutamaksi kappaleeksi, mutta sitä seurasi joka kerta raskaampi osuus, jonka vain kahlasin väkisin läpi. Raskaammat osuudet kirjassa johtuivat hankalasta teknologia-alan kielestä ja termistöstä, joka ei todellakaan ole vahvinta osaamistani.

Mitä on paranoidi optimismi?

Nokian hallituksen jäsen ja myöhemmin puheenjohtaja Risto Siilasmaa, nimittää johtamistyyliään paranoidi optimistiksi. Tämä johtamistyyli oli käytössä Nokiassa murroksen vuosina. Johtamistyyli muodostuu optimistisesta asenteesta nähdä asioiden parhaat puolet ja toiveikkaan elämänasenteen noudattamisesta. Paranoidi puoli pakottaa taas ajattelemaan kauheimpia mahdollisia skenaarioita, tilanteita, joissa kaikki menee pieleen. Paranoidi optimisti siis voi ennakolta varautua lähes kaikkiin skenaarioihin parhaan ja huonoimman väliltä. Tämä antaa mahdollisuuden tehdä useita erilaisia suunnitelmia monenlaisiin tilanteisiin ja yllätysten mahdollisuus pienenee.

Oma ajatukseni paranoidista optimistista on se, että tuon täytyy olla erittäin kuormittavaa. En usko tällaisen johtamistyylin sopivan itselleni. Kokisin erittäin stressaavaksi ja raskaaksi miettiä niin monia vaihtoehtoja ja sen lisäksi suunnitelmien tekeminen eri skenaarioiden varalle, huhhuh mikä homma!

Yllätys!

En olisi uskonut, että takavuosien Nokian kokoinen yritys kärsii lasten ongelmista. Viestintä yrityksen sisällä, uskomattoman pielessä. Miksi valmiiksi ongelmallisessa tilanteessa olevan yrityksen henkilöstö valhetelisi ja jättäisi totuuksia kertomatta yrityksen johdolle? Luottamusongelmasta johtunut pelko, joka johti eriyksiköiden tietojen pihtaamiseen siitä, oltiinko aikataulussa vai ei. Miten tilanne syntyi, että eri yksiköt olettivat olevansa ainut, joka on aikataulusta jäljessä, vaikka todellisuudessa kaikki olivat. Miksi työntekijät, jotka kehittivät käyttöjärjestelmiä eivät kertoneet ajoissa hankkeen kannattamattomuudesta? Miten aikuiset ihmiset yrityksen johdossa, osoittavat mieltään tilanteessa, jossa heidän toimiaan haastetaan ja kyseenalaistetaan.

Yhtäläisyyksiä tiimiakatemiaan

Yrittäjämäisen johtajuuden osatekijät

1. Vastuuntunto
2. Tosiasioiden tunnistaminen
3. Sinnikkyys
4. Riskienhallinta
5. Opinjano
6. Herpaantumaton fokus
7. Katse taivaanrantaan
8. Mukavien ja arvostamiesi ihmisten tiimi
9. Kysy miksi!
10. Älä lakkaa unelmoimasta

Viime aikoina olen huomannut erilaisissa paikoissa saman kaltaisia ajatuksia, kuin mitä tiimiakatemialla painotetaan. Tästäkin listasta moni kohta tukee ajatustani tiimiakatemian ajankohtaisista näkemyksistä oppimiseen.

Kirjan painavin lause, joka tuntui itselleni nyt tärkeältä:

”Älä jää roolisi vangiksi, älä seuraa sokeasti muita, sano näkemäsi asiat ja koita luoda keskustelua ja muutosta”