Sanat ovat rahaakin vaikutusvaltaisempia, olen kuullut sanottavan. En nyt lähde arvioimaan sitä sen tarkemmin, mutta se on totta, että puheiden arvon olen nuoresta pitäen arvostanut korkealle. Nuoresta asti olen kokenut jonkinlaista selittämätöntä vetoa esiintymiseen ja puhumiseen. Jostain syystä olen ihaillen aina seurannut ja kuunnellut ihmisiä, jotka osaavat valita sanansa vaikuttavasti oikeissa tilanteissa. Oli kyseessä sitten poliitikko, juontaja, koomikko, laulaja tai muu artisti. Puhujat ja esiintyjät näen ikään kuin hetkellisinä sankareina lavalla valittujen sanojensa kanssa. Paras tunne hyvän puheenvuoron jälkeen onkin se, jos olet pystynyt herättämään tunteita tai uusia ajatuksia kuulijoissa. Minulla oli Tiimiakatemialle tullessa kolme kehityskohdetta itselleni, jotka olivat: ymmärrys yrittäjyydestä, johtamis- taitojen kehittyminen ja paremmaksi puhujaksi sekä esiintyjäksi tuleminen. Varsinkin kaksi viimeistä luonnollisesti sisällyttää paljon hyvän puhujan taitoja. Uskon että nämä ominaisuudet hallittuani kykenen tulevaisuudessa mihin tahansa unelma ammateistani.  

Omat ensimmäiset puhuja kokemukset ovat tulleet ala-asteella, esitelmistä sekä erilaisista näytelmistä. Olen iloinen, että nämä kokemukseni ovat mielessäni positiivisia muistoja, sillä monet esiintymis- kammot ja aikuisuuden traumat ovat usein lähtöisin lapsuuden huonoista kokemuksista. Ylä-asteikäisenä tein hyppäyksen tuntemattomaan, kun eräs ystäväni onnistui houkuttelemaan minut kouluni uutisryhmään mukaan. Ensimmäisen tutustumisvuoden jälkeen toimin seuraavat kaksi vuotta koulumme uutisten lukijana eli uutisankkurina. Tämä kerrytti minulle kokemusta kameralle puhumisesta suorassa lähetyksessä, jota harva tuon ikäinen pääsee tekemään. Muistan tehneeni huomioita puheen prosodiasta eli siitä millä äänen painolla ja rytmillä puhuin juontoja. Muistan myös sen, miten minua kovasti ärsytti videolta katsottuani puhumistani, se miten pääni heilui. Pieniä huomioita jo nuorelta mieheltä, mutta koin tarvetta parantaa esiintymistäni, joten löysin näitä epäkohtia helposti itsestäni.  

Hieman vanhempana olen päässyt urheilun kautta puhumaan paljon haastatteluissa. Ennen jännitin niitä todella paljon, koska niissä yleensä kaikki mokat huomataan. Yleensä haastattelu on live tai ns ”leikkaamaton” klippi. Tämä nostatti painetta, koska onhan se nyt noloa, sano jotain väärin… Oikeasti kaikkihan tekevät joskus virheitä ja on yhden tekevää, sanonko jotain väärin vai en. Loppujen lopuksi, jos pelkään sitä virhettä, niin todennäköisemmin silloin teen sen virheen, kuin silloin kun en sitä pelkää. Haastatteluissa minun mielestäni virheet saa kuitenkin minimoitua yhdellä hyvin yksinkertaisella keinolla. Tämä keino on rauhallisuus. Eli ota aikasi ja mieti mitä meinaat sanoa ennen kuin alat puhumaan. On väärin luulla, että tauon pitäminen vaikuttaa siltä, että puhuja on jäätynyt. Oikeasti tauon pitäessäsi vaikutat siltä, että ajattelet mitä sanot ja sitä kuulijat arvostavat. Tauko tuntuu pitkältä ja nololta vain omassa päässäsi. Yksinkertainen mutta toimiva tapa. 

Niin kuin niin monessa asiassa, on esiintymisessäkin kyse lähtökohtaisin itsensä tuntemisesta. Kuten kirjassakin mainittiin: ”Puhujan tärkein voimavara on se, miten sujut, hän on itsensä kanssa”. Tuntuu jo, että hieman toistan itseäni, kun mainitsen tästä niin usein reflektioissani, mutta itsensätunteminen on niin moneen asiaan vaikuttava ominaisuus. Kaikki tekeminen, jossa tarvitaan itseluottamusta, niin lähtökohtana on itsensä tunteminen. Koska tärkeää on muistaa pitää mielessä kehittyminen, opin tärkeän asian kirjasta. Kehittyminen vaatii tunnistamista ja voit muuttaa vain sen mistä olet tullut tietoiseksi. Opi siis tuntemaan itsesi ja tunnistamaan itsestäsi piirteitä, jotta voit muuttaa jotain toiminnassasi. Ellet sitä huomaa, et voi sitä muuttaa. 

Tähän päivään tullessani, pidän itseäni jo ihan kohtalaisen hyvänä esiintyjänä sekä puhujana. Juonto tehtävät tapahtumissa sekä podcasteissa, harkitut puheenvuorot tiimin ja urheilujoukkueen edessä ovat tärkeitä kokemuksia, jotka osoittavat minulle omaa osaamistani. Viimeisimpänä ja ehkä parhaana kokemuksena on kerrottava projektistamme TA-Roadshow:sta ja sen ensimmäisestä keikasta Heinolassa. Puhekeikassa oli paljon hyviä onnistumisia, joista tein havaintoja. Muutama konkreettinen havainto: Ensimmäiseksi huomion herättäminen. Menimme itsevarmoina aitoina omina itsenämme luokkaan ja aloitin itse heti alkuun luontaisen vitsailun lukiolaisten kanssa. Se oli luonnollinen, vaikkakin pakon tuoma hetki, sillä tekniikka reistaili alkuun noin 10 minuutin ajan. Huomion herättämisessä tärkeimpänä viestinä oli asettua heti lukiolaisten kanssa samalle tasolle. Se on äärimmäisen tärkeää, kun mietitään luottamuksen synnyttämistä, joka on esiintymisen tärkeimpiä luonteita. Puhujan ja yleisön välistä suhdetta kutsutaan identifikaatioksi. Tärkeintä on se, miten esiintyjä pystyy samaistuttamaan itsensä yleisön kanssa. Esimerkiksi juuri lukiolaisille puhuminen niin kuin lukiolaisille kuuluu puhua. Kuulijoiden täytyy luottaa puhujaan ja pitää hänestä, näin häntä kuunnellaan. Siinä mielestäni me onnistuimme.  

Tarinat ovat tärkeä tekijä puheiden mielenkiintoisena pitämisessä. Kerroimme siksi esityksessä paljon itsestämme, omista projekteista, motiiveista ja ennen kaikkea siitä miksi olemme Tiimiakatemialla opiskelemassa. Nämä ovat juuri niitä tärkeitä tarinoita, joilla kasvatetaan ymmärrystä. Toiseksi olimme todella innostuneita. Innostus tarttuu ja sitä on ihanaa seurata, kun joku kertoo asiasta, johon oikeasti uskoo. Viimeisenä ja ehkä hieman erikoisena asiana minun täytyy kertoa keksinnöstäni ajatuskuperkeikasta. Kyllä, kuperkeikasta lavalla. Eikö olekin noloa tai järjetöntä? On, mutta samalla niin inhimillistä. Sen syvempi tarkoitus vasta inhimillinen onkin. Ajatuskuperkeikka heitetään nimittäin silloin kun esiintyjä ”jäätyy” puheenvuorossaan. Tämän syvempänä tarkoituksena on normalisoida mokaamista. Oikein korostetaan sitä mokaa sillä kuperkeikalla. Kaikki mokaavat joskus ja uskon ihmisten pitävän sitä hauskana, kun näkevät esiintyjän lavalla nauttimassa kuperkeikasta ja mikä tärkeintä esiintyjä näyttää silloin ihmiseltä. Onko parempaa tapaa tehdä itsestään luotettava ja samalla huvittava. Se joka tähän tempaukseen kehtaa sanoa, että siinähän kärsii uskottavuus, voi painua täydellisen egonsa kanssa lähimpään kaivoon valittamaan. Ei minun eikä meidän viestimme ole tarkoitettu tosikon korville.  

Minun tapani viestiä on mahdollisimman inhimillinen, positiivinen ja usein jopa vitsikäs. Käytän sitä, koska se on minulle luontaista. Uskon, että pienet vitsailut sopivat usein hyvään puheeseen, mutta oikeissa hetkissä täytyy kuitenkin pystyä viestimään myös vakavasti. Siinä kohtaan usein ongelmia, koska vitsailen niin usein, huomaan että muilla on haasteita ottaa minua tosissaan. Varsinkin ihmisiltä, jotka oikeasti tuntevat minut ja ovat tottuneet tapoihini. Se vaatii minulta vielä oikeanlaisen keskusteluälykkyyden kehittämistäkin.  

Koen Bluumissa puhumisen erittäin miellyttäväksi. Tiimin edessä puhuminen haastaa sopivalla tavalla, koska meidän vaatimustasomme on korkealla ja tiimissä on sosiaalisesti erittäin lahjakkaita yksilöitä ja ihmisiä, jotka vaativat puheille aina hyviä perusteluja. Varsinkin hieman eriävien ehdotusten kohdalla, olisi aina hyvä miettiä refutaatiot eli vastaväitteet etukäteen. Tiimiämme on myös mukava hauskuuttaa, onneksi meillä on toistemme kesken hyvä huumorintaju. Olenkin ottanut usein hieman hauskuuttajan roolia tiimissä. Olen kuitenkin miettinyt ensivuodelle pientä viilausta tapoihini puhua tiimillemme. Koen nimittäin, että uskottavuuteni paranemisen kannalta minun on hieman vakavoiduttava tiimin edessä. Uskon sen olevan johtajan auktoriteetin kannalta tärkeää, olla hieman neutraalimpi. Tulevaisuudessa minun on tärkeämpi saada viestini perille, kuin muut nauramaan. Mikäli luet tämän reflektion, tulet tämän tietoisen muutoksen nyt tietämään. 

Retoriikan kehittäminen tulee olemaan mielessäni varmasti koko loppuelämäni, sillä haluan vanhempana olla se ihminen kuka pitää vaikuttavia ja innostavia puheita ja ketä ihmiset kuuntelevat korvat höröllä. Tiimiakatemia on tähänkin yksi parhaista paikoista oppia sitä.