Suvi Auvisen väkevästi nimetty teos “Lihan loppu” on sekä filosofiseettiseltä orientaatioltaan, että kulutusympäristön murroksen havainnollistajana kaikin puolin kirjaan tarttumisen arvoinen teos. Se sisältää keskeisiä huomioita nyky-yhteiskunnan eksessiivisistä kulutustottumuksista suhteessa lihaan ja sen vaikutuksesta maapallomme hyvinvointiin globaalisti. Lisäksi Auvinen onnistuu maalaamaan teoksessaan nerokkaasti ympäröivän yhteiskunnan asenteissa ja kuluttamisessa tapahtuneen ja käynnissä olevan murroksen ja sen reflektoitumisen kohti jopa aiemmin utopistisilta vaikuttaneita skenaarioita, kuten vegebuumia, ehkä tulevaisuudessa myös lihan loppua.

Tieteellisiin tosiasioihin perustavana ympäristövegaanina teos sai minut pohtimaan lihan kuluttamiseen liitännäisiä kysymyksiä oman sisäryhmäni ulkopuolelta; havainnollistamaan näkökulmia, joita itse pidän kenties jo itsestään selvinä ja etsimään ymmärrystä tavoille toimia, joita en omassa elämässäni kannata. Toisaalta keskeiset teemat jo hahmottavalle yritysmaailman mahdolliselle tulevaisuuden toimijalle, Lihan loppu voidaan nähdä myös orientaationa kohti tulevaisuuden työelämää. Teoksessa nimittäin tarjotaan myös mielenkiintoisia oppeja vegebuumin aallolla menestymiseen ja tästä Auvisella on myös itsellään henkilökohtaista yrittäjäkokemusta yrityksensä Vegekaupan kautta. Näistä johdannaisilla oivalluksilla, Lihan loppu ammentaa myös yleisesti tiimiyrittäjän kannalta hyödyllisiä huomioita yritysmaailmassa toimimiseen.

Kolme nostettavaa oppia vegebuumista yrittäjyyteen

Ensimmäisenä oppina hahmotin, että kaikki kiteytyy viime kädessä vallitsevaan toimintaympäristöön. Auvinen jakaa teoksessaan yksityiskohtaisen kuvauksen lihantuotannon nykytilasta, sekä toteaa vallitsevan kuluttajailmapiirin olevan varsin alkutekijöissään ruoantuotannon eettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen liitännäisissä kysymyksissä. Lihan syömistä pidetään vallitsevimmassa diskurssissa yksityisasiana ja sen aseman kyseenalaistamista ruokapöydissämme vähintään epämiellyttävänä, kuten Auvinen asian toteaa. Kuitenkin lihan syömisen aiheuttamat vaikutukset pakottavat meidät ennemmin tai myöhemmin muuttamaan sitä, miten ja missä määrin lihan rooli tulevaisuudessamme näkyy. Muutos on joka tapauksessa vääjäämätöntä. Proaktiivinen valppaus muutoksiin ja paradigmojen vaihdoksiin on hahmottunut kristallinkirkkaaksi korona-aikana.

Toisena oppina näin sen, että tilaisuuden tullessa siihen pitää osata tarttua ja sen eteen tulee tehdä periksiantamattomasti töitä. Kirjassa selostetaan, kuinka Siva Pavlar teki ystävänsä pyynnöstä hänelle vegaanisen pitsan, jonka someen jakamisen jälkeen Pavlarin pitseriaan syntyi ennen näkemätön jono. Lopulta buumin hahmottamisen myötä hän halusi veganisoida kaikki annokset, ja antaa asiakkaille vaihtoehdon kebabille, sellaista ei ollut joten päätti kehitellä itse. Brändi tunnetaan nykyään Vönerinä, jonka tuotteita myydään suurissa marketeissa mm. joulukinkkujen vegaaniversioina. Vöner Oyj:n liikevaihto oli vuonna 2018 0,7 miljoonaa & koronavuonna 2020 jo huimat 1,8 miljoonaa. Marginaalista on ponnistettu valtavirtaa kohti rytinällä.

Kolmantena oppina sain irti sen, että mahdottomaltakin tuntuvat visiot voivat mahdollistua ja maailmalla on täten toivoa. Retrospektiivisen tarkastelun kautta hahmottuu visionäärisyyden vaikutus siihen millainen maailma on. Kliseisesti tämä kiteytyy ”kaikki on mahdollista” ajatteluun. Jos jonkun voi kuvitella todeksi se todellakin voi olla tulevaisuuden valtavirtaa. Ilmastonmuutos on täällä jo nyt ja kaikkia toiveita ja toteutettavia unelmia tarvitaan. Toivon tulevien sukupolvien puolesta sitä, etteivät hyvien asioiden liikkeet jää utopistisiksi & että ahkerilla yrittäjillä sekä heitä ympäröivällä yhteiskunnalla riittää jatkossakin alati kasvavaa intoa ajaa suuntaamme kohti toiveikaampaa maailmaa.