Puhuttaessa oman elämän merkityksellisyydestä ajattelen sellaista sisäistä rauhaa, että itsellä on kaikki hyvin. Työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa ja tuntuvat hyvältä. Kirsi Pihan ”Millään ei ole mitään merkitystä – paitsi jos on” -kirja avasi ajatuksiani elämän merkityksellisyydestä.

”Yhteys muihin saa oman elämän tuntumaan merkitykselliseltä”

Kirjan mukaan merkityksen tunteminen ei olekaan vain meidän omaa henkilökohtaista ponnisteluamme, vaan päinvastoin, yhteyttä muihin ihmisiin. Ajateltuani tätä, allekirjoitan kyllä tämän sanoman täysin. Jos keskitymme vain omaan henkilökohtaiseen onnellisuuteemme, rikomme sosiaalisia suhteita, jotka ovat todellinen onnen lähde. Mitä enemmän me koemme yhteyttä asioihin ja vaikuttamisen tunnetta, sitä merkityksellisemmältä elämämme tuntuu.

Mutusteltuani ajatusta päässäni ymmärrän paremmin kirjan sanomaa. Antaessani ystävälle syntymäpäivälahjaa, valitsenko lahjan miettien omaa etuani, vai haluanko tehdä ystävän onnelliseksi saamastaan merkityksellisestä lahjasta ja näin tuntea merkityksellisyyttä itsekin. Entäpä ajatus, jossa kaikki ihmiset häviäisivät maapallolta ja olisin aivan yksin? Eihän millään olisi enää mitään merkitystä, tekisinpä mitä tahansa. Me ihmiset olemme laumaeläimiä ja tarvitsemme toisiamme, jotta voimme tuntea elämässä merkityksellisyyttä.

Frank Martela kuvaa, että elämän tarkoitus syntyy siitä, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita tavalla, joka tekee sinusta merkityksellisen muille ihmisille. Tällöin henkilökohtainen ja sosiaalisen täyttymys täydentyy. Kun taas tiibetiläinen hengellinen ja poliittinen johtaja Dalai lama näkee elämän merkityksen näkökulmasta kolme oleellista asiaa:

1. saavuta oman mielen hallintaa suhteessa elämän yllätyksiin ja olosuhteisiin.
2. omaksu myötätunnon ja epäitsekkyyden etiikka, halu auttaa muita.
3. toimi tämän elämänkatsomuksen mukaisesti mitä tahansa elämä tuo tullessaan.

Näissä molemmissa elämän merkityksen näkökulmissa yhdistyy sosiaalisten suhteiden tärkeys elämän tarkoituksessa. Epäitsekkyys ja halu auttaa muita ja merkityksellisenä oleminen muita kohtaan ovat tärkeimpiä.

Suurin osa meistä käyttää elämästään eniten aikaa työn tekemiseen, mutta onko työ aina merkityksellistä?

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka jaksavat puurtaa työssä jonne meneminen jo saa aikaan tuskanhikeä ja kirosanoja. Jotkut läheisistäni ovat tällaisessa asemassa, ja kun ehdotan esimerkiksi uuden työpaikan etsimistä, vastaukseksi saan epämääräisen ”niin kyllä pitäisi”, mutta mitään ei kuitenkaan loppujen lopuksi tapahdukaan. En halua vähätellä minkäänlaista työtä, mutta työ on kuitenkin suuri osa meidän jokaisen elämää ja jos joka päivä vaan ketuttaa niin onko se sen arvoista. Olen itse päätynyt siihen tulokseen, että jos työ ei tunnu millään tavalla merkitykselliseltä, niin tilanteelle täytyy tehdä jotain nopeasti.

Meillä suomessa on asiat todella hyvin korkean elintasomme ansiosta. Usein meillä on myös varaa vertailla ja valita työpaikkojen suhteen ja mikäli työssä käyminen estyy esimerkiksi sairauden vuoksi, valtio huolehtii meistä, jotta emme jää ihan tyhjän päälle. Suomihan on myös yksi maailman onnellisimmasta maista. Kirjassa kuitenkin kerrotaan tutkimuksesta, jossa juuri korkean elintason omaavat maat tuntevat vähemmän merkityksellisyyttä kuin matalan elintason omaavat maat. Mistä tämä sitten johtuu? Luulen, että pienet asiat ovat meille niin itsestään selviä, kuten katto pään päällä, työpaikka, sosiaaliset suhteet, sekä meillä on liikaa varaa valita. Ylistämme rentoutumisen, materiaalisten mukavuuksien ja nautintojen tuomia hyötyjä ja hamstraamme kaikenlaista krääsää, jolloin todellinen elämän merkityksen tunne hämärtyy. Olemme niin yltäkylläisiä kaikkiin mukavuuksiin ja luulemme, että ne tuovat onnea ja merkityksellisyyttä. Vaikka todellisuus on kaukana tästä.

”Ei riitä, että yrityksellä on maailmanpelastava missio ja tarkoitus”

Mitä enemmän pystyy vaikuttamaan omaan työhönsä ja kokonaisuuteen, sitä sitoutuneempi on ja sitä merkityksellisemmältä työ tuntuu. Meillä Happy Secondilla on ollut paljon harjoittelijoita ja nyt kesän ajan osa-aikainen työntekijä. Olen työnantajana huomannut, että mitä enemmän työntekijälle antaa valtaa vaikuttaa asioihin ja mitä enemmän hän tuntee, että hänen mielipiteitään ja ideoitaan kuunnellaan, sitä sitoutuneempi työntekijä on ja sitä enemmän huomaan hänen nauttivan työstään. Haluamme luoda sellaisen työilmapiirin, jossa jokainen tuntee kuuluvansa porukkaan yhtä lailla, kuin me yrittäjät itse, eikä työskentele Happy Secondilla vain välineenä meidän voittoomme. Johdon tulee nähdä työntekijät arvokkaina.

Valitettavasti yhteiskunnastamme löytyy työpaikkoja, jotka ei todellisuudessa luo minkäänlaista merkityksellisyyttä. Työntekijää ei arvosteta, eikä työntekijä myöskään koe itseään tärkeäksi asemassaan. Tällaisessa työpaikassa harvoin viihtyy kuin ainoastaan taloudellisen motiivin alittamana. Merkityksellisyyden tunteeseen vaikuttaa kuitenkin myös yhteiskunnassamme vallitseva kulutuskulttuuri, joka korostaa rentoutumisen, nautintojen ja materiaalisten mukavuuden hyötyjä. Tarvitsemme kaikenlaista krääsää, jotta voimme tuntea merkityksellisyyttä ja jo nuorena opimme, että työ on ikävää.

Kirja sai minut tajuamaan, kuinka hyvässä tilanteessa itse olen tällä hetkellä omassa elämässä ja kuinka paljon asiat on muuttuneet verrattuna muutamia vuosia taaksepäin. Oma elämäni tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja merkitykselliseltä. Saan päivittäin tuntea vaikuttavani asioihin niin sosiaalisissa suhteissa kuin työelämässä.