Luin Johannes Partasen, Niina Leinosen ja Petri Palviaisen kirjoittaman Tiimiakatemia: Tositarina tekemällä oppivasta yhteisöstä. Kirja päätyi lukulistalleni, sillä sain sen Johannes Partaselta, kun halusin ymmärtää Tiimiakatemian oppimismallit ja rakentumisen vielä paremmin. Olen itse Tiimiakatemialainen henkeen vereen ja koen tämän oppimismallin pelastaneen oppimiseni. Koen että kun ymmärrän pedagogisen tarkoituksen toiminnallemme on, myös oman oppimisen seuraaminen ja prosessiin luottaminen helpompaa.

Tässä reflektiossa kirjoitan rehellisen tarinan minkälaisen oppimispolun olen itse kulkenut. Kerron omalle oppimiselleni merkityksellisimmät tekijät Tiimiakatemian aikana tähän mennessä ja syyn sille miksi olen niin innostunut Tiimiakatemialainen, sekä tämän oppimismetodin puolestapuhuja.

Olen lapsesta asti ollut eläväinen, puhelias, utelias ja villi. Peruskoulussa minulla todettiin ADHD, lukihäiriö ja hahmottamishäiriö. Minun oppimistani testattiin ja tarkkailtiin useita kertoja, mikä loi negatiivisia tunteita oppimista ja oman osaamisen arvostamista kohtaan. Minua kiinnosti kaikki muu paitsi lukeminen, se oli heikkouteni. Lukeminen tuntui todella vastenmieliseltä, minulle yritettiin etsiä kaikin voimin mielenkiintoista lukemista. Etsintöihin osallistui koko koulun väki keittäjästä asti.

Peruskoulussa vietin lukuisia tunteja erityisopettajien kanssa, mikä siihen aikaan hävetti itseäni, tunsin itseni tyhmäksi. Tahdoin kuitenkin tehdä muutoksen, tahdoin kovasti olla parempi oppilas paperilla. Tein kovasti sen eteen töitä, jotta saisin arvosanani nostettua hyvälle tasolle. 

Yhteishakujen lähestyttäessä, ilmoitin hakevani kaksoistutkinto ohjelmaan suorittamaan merkonomi ja ylioppilastutkinnon. Muistan kuinka kukaan ei uskonut minuun, että pärjäisin saatikka selviytyisin opinnoista. Oma opinto-ohjaajanikin kehotti useaan kertaan pohtimaan, onko minusta varmasti siihen. Tässä sitä kuitenkin ollaan, kaksoistutkinto paperit taskussa, ammattikorkeakoulun loppusuoralla. Onneksi pidin pääni, enkä antanut muiden vaikuttaa päätöksiini.

Experience Learning tiedostaminen

Olen itse ihminen, joka oppii tekemällä ja kokemalla, en pelkästään havainnoimalla. Tämä oli yksi suurimpia syitä, minkä takia valitsin Tiimiakatemian. Oppiminen ei kuitenkaan rakennu vain näistä asioista, vaan tarvitaan reflektointia ja ajattelua siitä mitä tapahtui ja miksi. Tämä onkin mielestäni erittäin tärkeä tekijä Tiimiakatemian oppimismallissa. Tiedostaa omat tekemiset ja reflektoida niitä ja miettiä miten niitä voisi vielä kehittää entisestään. Kaikkia oppeja on toki mahdoton sanoittaa, sillä monet opit syntyvät kokemuksesta. Onneksi Tiimiakatemialla on ollut mahtava työkalu siihen, minkä avulla voit sparrailla niin omaa toimintaasi kuin oppimistasi.

Tiimiakatemia perustuu learning by doing oppimiseen. Kaikki toimintamme, arvomme ja oppimismetodit suuntautuvat siihen. Tarkoituksena meistä on kasvattaa itsenäisesti ajattelevia ja oppivia tiimiyrittäjiä ja luoda meistä tulevaisuuden työelämän superammattilaisia. Ideana on siirtää vastuu oppimisesta tiimiyrittäjälle. Tämä tapahtuu rikkomalla ajatusmaailma normaalista koulusta, missä yksittäiset auktoriteettiset henkilöt ottavat vastuun suuremman joukon oppimisesta. 

Kirjassa Partanen kertoi kuinka Tiimiakatemian oppimisen menetelmä lähti liikenteeseen hänen soveltama malli Kolben kokemuksellisesta mallista. Kirjan mukaan se oppimisessa kaikkein tärkeintä. Mallissa kehä pyörii neljän asian ympärillä. Nämä asiat ovat kokemus, ajatukset, konkretisointi ja kokeilu. Oppiminen kulkee tätä kehää ympyrää ja sen avulla jatkuvaa toimintaamme ja oppimistamme kehitetään. 

Tiedostaminen on kokemusoppimisen potentiaalin mahdollistaja 

Olen paljon pohtinut kokemuspohjaista oppimista ja miten Partasen jalostama malli tänä päivänä toimii yhteisössämme. Kun oppiminen painottuu tekemällä oppimiseen, toiminta helposti automatisoituu reflektoinnista huolimatta. Tämä tulee esille oman osaamisen tunnistamisessa, mikä vaikuttaa oman osaamisen arvostukseen taloudellisessa, sekä ammatillisessa mielessä. Kuinka paljon esimerkiksi omasta ammattitaidosta voi laskuttaa. Helposti usein unohtaa, mitä on oppinut tai mitä osaa, kun ulkopuolinen taho ei totuttuun tyyliin arvioi osaamistasi. 

LÄN:issä tiimiyrittäjät pidetään epätietoisuudessa, eikä suoria vastauksia kukaan osaa antaa. Oppiminen perustuu kokemiseen ja oivaltamiseen, oppiminen voikin tapahtua viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien päästä koulutusohjelmasta. Tärkeäksi kuitenkin muodostuu omien ajatusten ajattelu ja kokeman merkitys. Se ei aina ole helppoa, sillä kokemat asiat voivat olla epämääräisiä ja tuntua hyödyttömiltä.

Mielestäni Tiimiakatemialta on hieman unohtunut oppimisen havainnoivat työkalut tai niistä ei puhuta. Mielestäni Partasen ja Kolben kehittämä malli pitäisi olla laajemmin ja aktiivisemmin käytössä. Usein oma oppiminen ja sen tunnistaminen selkeytyy, kun asian saa kirjoitettua ulos oman pään sisältä. Sen avulla uskon myös oman osaamisen tunnistamisen taidon kehittyvän, kun oppimista havainnoidaan aktiivisella tasolla.

Tee oppimisesta elämyksellistä ja kivaa, tee siitä intohimo

Olen huomannut suurimman asian olevan omassa oppimisessani on tehdä siitä kivaa ja elämyksellistä. Tiimiakatemia on antanut minulle vastuun ja vapauden luoda omannäköistä oppimispolkuani. Raamit ei rakennu normaaleihin käytäntöihin vaan voi luoda itselle juuri sellaista oppimistyyliä, mikä toimii minulle ja mistä olen innoissani. Voisin sanoakin, että kohdallani vastuun siirto oppimisesta minulle on toiminut. Se ei kuitenkaan ole aina päivän selvää, että se toimisi.

Tiimiakatemialla on tietyt raamit 8 tuntia treenejä, 8 tuntia kirjoja ja loput 24 tuntia projekteja ja oman osaamisen kehittämistä. Jokainen hoitaa oman kalanteroinnin ja rakentaa sen avulla omannäköistä arkea. Tällöin yksilö voi rakentaa juuri sellaisia oppimisrutiineja, mitkä edesauttavat parhaiten omaa oppimista. Tämä kuitenkin vaatii myös hyvää itsensä johtajuutta, että töitä tehdään ja oppiminen etenee, mutta myös hallita, ettei sitä tapahdu liikaa.

Kokeilu kulttuuri kunniaan omassa oppimisessa. Kun aikaa jää suhteellisen paljon itse aikataulutettavalle asialle on mahdollista testata monenlaisia kokeiluja, kuten aamusivuja, kylmää suihkuja kuin muitakin päivänstarttaus tai oppimistyylejä. Mahdollisuuksia on myös moneen muuhun, sillä useissa projekteissa on vain aikaa hävittävänä.

Yksilö ja yhteisöoppiminen

Olen aikaisemmin lukenut ja reflektoinut Karl-Johan Spiikin Yhteisöohjautuvuus: Yhdessäohjautuva tiimi, sekä Panu Luukan Yrityskulttuuri on kuningas teoksia, ja mielestäni ne tukevat tulevan kappaleen asioita todella merkittävästi.

Jokainen meistä hakeutuu Tiimiakatemialle erilaisista lähtökohdista ja syistä. Jokainen meistä myös hakee täältä erilaisia asioita, ja mielenkiinnon kohteet pomppivat laidasta laitaan. Meitä tiimissämme on 16 tosi erilaista persoonaa eri mielenkiinnon kohtein. Meidän pitäisi oppia tiimissä ja kehittää tiimiyritystämme, mutta samalla kehittää myös yksilöitä heidän omien mielenkiintojen parissa. Tämän lisäksi Tiimiakatemialla on tietty kulttuuri, mitä halutaan vaalia, mikä ei aina pakosti kulje tiimin kulttuurin kanssa käsikädessä.

Tiimi tasolla parviäly on tavoite

Spiik esitteli kirjassaan parviäly vaiheen, minkä saavuttamista tiimissä voidaan pitää suurena tavoitteena. Yhtäläisyytenä Spiikin kirjassa ja Partasen kirjassa on se, että yhteisöoppiminen lähtee yksilöistä ja heidän kehittämisestänsä. Usein aloittavilla tiimiyrittäjillä ei ole hirveästi kokemusta työelämästä, vaan toimintaan on hypätty suoraan koulunpenkiltä. Yleensä alku meneekin enemmän uusiin asioihin tottumisessa, kokemusten keräämisessä ja projektien tekemisessä. Kun kokemuksia alkaa kertymään alkaa usein yksilöiden erikoistuminen hahmottumaan. Kun erikoistumista alkaa kehittymään on mielestäni tiimillä tiimillisesti haastava aikaa. Monet haluavat lähteä puurtamaan omaa asiaansa eteenpäin ja tiimin yhteinen tekeminen jää usein silloin vähemmälle.

Tämä olisi kuitenkin tilanne missä tiimin pakkaa horjutetaan toden teolla. Tämä onkin tilanne missä tiimin johtamiskykyä, mitataan kun ihmiset pitäisi saada sitoutettua toimimaan tiimin yhteisen hyvän eduksi. Meillä tiimissä tämä ei oikein onnistunut, mutta vielä peliä ei ole menetetty. Meillä on vielä vuosi aikaa saada ohjattua toimintaamme, myös tiiminkin suuntaan, jos haluamme ottaa tiimistä todellisen potentiaalin irti.

Tiimiakatemia pelasti oppimiseni

Tiimiakatemia oli omalle oppimiselleni täydellinen ahjo, missä saan juuri omanlaisenani ja omalla tyylilläni oppia. Missä ei ole oikeaa ja väärää, missä joku ei jatkuvasti mittaa muisti kapasiteettiasi ja tylsistytä elämääsi kalvosulkeisilla perätoisensa jälkeen. Olen aina ollut oman tieni kulkija, mutta ikinä aikaisemmin sille ei ole annettu juuri tilaa. Minua on yritetty työntää tietynlaiseen raamiin mitä en ole. Tämän loputtua Tiimiakatemialla minun työntämiseni muottiin loppui ja minulle heitettiin pallo omasta oppimisestani. 

Vapaus ja vastuu oppimisesta oli itselle käänteentekevä tekijä, sillä sain toteuttaa itseäni ja pelata vahvuuksillani. Huomasin kun oppimisesta tuli ”vapaaehtoista” kasvoi siihen mielenkiinto ja innostus aivan eri tavalla. Saan oppia itselle hyödyllisiä ja mielenkiintoisia asioita, ja ympärilläni on suuri joukko saman henkisiä ihmisiä keiden kanssa jakaa nämä kokemukset.

Tämä onkin ollut mielestäni tärkein oppi Tiimiakatemialla tähän mennessä. Oppia nauttimaan oppimisesta ja saada siitä utelias tapa tulevaisuuteen. Vastuunkanto omasta elämästä, sillä kukaan muu ei saa asioita aikaan vuokseni. Kukaan ei tule repimään minua sängystä arkeen. Vastuu lähtee yksilöstä, vastuu lähtee minusta.