Camilla Tuominen – Johda tunteita : Menesty työelämässä

Camilla Tuomisen kirja Johda tunteita – menesty työelämässä on helppolukuinen ja nopeasti haltuun otettava pintaraapaisu omien tarpeiden tunnistamiseen ja näkyväksi tekemiseen sekä muiden tunteiden ja tarpeiden havaitsemiseen ja huomioon ottamiseen. Tätä kirjaa on kehuttu Tiimiakatemian sisällä paljon. Suosio johtunee juuri helppolukuisuudesta sekä helposti reflektoitavasta rakenteesta.

Kuuntelin kirjan viime kesänä, enkä silloin innostunut siitä juurikaan. Nyt olen lukenut paljon tunteiden käsittelyä ja aitoa kohtaamista käsittelevää kirjallisuutta, joten päätin antaa Tuomisen teokselle uuden mahdollisuuden. Kirja oli selkeästi parempi luettuna, kuin kuunneltuna, koska se sisältää todella paljon havainnollistavaa kuvamateriaalia ja teorioiden mallinnuksia, mikä helpottaa itse asiaan kiinni pääsemistä rutkasti.

Pääasiassa kirjan sisältö kertoo siitä, miten tunteet kaipaavat tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tunteiden pimittäminen ja toisten tunteiden piiloon pakottaminen on haitallista ja sellaisesta toiminnasta tulisi pyrkiä eroon. Tässä on itselläkin petrattavaa. Reagoin monesti omistani eriäviin voimakkaisiin mielipiteisiin joko aggressiivisen hyökkäävästi, tai – ihmisestä riippuen – alistun olemaan hiljaa ja jätän paljon asioita sanomatta. Usein en saa vahvasti esitettyjen vastaväitteiden jälkeen enää itsekään kiinni ajatuksistani, koska aivoni tuntuvat menevän jonkinlaiseen selviämistilaan. Varmaankin sen takia olenkin oppinut käsittelemään ajatuksiani ja tunteitani suurimmaksi osaksi kirjoittamalla. Luulen sen johtuvan lapsuuden kodissani vallinneesta keskustelukulttuurista, jossa vanhempieni ja kovaäänisimpien sisarusteni sana oli laki, ja heille oli turha väittää vastaan. Olen joutunut harjoittamaan paljon kykyäni nimetä tunteitani paitsi itselleni, myös hyvin usein lapsilleni ja joskus muille aikuisillekin.

Turvallinen tunneilmapiiri työyhteisössä on aidon kehittymisen ja eteenpäin menemisen perusta. Kun ilmapiiri on turvallinen ja siinä uskalletaan ottaa vaikeatkin asiat puheeksi, myös innovaatiot ja uudet toimintatavat pääsevät syntymään. Tiimiakatemialaisen korvaan tämä kuulostaa typerän yksinkertaiselta, mutta ei se todellisuudessa meillekään ole itsestään selvää. Organisaatioihin kehittyy aina hierarkioita, ja pahimmillaan ne voivat johtaa siihen, että joillakin aktiivisimmilla ja äänekkäimmillä yksilöillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa kaikkia koskeviin päätöksiin ja toimintatapoihin. Tämä on mielestäni totta myös Tiimiakatemialla, tietenkin. Organisaatiota pyritään toki jatkuvasti kehittämään, mutta tuntuu, että sitä työtä tekevien ihmisten kaikki keskittyminen (ainakin tosi iso osa) menee tähän hommaan. Itse koen olevani todella pahasti ulkopuolella Tiimiakatemian yhteisöön ja koulutukseen vaikuttavan päätöksenteon ulkopuolella. En tiedä mistä se johtuu, mutta huomaan suhtautuvani aika ironisesti sellaiseen puheeseen, että Tiimiakatemialla kaikki voivat vaikuttaa yhteisiin asioihin ja siihen mistä elementeistä kukin opintonsa kasaa. Tämä menee hieman ohi kirjan aiheen, mutta avaudutaan nyt, kun on alkuun päästy. Mielestäni Tiimiakatemialla on hyvin tarkasti rajatut mahdollisuudet opiskella ja tehdä bisnestä. Perheellisenä ihmisenä koen suurta painetta siitä, että käytännössä opintojen suorittaminen tekemällä töitä 40 tuntia viikossa on oikeastaan mahdotonta. Ajankäytön kanssa saa olla jatkuvasti kamppailemassa, kun opiskelut velvoittavat tekemään niin paljon hommia eri osa-alueilla, että kahdeksan tunnin työpäivät eivät siihen riitä. Tiedostin kyllä jo Tiimiakatemialle tullessani, että tällainen mahdollisuus on olemassa, mutta en arvannut sen olevan ihan näin haastavaa. Ajankäytön hallintaa ja priorisointia se kyllä opettaa, mutta surullisena varjopuolena on se, että monet hommat tulee tehtyä vasemmalla kädellä (sori vasenkätiset), jotta aika ja energia riittäisi kaikkeen tarvittavaan.

Kirjan loppupuolella oli hyvä lista käytännön toimista, jotka auttavat tunteiden johtamiseen (työ)elämässä. Käyn tässä läpi itselle parhaiten kolahtaneet ja jo käytännössä toimiviksi osoittautuneet metodit.

Hengitä

Kaiken hyvinvoinnin ja menestymisen tae. Pinnallinen ja nopea hengitys viestittää elimistölle, että vaara uhkaa. Jo muutama syvä hengitys laskee sykettä ja antaa elimistölle viestin, ettei ole mitään hätää. Meditointi on siinä mielessä hassu harrastus, että sen aloittaminen on tuskallisen vaikeaa, vaikka tietää sen olevan parasta mitä itselle voi tehdä.

Kerro ääneen mistä pidät ja mistä et

Tämä sisältää mielestäni myös suuren vastuun, koska tämä on helppo ymmärtää väärin. Emme voi olla koko ajan toitottamassa mitä toivomme ja mitä emme, se vaatii pelisilmää. Tämän käytäntöön vieminen edellyttää myös valmiutta ottaa vastaan muiden toiveet ja tarpeet.

Ole ensimmäinen

Jos haluat olla aktiivinen ilmapiirin parantaja, niin ole ensimmäinen, joka tervehtii toista, ensimmäinen, joka kiittää, ensimmäinen, joka puhuu vaikeasta asiasta ääneen. Kun olet ensimmäinen, olet useimmiten tilanteen tasalla ja voit ottaa aidosti johtajuutta. Ole myös ensimmäinen, joka tarttuu avoimena olevaan tehtävään.

Inhimillisyys

Anna kohtaamillesi ihmisille lahjaksi aito kohtaaminen: ymmärrystä, kuuntelua ja kuulumisten kysymistä. Tästä on huomattavasti isommat siivut edellisessä esseessäni (pakko päästä lainaamaan itseäni), joten ei siitä sen enempää. Halusin kuitenkin nostaa tämän osaksi tätä listaa.

Aina on mahdollisuus kertoa totuus tai korjata

Kuten mainittu, lankean usein jättäytymään tärkeiden keskusteluiden ulkopuolelle, jos en ole täysin varma asiastani tai kohtaan vastustusta. On ollut tärkeää oppia, että asioihin voi aina palata, ja ihmiset kyllä ymmärtävät eri tahdissa tapahtuvaa asioiden käsittelyä. Ei ole häpeä myöntää olleensa väärässä tai toimineensa harkitsemattomasti ja korjata asiaa.

Työmeili ja push-ilmoitukset pois puhelimesta

Klassikko! Tätä tulee tehtyä säännöllisesti pari kertaa vuodessa vain huomatakseen, että ilmoitukset on tullut laitettua yksi kerrallaan takaisin päälle.