Paranoidi optimisti on mielestäni loistava ajattelutyyli johtamisen pohjalla. Optimisti uskoo siihen, että asiat lopulta järjestyvät ja on toiveikas suotuisan tulevaisuuden suhteen. Kyllä tästä selvitään. Paranoidi taas on vainoharhainen ja haluaa varautua kaikkeen mahdolliseen. Kaikki mahdolliset skenaariot käydään läpi ja niihin varaudutaan, vaikka yksi polku näyttäisikin varmalta tai todennäköisimmältä. Yhdessä nämä toimivat toisiaan tukien. Paranoidi optimisti uskoo onnistumiseen ja näkee valoa tunnelin päässä heikoillakin hetkillä. Toivoa ei menetetä eikä epätoivoon jäädä vellomaan. Samalla osataan olla terveen skeptisiä omista liikkeistä ja valinnoista. Vaikka jokin tuntuisi ilmiselvältä, yllätyksiä tulee lähes aina. Kun varautuu kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin ja skenaarioihin, mikään ei tule yllätyksenä eteen. Kaikkeen on varauduttu. Tämä pakottaa tutkimaan ja analysoimaan toimintaa tarkemmin ja syvällisemmin. Sokeita pisteitä ei jää, kun jokainen kivi käännetään, jokaiseen vaihtoehtoon on kehitetty tapa vastata. Omasta mielestäni erittäin toimiva ajattelumalli.
Risto Siilasmaa:
”Ilman optimismia ei uskalla ryhtyä isoihin muutoksiin. Kun on samalla riittävän epäluuloinen, näkee myös kaikkein huonoimmat mahdolliset vaihtoehdot ja pystyy ehkäisemään ne ennakolta. Olemalla paranoidi on varaa olla myös optimisti”
Risto Siilasmaa kertoo Catherine Fredmanin kanssa kirjoitetussa kirjassaan Paranoidi optimisti, miten Nokian toiminta kehittyi hänen mukanaolonsa aikana. Itselleni Nokian tarina on ennen tätä ollut hyvinkin vieras. Oli mielenkiintoista seurata Siilasmaan kertomuksen mukana Nokian matkaa. Jäin miettimään kertomuksen kautta yrityskulttuurin merkitystä. Kirja konkretisoi itselleni, miten tärkeässä roolissa yrityskulttuuri on yrityksen menestykseen liittyen. Olemme johtajuuden koulutusohjelmassa käyneet läpi yrityskulttuurin merkitystä ja elementtejä. Nokian esimerkki on hyvä siitä, millainen vaikutus huonolla yrityskulttuurilla voi pahimmassa tapauksessa olla. Yritys ajautuu suuriinkin vaikeuksiin, jos kulttuuri sen sisällä on kireä ja pelonomainen. Tässä johdolla on suurta vaikutusta. Nokian yrityksessä vallitsi pelon ilmapiiri. Negatiivisia uutisia ei uskallettu tulla sanomaan johdolle, jolloin usein ongelmien ilmetessä esimerkiksi aikataulut venyivät suunnattomasti ja uusien tuotteiden valmistus laahasi pahasti perässä ja jäi jälkeen kilpailijoista. Viestintä takkuili pahasti, eikä tieto kulkeutunut ylimmälle johdolle saakka. Kun tieto ei kulkeudu, ei myöskään ratkaisuja voida tehdä. Keskitytään vääriin asioihin, eikä ydinongelmaa nähdä. Johto tarkkailee vain norsunluutornistaan, eikä tiedä kaikkea, mitä yrityksessä tapahtuu. Se ei myöskään ota vastaan kritiikkiä tai huonoja uutisia, jolloin oikeastaan mikään yrityksessä ei voi edistyä. Nokian muutosnopeus oli aivan liian hidasta kilpailijoiden kehitykseen nähden. Johdon egot estivät yritystä uudistumasta ja lähtemästä nykyaikaiseen kilpailuun mukaan. Jos aikaisemminkin on pärjätty, niin samalla tavalla pärjätään nytkin. Haluttomuus muutoksen ajamiseen tiputti Nokian johtavasta asemastaan teknologia-alalla.
Yksi Siilasmaan esittämä ajatus nousi hyvänä aasinsiltana edelliseen kirjaan liittyen, jonka luin. Siilasmaalle ei riittänyt, että ratkaisuja saatiin aikaiseksi. Hän halusi myös perustelut päätöksille. Miksi valittu ratkaisu on paras mahdollinen vaihtoehto? Syiden kaivaminen pakottaa perehtymään käsillä oleviin asioihin perinpohjaisesti. Mikään ei jää huomaamatta. Ennen tätä kirjaa luin Simon Sinekin Star with why, joka käsitteli pitkälti kultaisen ympyrän mallissa keskeisintä teemaa: MIKSI-kysymystä ja sen merkitystä. Itselleni alleviivautui entistä tarkemmin MIKSI-kysymyksen merkitys. Jos yrityksen olemassaolon syyllä on merkitystä, niin on myös yrityksen tekemillä valinnoillakin. MIKSI on avainkysymys kaikessa toiminnassa. Se pakottaa perehtymään ja tuntemaan oman toiminnan. Toki Sinekin kirjassa käytettiin paljon myös Applea esimerkkinä ja sama teema jatkui myös Nokian tarinassa. Applella ja muilla teknologian alan yrityksillä oli oma merkityksensä Nokian kilpailijoina ja Nokian yritystarinan muodostumisessa. Teemat pyörivät siis osin samoilla alueilla.
Pidin paljon Siilasmaan yrittäjämäisestä asenteesta tätä Nokian uppoavaa laivaa kohtaan. Hänen olisi ollut helppo lähteä yrityksestä, kun tulevaisuus Nokialla näytti todella synkältä. Hän kuitenkin piti optimistisen ajattelunsa ja otti itselleen haasteen. Hän näyttää hyvää esimerkkiä suomalaisesta sisusta. Itseäni kiehtoo jollain tapaa myös haasteet, jotka vaikuttavat itselle aivan liian suurilta. Jokin siinä kiehtoo, että joutuu venyttämään itseään äärirajoille. Onnistumisessa myös palkinto on huomattavasti suurempi. Itselleni tällä hetkellä suurin pala kakkua on Kahvila Myllytuvan projektipäällikkyys ensi kesänä. Minulla ei ole mitään kokemusta kahvilan tai yritystoiminnan pyörittämisestä ennestään. Heitän itseni todella syvään päähän, jolloin vaihtoehtoina on joko hukkua tai uida. Joudun opettelemaan kaiken alusta asti. Olen kunnianhimoinen haastetta kohtaan ja erittäin optimistinen onnistumisen suhteen. Yrityksellä on kuitenkin loistavat pohjat, josta tarttua jatkamaan, toisin kuin Nokialla Siilasmaan aikana. Tiedän jo nyt, miten suuri vaikutus tiimillä ympärilläni tulee olemaan. Se tulee olemaan itselleni tuki ja turva sekä samalla innostaja. Aina uudet asiat pelottavat, mutta niistä saa myös suurimman opin.
Mietin Nokian kaltaisen teknologiayrityksen johtoa ja yrityskulttuuria. Jos minun olisi pyydetty kuvailemaan ennen kirjan lukemista, millainen se olisi, olisin luultavasti vastannut sen olevan hyvinkin lähelle sellaista, mitä se olikin. Jostain syystä koen sen stereotyyppiseksi. Jurot miehet istuvat puvut päällä jäykkinä neuvotteluhuoneissa naamat vakavana. Ilmapiiri on hyvinkin kuiva ja asioiden päättäminen vie paljon aikaa. Kulttuuri on hyvin asiallinen ja hierarkkinen. Johto on vaikeasti tavoiteltavissa. Käytännöistä ja kaavoista ei poiketa. Tämä on itseasiassa ollut oma ennakko-oletukseni ja mielikuvani johtamisesta ja suurten yritysten johdoista. Täysin vastakohta esimerkiksi Tiimiakatemiaan verrattuna. Akatemialla ja johtajuuden koulutusohjelmassa olen päässyt onneksi tutustumaan toisenlaisiin johtamistapoihin, joka on avartanut omaa ajatusmaailmaani. Johtajuus on aina kiinnostanut, mutta toisaalta se on myös pelottanut, sillä en itse ainakaan sovi aikaisemmin kuvailemaani muottiin. Enne johtajuuden koulutusohjelmaa, jännitin hieman, minkälaista se tulisi olemaan. Olin positiivisesti yllättynyt. Kävimme läpi tärkeitä asioita, mutta missään vaiheessa mieleeni ei tullut oma stereotypia johtajuudesta. Suhtaudun johtamiseen paljon avoimemmin ja innostuneemmin. Oma johtajuusfilosofiani on itselleni selkeä, mutta ajatusten toteuttamisessa tulee omat haasteensa. Helppo on maalata taivaan rantaa, mutta käytäntö tulee usein olemaan eri. Sain Siilasmaan paranoidi optimisti -mallista uuden palasen omaan johtajuusfilosofiaani. Ajattelumalli kiehtoo ja tuo taas uusia näkökulmia omiin ajatuksiin.
Iida Riipinen
Projektitoimisto Heiga osk
0 kommenttia