Monesti kuulee ihmisten toteavan, etteivät he ole luovia. Asia ei kuitenkaan ole näin. Luovuus usein yhdistetään esimerkiksi graafiseen luovuuteen, eli että on hyvä piirtämään, maalaamaan tai toteuttamaan visuaalisesti luovia tuotoksia digitaalisesti. Luovuus on kuitenkin hyvin paljon muutakin.

Luin Saku Tuomisen kirjan Luova järkevyys, jossa pohditaan sitä, mitä luovuus todellisuudessa on. Tuominen kirjoittaa, että luovuus on pienten asioiden tekemistä eri tavalla ja uusien asioiden rohkeaa kokeilemista. Se syntyy halusta tehdä eri tavalla paremmin. Luovuudesta monesti keskustellaan yrityksissä, ja aina puhutaan, että halutaan sisällyttää sitä yrityksen toimintaan. Erilaisuutta kuitenkin pelätään, ja luovuus lopulta usein valuu viemäristä alas. Rohkeat kokeilut yhdistetään luovuuteen, ja sen avulla voidaan edistää yritystoimintaa suuresti. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että mitä isompi yritys, sitä vähemmän uskalletaan kokeilla uusia asioita. Kirjassa mainittiin, että 70% pienissä yrityksissä toimivista ihmisistä kokevat, että rohkeat kokeilut otetaan heidän yrityksessä hyvin vastaan. Isoissa yrityksissä asia on kuitenkin aivan eri. Ainoastaan 30% isommissa yrityksissä toimivista henkilöistä kokevat, että heidän työpaikallaan tuetaan rohkeita kokeiluja.

Ole utelias

Luovuus kukoistaa, kun haluat ottaa asioista selvää, etkä asennoidu niin, että ”nyt kun olen aikuinen niin tiedän kaikesta kaiken, ja vaikken tietäisi niin en kehtaa kyseenalaistaa”. Kirjassa puhuttiin paljon siitä, että lapsena olemme aivan älyttömän uteliaita ja haluamme tietää kaikesta kaiken. Se kuitenkin jää pois kun vuosia kertyy mittariin enemmän. Mitäpä jos näin ei kuitenkaan olisi? Voisiko luovuus kukkia aivan eri tavalla esimerkiksi työpaikalla, kun uskalletaan kysyä miksi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka monet eivät ääneen kyseenalaista, niin sitä tapahtuu omalla ajalla hiljaa. Nykyteknologian avulla jokaisella on pääsy aivan järjettömään tietokantaan, eli esimerkiksi Googleen. Täältä etsitään vastauksia juuri niihin kysymyksiin mitkä meitä päivän mittaan mietityttävät. Onko tuttu tilanne: olet menossa nukkumaan ja mieleesi juolahtaa jokin aivan todella erikoinen kysymys, johon sinun on aivan pakko saada vastaus? Tällaista uteliaisuutta sykkii mielestäni monissa meissä edelleen, vaikkei se kenties näy aivan samalla tavalla kuin lapsena.

Olen itse joskus myös mieltänyt sanan ”miksi” hieman vaikeaksi. Joskus nuorempana, kun kaveri totesi jotain mistä itsellä ei ollut mitään hajua, niin nyökytteli vain ja toivoi, ettei kaveri kysy ”tajusitko mitä tarkoitan?” Pelkäsi kysyä ”miksi” sellaisissa asioissa, jotka kokivat ilmiselviksi, ja että jos kysyn ”miksi” niin muut toteavat, ettetkö oikeasti tiedä tai muulla negatiivissävytteisellä tavalla. Tähän törmää välillä yhä edelleen, mutta en kuitenkaan enää pelkää kysyä miksi, ja jos joku toteaa, että etkö oikeasti tiedä, niin voi sanoa suoraan, että en. Miksi muuten kysyisin?

Nykypäivänä älylaitteet kuitenkin myös tappavat luovuutta. Mielelle ei anneta aikaa tai tilaa raksuttaa. Mielikuvitus ei pääse tekemään taikojaan, sillä monesti parhaat ideat syntyvät silloin, kun ei tee juurikaan mitään. Aiemmin mainitsemani esimerkki ennen nukkumaanmenoa syntyvästä erikoisesta kysymyksestä on hyvä esimerkki. Kun makaat sängyssä tekemättä lainkaan mitään, niin alitajuntasi alkaa loihtimaan näitä kullan kalliita aatteita. Anna joskus itsellesi ja mielellesi aikaa vain olla. Se tekee hyvää.

Luovuutta arkeen

Tiimiakatemia mielletään monesti luovaksi paikaksi. Hyvä niin, sillä mielestäni niin on aivan syystäkin. Tiimiakatemia mielletään luovaksi graafisten taitajien, editoijien yms. lisäksi myös sen takia, että täällä uskalletaan kokeilla. Täällä tehdään asioita niin mielenkiintoisilla ja erilaisilla tavoilla, että jos jossain pääsee päästämään luovuuden valloilleen, niin se on täällä.

Omaan arkeeni voisin kuitenkin lisätä enemmän kriittistä ajattelua ongelmia kohtaan, ja kuinka niihin keksisi ratkaisun. Kirjassa mainittu parkkipaikka esimerkki oli mielestäni oivallinen. Aloin itsekin pohtimaan, että miten kukaan ei ollut keksinyt tuota aiemmin? Monesti itsekin syyllistyn siihen, että mietin jonkin asian olevan huono, tai että siinä olisi parannettavaa, mutta siihen se jää. Entä jos siinä hetkessä ottaisi vaikkapa vain minuutin, ja miettisi miten tätä voisi parantaa? Monesti vastaus ei ole kovin monimutkainen, mutta kukaan ei vain ole luonut sitä käytäntöön. Kaiken lisäksi saatat auttaa useita ihmisiä ja tienata sillä hyvät massit.

Mieltämällä luovuuden syvällisemmin, kuin miten monet sen mieltävät, niin saat luovuudesta vahvan työkalun. Tiimin sisäistä luovuutta voisi myös kehittää, ja juurikin kyseenalaistamista voisi lisätä Fleimin sisällä. Sitä ei tule kokea negatiivisesti, vaan haastamisen sijasta enemmänkin niin, että tämä henkilö näkee mielipiteesi kiinnostavana ja tahtoo kuulla siitä lisää.

Loppusanat

Oma käsitykseni luovuudesta on monesti asettunut juuri niihin aivan pinnallisimpiin ajatuksiin. Olet luova jos osaat piirtää jne jne. Kirjan luettuani käsitys luovuudesta on aivan jotain muuta. Jotain paljon parempaa. Kirja sai ymmärtämään, että luovuus voi olla jotain paljon syvempääkin, ja että ympärillä mylvii aivan käsittämättömiä määriä luovuutta. Se täytyy vain osata nähdä.