Olen aina ollut suuri Madventures-fani ja siksi ajattelin, että tähän alkuun olisi varmasti erittäin hyvä lukea joku Rikun ja Tunnan teoksista. Valintani osui nappiin, sillä Madventuresin Maailmanselitys oli aivan loistava silmiä avaava ja maailmankatsomusta avartava teos. Kirjassa käytiin läpi erittäin tärkeitä ja relevantteja aiheita, jotka silmien avaamisen lisäksi, toivat minulle ihan uusia lähestymistapoja niin henkilökohtaiseen-, kuin työelämään. Kirjassa käytiin myös erittäin läppiä, mutta kiinnostavia aiheita, kuten ”Miksi haluamme päihtyä?” ja asiaa salaliittoteorioista. Aion pitää näistä uusista ja vanhoista tiedoista kiinni varmasti loppuelämän ja todennäköisesti elämään elämäni myös osittain näiden kirjasta oppimien arvojen pohjilta. 

”Seikkailijan käsikirja elämään, universumiin ja kaikkeen” ovat sanat, jotka aloittavat tämän kirjan. Ja ennemmin kuin kirjan lukemisen sijaan, tuntui melkein siltä, että olin mukana näissä kapakkakeskusteluissa Rikun, Tunnan ja heidän vierailevien asiantuntijoiden kanssa. Sitä he varmasti myös hakevat kirjoitustyylillään. Ja hauskaa oli, että aiheen vaihtuessa tuntui, että olimme vaihtaneet miljöötäkin. Kirjan synkätkin aiheet tuntuivat superinspiroivilta, kuten ”maailman epäoikeudenmukaisuus”, ”ilmastonmuutos” ja ”miksi maailmassa on kurjuutta”, koska nyt tuntuu, että niihin oikeasti pystyy vaikuttaa ihan omillakin teoilla. 

Hauskaa tässä on seurata, miten edellä aikaa kirjassa kuljetaan. Kirja on kirjoitettu vuonna 2014 ja tuntuu, että esimerkiksi Suomen politiikassa ylikulutus, ilmastonmuutos, tasa-arvo ja vaihtoehtoiset energiat ovat mielestäni vähän liian tuoreita termejä. Toisaalta hyvä huomata, että nämä alkavat iskostua nykyään suomalaisten päähän ja tuntuu, että niiden eteen tehdään yksilötasolla vähän asioitakin. 

Jokainen yksilö on vastuussa tästä maapallosta ja yhteiskunnasta, jossa elämme. Siinä yksi kirjan tärkeistä aiheista, jota haluan painostaa tässä reflektiossa ehkä eniten. Kirjassa tuli esiin muutamien asiantuntijoiden kanssa käytyjä keskusteluja, joissa otettiin esimerkiksi Suomen mahdollisuus olla omavarainen valtio. Tämä herätti minussa tunteita ja nimenomaan tunteen, että tahtoisin oikeasti alkaa vaikuttamaan siihen, että Suomen valtiosta voitaisiin olemassa olevien resurssien ja yksilöiden voimalla luoda täysin omavarainen ja vastuullinen maa ja näyttää sillä esimerkkiä muille maille ja täten, ehkä vaikuttaa koko maailman valtioiden suuntaan kehittyä kestävimmiksi. Tämä saattaa kuulostaa utooppiselta, mutta kirjassa annettiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, miten se olisi mahdollista, ja idea myi ainakin minulle. Tulevaisuudentutkija Roope Mokka selitti hyvin esimerkiksi miksi ydinvoima on sellainen nopea ratkaisu nopean energian luomiseksi, joka saattaa auttaa jonkin aikaa, mutta siihen kuluva raha pitäisi käyttää uusien teknologien kehittämiseen. Olisi niin siistiä, jos me suomalaiset otettaisiin semmoinen suunta, että oltaisiin esimerkkivaltio muille, niin siitä jos jostain voisi olla kyllä ylpeä. 

Kirjassa esiintyy ”hämyt faktat”- osiot ja tähän edelliseen kappaleeseen sopiikin hyvin yksi täältä poimimani fakta: ”Aurinko säteilee maapallolle yhdessä tunnissa energian, joka vastaa koko ihmiskunnan energiankulutusta vuodessa. Jos aurinkoenergiasta voitaisiin ottaa käyttöön 0,01 prosenttia, koko pallon energiatarve olisi turvattu. Energia kannattaisi ottaa suoraan auringosta, mutta siihen meillä ei vielä ole teknologiaa.” 

Tästä tullaan siihen, että Maailmanselityksessä tuli erittäin hyvin myös selville se, miksi meillä on maailman onnellisimman kansan edellytykset Suomessa. Se on hullua ajatella, että puolet tästä meidän maailman väestöstä elää köyhyydessä ja heistä puolet äärimmäisessä köyhyydessä, eli päiväbudjetti 2 dollaria. Se laittoi kyllä ajattelemaan, että kyllä olen pieni ihminen isossa maailmassa, mutta minä yksilönä pystyn vaikuttamaan tähän meininkiin ja ryhmässä vielä enemmän. Nyt pitäisi keksiä vaan miten sitä rahaa voisi lähteä jakamaan alaspäin, niin että se menee oikeisiin käsiin. Ja mikä tärkeintä, elää onnellista elämää ja olla kiitollinen. 

Taide on minulle yksi intohimoista, varsinkin musiikin suhteen. Riku ja Tunna ylistivät taiteen merkitystä ihmisten yhteisöllisyyden muodostumiseen ja siinä sitten tajusin, että niinhän se muuten onkin. Musiikki on kulkenut ihmisten mukana eri muodoissa jo ihmisten alkuajoilta lähtien. Tämä kyllä motivoi siihen, että musiikkia ei saa unohtaa ja ehkä ne musiikkiprojektitkin tästä lähtevät nousuun, kun niille antaa vähän enemmän aikaa. 

Paloma Hannosen (Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija) sanoin: ”Suomen tapana ajatella on, että muut saa tehdä asiat ensin ja katsellaan me sitten joskus, vaikka maa voisi ihan hyvin tehdä asioita ilman kansainvälisiä sopimuksiakin.” Tähän toivottavasti tulee muutos ja Suomi voisi toimia maailmassa esimerkkivaltiona, jos me yksilöt siihen suostuttaisiin. Nyt minun kannattaa myös ajatella vaikuttamisen kehän kautta, mihin voin vaikuttaa. Kirjan myötä uskon, että pystyn vaikuttamaan paljon pidemmälle, kuin ennen ja, että meidän yhteiskunta oikeasti toimii meidän yksilöiden päätösten mukaan. Nyt vain luotto muihin ihmisiin ja kohti parempaa tulevaisuutta, niin Akatemialla, Suomessa, Maapallolla ja Universumissa.