Carol Dweckin kirja Mindset on ollut kirjalistallani nyt jo pitkään ja ajattelin lukea sen tähän väliin. Kirja käsittelee paljon ajattelua ja sitä, miten ajattelumme vaikuttaa menestykseemme ja kehitykseemme. Kirjassa esitetään, että meillä on kaksi erilaista ajattelumallia fixed mindset eli muuttumattomuuden asenne ja growth mindset eli kasvun asenne.

Muuttumattomuuden asenne on ajattelutapa, jossa helposti rupeaa uskomaan siihen, ettei tiettyjä tietoja tai taitoja voi kehittää. Tämä asenne helposti johtaa siihen, että luovuttaa helposti heti, kun kohtaa vaikeuksia ja epäonnistumisia. Kasvun asenne on taas puolestaan päin vastainen muuttumattoman asenteen kanssa, sillä siinä ajatus uskoo kaikkien taitojen ja tietojen kehitykseen. Kasvun asenteen omaavat uskovat myös siihen, että meillä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä jatkuvasti.

Kasvun asenteen omaavat ihmiset ovat todennäköisemmin menestyviä koulutuksessa ja työelämässä. He myös kohtaavat epäonnistumiset ja vaikeudet rohkeammin ja ovat valmiimpia ottamaan riskejä. Kirjassa annettiin paljon erilaisia vinkkejä, kuinka omaa ajattelua voi lähtee haastamaan ja kehittämään. Yhtenä nousi esiin negatiivisten asioiden vaihtaminen positiiviseksi. Tämä voisi auttaa vähentämään stressiä ja parantamaan sitä kautta elämänlaatua. Ajattelumme vaikuttaa menestykseemme ja kehitykseemme ja siksi sitä on tärkeä ajatella jokapäiväisessä tekemisessä. On totta, että jos ajattelemme kaikesta negatiivisesti eikä missään asiassa löydä mitään positiivista, on aika vaikea saavuttaa yksinkertaisesti mitään.

Muuttumattomuuden asenteen omaavat ihmiset kokevat, ettei asioihin voi itse vaikuttaa tai ominaisuuksia muokata, mitä he ovat saaneet syntyessään itselleen tai oppineet lapsuudessaan. Epäonnistuessa he kokevat tunteen, ettei osaa tai pysty ja rupeavat syyttelemään muita omista virheistään. Muuttumattomuuden asenteen omaaville ihmisille, kun sanoo esim. ’’Olet fiksu’’antaa väärää signaalia kyseisille henkilöille. Kehut pitäisi kohdistaa enemmän heidän tekemiseensä, kun ihmiseen itseensä. Ominaisuuden omaavilla on yleensä suuri tarve vakuutella muille mihin pystyy ja mitä osaa, vaikka todellisuudessa he eivät pysty haastamaan omia ajatuksia ja pitää itseään tarpeeksi fiksuna eikä fiksuuden eteen tarvitse tehdä töitä. Piirre ilmenee usein itsensä nostamisena paremmaksi ja lahjakkaammaksi ihmiseksi kuin muut.

Itse koen omaavani molempia ajattelumalleja. Menin vuoden aikaisemmin ala-asteelle ja silloin minulta odotettiin paljon, sillä olin oman ikäisiäni edellä. En osannut tätä tietenkään siinä iässä ajatella, mutta jälkikäteen ajateltuna minulta odotettiin paljon. Tottakai vanhempani olivat ylpeitä, mutta samalla pelokkaita kuinka selviän ja sain oppimiseeni tukea kotona. Olen ihminen, joka ei osaa aina pyytää apua ja siksi koulussa avun saanti on jäänyt minimiin. Oppimisen kanssa on aina ollut haasteita, mutta en ole antanut niitten lannistaa vaan olen lähinnä tyytynyt huonoihin arvosanoihin. Olen kääntänyt tämän monelle varmasti negatiivisen asian itselleni niin, että riittää kun yritän parhaani ja kokeiden läpipääsy riittää. Eli toisin sanoen olen kääntänyt tämän asian positiiviseksi. Ei se helppoa ollut teinivuosina, koska ei halunnut myöntää itselle ja kaikille muille, että on huonoin aina. Matematiikassa haastavinta oli ymmärtää miksi laskukaavat menevät niin kuin menevät. Äidinkielessä vaikeinta oli lukeminen ja tekstin ymmärtäminen. Kielissä kieliopit ja sanojen taivutusmuodot. Kaikkien kouluaineiden kohdalla oli haasteita, mutta juuri siksi olen itsestäni ylpeä, että olen selvinnyt kaikesta ja olen tässä ja nyt. Olen oppinut sen, ettei aina tarvitse kaikkea osata tai olla paras. Välillä se on hankala myöntää, ettei osaa kaikkea ja tarvitsee apua, mutta tästä syystä olen oppinut kehittämään molempia asenteita.

Elementiassa näkyy myös molempia asenteita. Uskon että olemme menossa vahvasti kohti kasvun asennetta, mutta välillä junnaamme pelkän muuttumattomuuden asenteessa. Emme uskalla pyytää apua, olemme täydellisyyden tavoittelijoita ja omaamme kaikki vahvat mielipiteet ja toimintatavat, joita ei voi missään nimessä muuttaa. Olemme mielestäni kuitenkin kehittyneet tässä hurjasti, sillä uskallamme jo haastaa muiden osaamista ja toimintamalleja. Sparrata toisiamme ja pyytää apua. Eli kehitys suunta kohti kasvun asennetta on menossa oikeaan suuntaan. Toisten kannustaminen auttaa pääsemään myös askeleen lähemmäksi kohti kasvun asennetta.

Kirja tarjosi minulle uusia näkökulmia siitä, kuinka ajattelumme vaikuttaa tavoitteiden saavutukseen ja kuinka voimme käyttää tätä tietoa hyödyksemme. En ollut aikaisemmin hirveäsi ajatellut sitä, kuinka ajatusten ajattelu ja kehittäminen voi auttaa saavuttamaan tavoitteita. On tärkeää oppia kohtaamaan haasteita ja epäonnistumisia eikä aina vältellä niitä. Mielestäni Mindset-kirjan tärkein oppi on, että meidän ajattelumallimme ja uskomuksemme vaikuttavat siihen, miten koemme haasteet, epäonnistumiset ja menestyksen. Kirja laittoi pohtimaan omaa ajattelua kuten sitä missä asioissa uskon olevani hyvä ja missä en, sekä arvioida, kuinka paljon nämä uskomukset rajoittavat minua. Ajoin myös ruveta tutkimaan tarkemmin haasteita ja epäonnistumisia oppimiskokemuksena, enkä niin että pidän niitä uhkana. Tämä on nimittäin yksi asia minkä koen suurimmaksi haasteekseni välillä, sillä pyrin aina tavoittelemaan parasta ja olen tietynlainen perfektionisti. Pääsen haastamaan itseäni kesällä esimiehenä ja tämä on jännittänyt minua paljon. Olen kuitenkin saanut ’’stressiin’’ apua sillä, kun puhun asiasta avoimesti enkä jää yksin. Ympärillä on kannustavia ihmisiä ja luottamus on korkealla. Uskon työn auttavan itseäni pääsemään hyvin paljon lähemmäksi kasvun asennetta ja haastamaan osaamistani, sekä kehittymään työuralla ja ihmisenä paljon.