Massii, cashii, tuohta, pätäkkää – kaikki rahasta

Kirjoittaja: Sonja Saukkonen

2 lokakuun, 2022

Lähdeteos: Kaikki rahasta

Lähdeteoksen kirjoittaja: Julia Thurén

Teoriapisteet: 2

Tämän kirjan lukeminen ei ollut helppoa. Kuten ei tämän esseen kirjoittaminenkaan. Oikeastaan itselleni mikään, mikä liittyy rahaan, ei ole helppoa.

Puhuimme aiheesta vähän aikaa sitten treeneissä, jolloin myös totesin, että en tykkää puhua rahasta, sillä en oikeastaan tykkää rahasta oikein muutenkaan. Vaikka ymmärrän, että yhteiskunta ei pyöri ilman vaihdon välinettä, on minusta inhottavaa, miten paljon se määrittelee meidän elämäämme.

On etuoikeutettua, että elän Suomessa, jossa monesta perusasiasta ei tarvitse maksaa maltaita. On mielestäni hullua, että joissakin maissa ei ihmisillä lähestulkoon ole varaa sairastua (joka ei ole edes omissa käsissä), sillä tiedetään, että sairaalahoitoon ei ole varaa. Kaikilla ei ole varaa kouluttautua, tai edes asua inhimillisissä olosuhteissa. Toki ainahan on niin, että jollakulla menee huonommin kuin itsellä, mutta on hyvä pysähtyä välillä ja miettiä, onko se niin huono asia, jos nyt ei olekaan varaa päivittää uuteen monen sadan euron puhelimeen, kun ei edes todellinen tarve olisi, ja sen haluaisi tehdä enemmän sosiaalisesta paineesta.

Soikulle joululahjaksi pinkki Nintendo DS vai Afrikkaan kanoja?

Oma kasvatukseni rahan suhteen on ollut varmasti melko erilainen, kuin muilla. Minua ei ole ikinä opetettu säästämään, eikä kukaan ole säästänyt minua varten. Minua ei kuitenkaan ole kädestä pitäen opetettu kunnolla tekemään töitäkään rahan eteen. Toki sain viikkorahani aina sitä vastaan, että siivosin oman huoneeni ja tein oman osuuteni kotitöissä, mutta minua ei nuoresta iästä asti ole erityisemmin passitettu esimerkiksi töihin. Olen välillä ollut harmissani siitä, että minulla ei ole ollut suuria säästöjä nuoresta alkaen. Olen aina keskittynyt elämään hetkessä enkä ole osannut miettiä tulevaa itseäni taloudellisesta näkökulmasta. En syytä tästä kasvatustani, mutta jos saisin nyt mennä antamaan nuoremmalle Sonjalle neuvon, niin kehottaisin laittamaan edes hieman sivuun.

Yksi ihana asia minulle kuitenkin on rahankäytössä opetettu. En sano, että se on välttämättä se omaa taloutta parhaiten nostattava, mutta sitäkin inhimillisempi; Muiden auttamiseen ei voi ikinä käyttää liikaa rahaa. Ihailen vanhempiani siinä, että niinäkin kuukausina, kun ei ole välttämättä ollut laittaa rahaa niin paljoa vaikka kodin kunnostamiseen tai matkailuun, niin aina rahaa on löytynyt hyväntekeväisyyteen tai siihen, että tuttavalle, jolla menee hieman huonommin, on tarjottu ruokaa. Joskus mökötin, kun osa joululahjarahoista laitettiin siihen, että ostimme joulupuukeräykseen lahjoja vähävaraisille tai lahjoitimme kanoja Afrikkaan (siis ihan oikeasti lahjoitettiin :D), mutta nyt kasvettuani osaan arvostaa sitä, että se on ollut jollekin varmaan arvokkaampi lahja kuin yksikään minun saamani paketti. Aion tätä samaa arvomaailmaa jatkaa itsekin ja opettaa mahdolliselle jälkikasvulleni.

Tiedän, että jotkut ihmiset pitävät minua hieman pintaliitäjänä. He ovat sen minulle joskus jopa sanoneet suoraan. Myönnänkin olevani hieman pinnallinen. Se ei johdu siitä, että ajattelen kalliimman olevan automaattisesti parempi ja nostavan statustani. Se johtuu siitä, että se, miltä asiat näyttävät, on aina ollut itseäni kiinnostava asia. Teen ostopäätökseni vaikkapa kosmetiikassa pitkälti purkin ulkonäön vuoksi, en sen takia, että se on kallis. Syön kotona tekemäni pasta-annoksen, jonka raaka-aineet ovat maksaneet ehkä 2 euroa, mieluiten kultareunaiselta posliinilautaselta (joka ei myöskään ollut kallis). Siksi, että se näyttää kivalta. Moni ajattelee tätä pinnallisuutena, minä näen sen kykynä nähdä maailmassa pienetkin asiat kauniina. Saan asioiden ulkonäöstä tyydytystä, eikä siihen liity hinta. Käytän paljon kalliita kenkiä, koska en ole löytänyt samanlaisia halvempana, ja ne ovat mielestäni kivan näköisiä. Jos löytäisin, niin ostaisin. Toki brändi vaikuttaa siihen myös, mutta ei ole ratkaiseva tekijä ostopäätöksessäni.

Rikkaus on myös käsite, jonka moni ajattelee eri tavalla. Monelle rikkaus tarkoittaa suurta määrää rahaa. Minulle rikkautta on terveys, läheiset, harrastukset. Jopa epäonnistumiset. Julia Thurénin kirjassa ”Kaikki rahasta” mainitaan, että 70 000 euron bruttotulot ovat tietynlainen raja ihmisen onnellisuudelle – sen jälkeen tuleva raha ei siis tuo onnellisuutta samalla tavalla. Uskon, että ihmisellä ei ole rajaa sille, milloin (aitoja) ystäviä tai terveyttä on liikaa. Tämä kertoo paljon mielestäni siitä, että rahaa ei voi edes arvottaa samassa mitassa muiden elämän peruspilareiden kanssa.

Seteleit sataa ja rahalla saa

Moni tavoittelee rikkautta. Jotkut tavoittelevat sitä lottoamisen kautta, jotkut työnteon tai sijoittamisen kautta. Jotkut saattavat syntyä rikkaaseen perheeseen. Moni kuitenkaan ei välttämättä edes tavoittele aidosti rikkautta, vaan rikkaalta vaikuttamista.

Usein sanotaan, että merkkivaatteiden käyttäjiä on kahdenlaisia; niitä, jotka haluavat näyttää kaikille käyttävänsä merkkivaatteita (esimerkiksi ylempää Guccin paitaa), ja niitä, jotka käyttävät niitä, koska on varaa, mutta sitä ei tarvitse todistella ihmisille (esimerkiksi alempaa Guccin paitaa).

Haluan korostaa, että kummankaan käyttäminen ei ole väärin. Taloudellisesti ajateltuna kuitenkin on hyvä miettiä, onko järkevää ostaa merkkivaatetta, varsinkin, jos sen perimmäinen tarkoitus on vain yrittää nostaa sosiaalista statusta.

Aika on rahaa ja raha on aikaa

Rahan merkitys on kasvanut, kun olen tullut Tiimiakatemialle. Olen oppinut sen, että yksikään yritys ei pyöri ilman rahaa. Tämä on auttanut minua ymmärtämään monien yritysten hinnoittelua, ja olen oppinut myös arvottamaan omaa aikaani. Kyllä 14-vuotias Sonja olisi voinut lastenhoitokeikoista pyytää vähän enemmän, kuin muutamaa euroa monelta tunnilta. Aikaa ei kuitenkaan saa koskaan takaisin tai lisää, toisin kuin rahaa, ja siksi on ymmärrettävää määrittää omalle ajankäytölle hinta.

Rahuli se on, joka riitauttaa.

Raha aiheuttaa myös kitkaa omassa tiimiyrityksessämme. Koko ajan sitä pitäisi tahkota, ja se tuntuu menevän monen asian edelle. Ymmärrän sen tietyllä tavalla, mutta itselleni aina on ollut tärkeämpää se, että kaikki voivat hyvin ja kukaan ei tee epäinhimillistä määrää työtä rahan eteen. Usein, kun olemme velloneet rahapulassa, olen kuullut jonkun sanovan, että nyt pitäisi vain tehdä pitkää päivää ja ihan mitä tahansa työtä. Olen usein ollutkin takki auki kaikenlaisen työn suhteen, mutta koen, että kun kyseessä on yrittäjyysopinnot, ei tarvitse suostua ihan mihin tahansa hommiin.

Haluaisin kasvattaa omaa talousosaamistani. Kun olemme katsoneet taloustreeneissä lukuja menneeltä vuodelta, tai olen lukenut aiheesta, on minun vaikea ymmärtää monia asioita. Luvut ylipäänsä ovat itselleni vaikeita, ja minua helpottaa niiden visualisointi. Tykkään myöskin puhua rahasta enemmän syvällisellä tasolla, kuin varsinaisesti taloudellisella näkökulmalla. Haluaisin myös olla avoimempi omasta rahankäytöstäni. Minullakin on ollut hetkiä, jolloin kaikki tilini ovat näyttäneet nollaa, ja olen syönyt lähinnä pullokuittien turvin. Näinä hetkinä olisi ollut ihanaa uskaltaa puhua asiasta vaikkapa vanhemmilleni, sillä tiedän, että he auttaisivat kyllä. Silti rahasta (ja etenkin sen puuttumisesta) puhuminen on tabu ja siihen liittyy paljon häpeää ja epäonnistumisen tunnetta.

Kilpailuta lainasi! Laita rahasi osakkeisiin!

Kaikki rahasta-kirjassa oli ihania käytännön neuvoja talouden hallintaan. Vaikka luvut ja niiden käsittely, lainojen korkojen laskeminen, sijoittaminen ja rahastot ovat itselleni vaikeita asioita ymmärtää, sain kirjasta silti paljon irti. Listattuna oli mm. paikkoja, josta voi saada taloudellista tukea: velkalinja, Takuusäätiö, kuntien talous- ja velkaneuvonta…toivon, etten tule tilanteeseen, jossa joutuisin näitä hyödyntämään, kun vaihtoehtoja ei ole, mutta aion silti pitää nämä mielessäni. Joskus oma talous ei välttämättä ole edes täysin omissa käsissä.

Siitä puhe mistä puute – vai onko?

Heti alussa kirjassa mainittiin myös kuusi syytä, miksi rahasta pitäisi puhua.

Arvolatauksien purku, eriarvoisuuden näkyväksi tekeminen, hiljeneminen voi vaikeuttaa omaa taloutta ja hyödyntää suurituloisia, rahapolitiikka vaikuttaa elämäämme joka päivä ja rahasta puhuminen opettaa myös käyttämään sitä. Erityisen hyviä syitä, jotka ymmärtämällä toivottavasti useampi uskaltautuu puhumaan rahasta.

Nämä neuvot pätivät kuitenkin lähinnä yksityishenkilöön. Ja koska rakastan tehdä kaikesta oman versioni, niin tässä Soikun syyt puhua rahasta – Projektitoimisto Heiga edition (mahdollisuus soveltaa mihin tahansa tiimiin).

1.Opimme ymmärtämään toisiamme paremmin.

On selvää, että jokainen tiimiläinen on erilainen ja tulee erilaisista ympäristöistä. Mikäli emme avaa taustojamme, jää muilta suuri osuus toisen tuntemisen edistämiseksi hyödyntämättä. Voimme ymmärtää esimerkiksi, miksi joku on pihempi kuin toinen tai rahankäyttö voi toisella olla holtitonta – ja ennenkaikkea voidaan todeta, että ollaan jokainen hyviä juuri tällaisena.

2. Meistä kasvaa lahjakkaampia yrittäjiä.

Yrittämisessä on aina jollakin lailla kyse tuloksen tekemisestä. Yrittäjänä on tärkeää ymmärtää taloudelliset näkökulmat, vaikka ne eivät olisikaan oma vastuualue.

3. Osaamme reagoida tulevaan paremmin.

Totesimme johtoryhmämme kanssa, että olisi paras, mikäli ennakoisimme jo nyt ensi vuoden kuluja – näin emme olisi yllättäen tiukan paikan edessä, kun suuriin menoihin olisi jo varauduttu, ja tietäisimme, missä vaiheessa rahavirtaa voi käyttää muuhunkin kuin veroihin tai kirjanpitokuluihin.

4. Tiedämme, mikä toimii ja mikä ei.

Vaikka yritysidea olisi kuinka hyvä, jos se ei tee tulosta, ei se ole kannattavaa. Hyvin pitkälti paras tapa selvittää jonkin idean tuottoisuus on kokeilu. Ja jos emme ole avoimia kokeiluiden tuloksista, voi muut altistua samoille virheille.

5. Voimme auttaa toisiamme.

Tiiminä kuljemme yhdessä niin ylä- kuin alamäetkin. Vaikka jokin vastoinkäyminen ei koskisi koko tiimiä, on tärkeää, että koko tiimi on jokaisen yksilön tukena vaikeina aikoina. Jos siis olemme avoimia omista rahahuolistamme, on meidän helpompi olla apuna ja miettiä yhdessä ratkaisuja, jotta kenenkään ei tarvitse velloa kurjuudessa yksinään.


Ihana ja kamala raha. Ahdistaa, mutta antaa myös euforiaa. On ok haluta sitä paljon, mutta on ok myös tyytyä siihen vähäisissäkin määrissä. Mielestäni elämässä on tärkeää muistaa, että on paljon muutakin kuin raha, ja kaikkein tärkeimpänä; se ei määritä sinua ihmisenä lainkaan.
”Raha mahdollistaa elämässä monia asioita, mutta itse elämää ei voi rahassa mitata”.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti