Minua on jo jonkin aikaan kiinnostanut muoti ja olen salaa haaveillut työskenteleväni muodin parissa tulevaisuudessa. Niinpä päätin lukea Makian brändielämänkerran Viha rakkaus Makia: Katumuodin messiaat. Kirja oli mielestäni mielenkiintoinen tarina siitä, miten Makia alkoi ja miten sen matka on kulkenut yli 20 vuotta tähän päivään saakka.

Olen aina ymmärtänyt sen, että vaatebrändin kasvattaminen on haastavaa, mutta en tajunnut sen olevan niin haastavaa, mitä tämä kirja antoi ymmärtää. Makia on kokenut monenlaisia haasteita kasvu-urallaan, Makia ei ole välttynyt raha-ongelmilta eikä kohuiltakaan. Molempia on ollut, runsaasti.

Sosiaalisesta mediasta saa helposti sellaisen kuvan, että vaatebrändit nousevat tyhjästä ja yhtäkkiä ne menestyvät ja ovat mukana kilpailussa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Makiankin tarina on kestänyt jo toista kymmentä vuotta ja alun todella monta vuotta ovat olleet selviytymistä, silloinkin kun ulospäin se on näyttäytynyt menestyksekkäältä brändiltä. Näin se on varmasti todella muullakin brändillä, vaatebisnes on enemmän selviytymistä kuin menestystä, vaikka kyse olisikin tunnetuista brändeistä.

Mielestäni tätä kuvaa hyvin kirjassa mainittu lausahdus:

”Muoti on kestävyyslaji”

Kyse ei ole pikajuoksusta vaan maratonista. Ensinnäkin iso haaste on tehdä brändistä näkyvä ja tunnettu ja vielä isompi haaste on saada siitä kannattava liiketoiminta aikaiseksi. Sillä vaatealalla tunnettavuus ei tarkoita suoraan kannattavuutta, vaikka näin voisi helposti päätellä.  Olen itsekin syyllistynyt siihen, että oletan helposti vaatebrändien olevan tasolla menestykkäitä vain katsomalla heidän Instagram profiilin seuraajamääriä. Sitä toki voidaan pitää jollain tasolla menestykseksi, mutta se ei tarkoita sitä, että brändi olisi taloudellisesti kannattava tai menestyksekäs. Kirjassa korostettiinkin, että on tärkeää ymmärtää, että yrityksen arvo on muutakin kuin yrityksen tulos tai liikevaihto vaan pitää ottaa huomioon muun muassa yrityksen kulttuurillinen arvo.

Instagram tai TikTok seuraajia voi saada ”tuurillakin” yhden menestyksekkään videon tai kampanjan avulla, mutta se ei tarkoita sitä, että ne toisivat aina ostajia. Minulla oli ajatus, että vaatebrändin somen kasvattaminen olisi helppoa tai näkyvyyden saaminen olisi paljon helpompaa kuin mitä se on, mutta 1501 vintagen kautta olen tajunnut, että sitä se ei todellakaan ole. Vaikka 1501 vintage ei vaatebrändi olekkaan, mutta siitä saa osviittaa kuinka vaikeaa se oikeasti on. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja säännöllisyyttä, mitä meiltä ei löytynyt.

Kirjassa kerrottiin, miten kaikki merkittävät katumuotibrändit ovat kotoisin jostain ja ilmaisevat sen olevan jostain. Kotipaikka määrittelee niiden suunnittelua ja brändi-imagoa. Makian kohdalla se on Helsinki ja tarkemmin Punavuori. He ymmärsivät lähteä tuomaan sitä jossain vaiheessa enemmän esille ja se oli Makian kohdalla merkittävä päätös menestyksen kannalta.

”Olet kotoisin mistä olet, kunhan olet kotoisin jostain”

Kirjassa painotettiin, että jos brändin saa rakennettua niin, että sitä arvostetaan kotipaikassa, se kantaa pitkälle. Ei pidä yrittää kasvattaa brändiä heti koko maailmalle vaan aluksi panostaa siihen, että kotipaikkasi tuntee ja arvostaa brändiä.

Ehkä meidänkin pitäisi yrittää kasvattaa 1501 vintagen tunnettavuutta ensin Jyväskylässä, jonka jälkeen lähteä markkinoimaan enemmän muualle Suomea.

Kirja samaan aikaan rohkaisee lähtemään perustamaan vaatebrändiä, mutta samaan aikaan se varoittaa kuinka raskasta sekä aikaa ja rahaa vievää vaatebrändin perustaminen on. Loppuvuodesta meinasinkin lähteä yhteen uuteen vaatebrändiin mukaan, mutta se jäi vähän niin kun itsestään taka-alalle. Ehkä ihan hyvä asia. Koska jos tässä vaiheessa tiimiakatemiaa lähtisi uutta vaatebrändiä kehittämään, se ei todennäköisesti olisi vielä kannattava bisnes vielä moneen vuoteen, enkä uskoisisi siihen löytyvän tarpeeksi motivaatioita ja resursseja akatemialta valmistumisen jälkeen, vaikka se varmasti erittäin mielenkiintoista olisikin.

Kirja sai kyllä pohtimaan ajatusta vaatebrändistä monenlaisista näkökulmista. Ehkä kirjan myötä tajusin sen, että oman brändin luonti ei ole tässä vaiheessa oikea polku itselle, mutta haluaisin mahdollisesti työskennellä isompien vaatebrändien kanssa yhteistyössä tulevaisuudessa. Ala kuitenkin on minusta erittäin mielenkiintoinen.