Päätin lukea tämän kirjan pelkästään sen nimen takia, sillä se puhutteli minua. Olen nimittäin kauan jo pohtinut, miksi turhatkin asiat ovat joillekin ihmisille niin tärkeitä. Miksi jotkut ihmiset välittävät niin paljon siitä minkälainen paita heillä on tänään päällä, miksi niin moni miettii luokan perällä vastauksen päässään eikä sano sitä ääneen tai miksi joku jättää postaamatta päivityksen instagramiin, vaikka alun perin haluaisikin sen postata? Vastaus kirjan mukaan ja omien pohdintojeni perusteella on yksinkertainen. Ihmiset välittävät liikaa muiden mielipiteistä.  

Vaikka kirjan nimi onkin subtle art of not giving a fuck se ei tarkoita, että sinun ei pitäisi välittää mistään. Kirja enemmänkin herättelee sinut ajattelemaan mikä on sinulle tärkeintä ja mikä vähiten tärkeintä. Kun osaat nimetä ne asiat, jotka merkitsevät sinulle jotain voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli niiden priorisointiin. Priorisoidessani omia arvojani ja minulle merkityksellisiä tehtäviä huomasin samalla, mihin kaikkeen turhaan käytän aikaani, joten kysyin itseltäni ”do i actually give a fuck about this”. Näin ainakin tähän mennessä olen pystynyt keskittymään niihin asioihin, joita oikeasti haluan tehdä. 

Kirjassa puhuttiin ”backwards law” nimisestä konseptista, mikä oli minulle vieras. Backwards law tarkoittaa, että hyvän asian saavuttamiseksi tarvitsee tapahtua jotain pahaa ja, jotta pahan asian saavuttaa tarvitsee tapahtua jotain hyvää. Luin kirjan englanniksi ja en löydä suomenkielisiä sanoja bakwards law:n selittämiseen, joten käytän esimerkkejä. Jotta kehonrakentaja saavuttaa unelmakroppansa (hyvä asia) täytyy hänen käydä, joka päivä hikoilemassa salilla ja noudattaa tiukkaa ruokavaliota (paha asia). Jos ylipainoisuus on paha asia, mutta herkkujen syönti tuo sinulle hyvää oloa on herkkujen syönti hyvä asia, mutta lopulta se johtaa pahaan asiaan. Periaatteessa laki tarkoittaa, että haluamisiesi asioiden saavuttamiseksi sinun täytyy tehdä töitä sen eteen. Jos et tee töitä sen eteen tai tavoittele mitään et tule saavuttamaan mitään ja luultavasti vanhempana ihmisenä tulet olemaan katkera, koska et ole saavuttanut asioita, joita oikeasti halusit saavuttaa, vaan olet tuhlannut aikasi.  

Kirjassa puhuttiin myös ei sanomisen kyvystä ja olen huomannut itselläni juuri sen ongelman. En osaa sanoa ei, kun minulta kysytään apua ja tälläkin hetkellä hommia on enemmän, kuin käsiä niiden tekemiseen. Olenkin päässyt harjoittamaan itsensä johtamista nyt urakalla, ja rutiineja on ollut pakko muodostaa kiireiden keskelle. Olen jopa yllättänyt itseni siinä, miten hyvin olen selviytynyt näistä kaikista hommista. Olen nyt pari kertaa päässyt sanomaan myös ei, mikä ei olisi ollut mahdollista minulle vuosi sitten. Kirja ei niinkään minulle tätä kykyä opettanut, mutta se käsitteli sen tärkeyttä, enkä tunne itseäni niin itsekeskeiseksi, jos sanon ei, koska loppujen lopuksi ”I don’t give a fuck”.