Minä ja lego

Mikä näissä pienissä muovisissa rakennuspalikoissa oikein viehättää? Rupesin pohtimaan asiaa ostaessani ensimmäisen lego setin sitten lapsuuden. Syy miksi rupesin asiaa edes miettimään, oli se, että enhän minä ole enää pieni poika, joka tykkäsi rakennella ja leikkiä vaan aikuinen mies, jolle leikkiminen on ollut jo vuosia tietyiltä osin suhteellisen vieras käsite ja jonka ei pitäisi ”tuhlata” aikaansa legoilla ”leikkimiseen”. Kuitenkin avatessani pahvista laatikkoa ja kaivaessani sieltä muovisia pusseja, joiden sisällä oli satoja pieniä palikoita, jotain sisälläni heräsi. Se oli pieni minä se sama pieni poika, joka aikanaan vuosia sitten rakastui legoihin ja sen rajattomiin mahdollisuuksiin, ja jonka olemassaolon olin miltei unohtanut, kun päivät, viikot ja viimeiset vuodet ovat täyttäneet aikuisiän tuomat kiireet, haasteet ja velvollisuudet.

Tästä syntyi jo ensimmäinen kolahdus, vaikka en ollut legon historiasta ja uskomattomasta tarinasta maailman suurimmaksi lelu valmistajaksi kertovaa kirjaa edes avannut. Miksi me aikuiset emme saisi leikkiä tai käyttää aikaamme sellaisiin asioihin mitkä joskus ovat tuoneet meille niin paljon iloa. Tai totta kaihan me saamme mutta liian monesti ajattelemme, että tämä on jotenkin väärin ja aikuisen pitää käyttäytyä ja toimia aikuisen lailla. Siinä rakennellessa tajusin, kuinka väärässä tämä aikuisen ajattelu on. Pistäessäni palikoita yhteen koin sitä samaa iloa ja onnellisuutta mitä pieni Lauri koki lapsuuden jouluina ja syntymäpäivinä aina, kun paketista avautui uusi hieno setti legoja. Tajusin, että haluan tästä hetkestä eteenpäin vaalia ja pitää omaa lapsenmielisyyttä ja sen tuomaa onnellisuutta ja innovatiivisuutta vahvemmin mukana elämässäni. Lapsen mielikuvitus ja ajattelun rajattomuus kuitenkin ovat vahvoja voimia, niitä eivät estä aikuisuuden tuoma kriittisyys ja analyyttisyys. Ne ovat puhtaita ja mahtavia ajatuksia ja ideoita, joiden hyödyntäminen tuo uusia innovatiivisia ratkaisuja tilanteessa kuin tilanteessa.

Tässä kiteytyy hyvin se, miksi lego on tänä päivänä niin mahtava yhtiö ja tuotteena vertaansa vailla. Sen rajana on vain mielikuvitus ja se on täysin ajaton. Sitä ei rajoita ikä, sukupuoli tai etninen tausta, sillä voi rakentaa kuka tahansa vauvasta vaariin ja mikä ehkä kaikkein parasta se herättää vahvoja tunteita ja iloisia muistoja, joihin jokainen meistä, joka legoilla on joskus rakentanut voi palata joka kerta kun kaupan hyllyllä, mainoksessa tai jopa rakentaessa näkee ja tuntee tuon maagisen muovipalikan.

Viestini onkin, että päästäkää sisäinen lapsenne aika ajoin valloilleen, uppoutukaa niihin lämpimiin ja ihaniin tunteisiin, joita lapsuuden joulut ja synttärit toivat. Suosittelen ehdottomasti jokaista miettimään miten oma sisäinen lapsi voisi aktiivisesti kulkea rinnalla ja auttaa tilanteissa, joissa aikuisuuden haasteet tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Itse löysin tähän oman ratkaisuni ja se on lego palikat. Vastaisuudessa nimittäin aion tuhlaamisen sijaan sijoittaa niihin ja antaa sisäiselle pienelle ihmiselleni tilaa toteuttaa itseään. Tämä ei ole kuitenkaan pelkästään ajanvietettä tai lapsuuden muistojen palauttamista vaan ennen kaikkea tapa rentoutua ja unohtaa täysin arjen tuomat kiireet ja haasteet, sekä omalla kohdallani selkeästi omasta mielen hyvinvoinnista huolehtimista.

Kirjan kolahdukset

Mennään nyt sitten itse kirjaan. Elämänkirjallisesti kerrottu teos legon historiasta ja noususta maailman suurimmaksi leluvalmistajaksi oli varsin kiintoisaa kuunneltavaa, erityisesti minunlaiselleni tyypille jolle legot ovat aina olleet niin lähellä sydäntä. On hyvin mielenkiintoista tajuta, kuinka pienestä lego yhtiö lähti. Sen perustaja oli varaton puuseppä, joka rupesi valmistamaan puisia leluja, kun tilausta isommille projekteille ei 1920 luvun huonossa taloudellisessa tilanteessa ollut. Tästä lähti koko legon tarina, vaikka rakennuspalikat nousivat yhtiön päätuotteeksi vasta 1950 luvulla.

Lego yhtiönä on ollut aikanaan hyvin edistyksellinen ja aikaansa edellä. He loivat vahvaa työntekijäkokemusta ja työnantajabrändiä kauan ennen kuin kyseiset termit edes keksittiin. Legon silloinen johtaja halusi luoda organisaation, jossa työntekijöillä on hyvä olla ja työpaikan, jossa halutaan pysyä. Yhtiön toimintaan kuului sinuttelu ja isoimmatkin johtajat olivat vahvasti yhtiön työntekijöiden kanssa tekemisissä. Tätä toimitusjohtaja kutsui hierarkkiseksi me organisaatioksi. Mielestäni on mielenkiintoista, miten sen ajan organisaatio maailmassa, jossa vielä vahvasti vaikutti taylorismi ja sen aatteen vahvat hierarkiat, onnistuttiin luomaan malli, jossa yhdistettiin sekä struktuuri, että nykyaikainen työntekijöistä välittävä kulttuuri. Toki yksi iso tekijä tälle onnistumiselle on varmasti ollut lego yhtiön perustajan Ole Kirkin vahva ajattelu kohdella työntekijöitään kuin perheenjäseniään ja se on selkeästi kantanut yhtiötä tähän päivään asti

Tässä huomaan kyllä yhtenäisyyden tiimiakatemiaan ja siihen, miten tiimit ja sen jäsenet lähentyvät ja muovautuvat nopeasti yhdeksi suureksi ”perheeksi” Tällainen avoin ja turvallinen malli antaa tilaa luovuudelle ja mahdollistaa jokaisen työntekijän potentiaalin hyödyntämisen, mitä myös lego yhtiö painotti omassa kasvutarinassaan.

Yhtiön nuorempi johtaja Ole Kirkin poika GKC myös usein toitotti, kuinka virheiden tekeminen on suotavaa ja sitä ei missään nimessä saa pelätä. Päinvastoin virheet antavat oppia ja kehittävät toimintaa ja tämä mentaliteetti on myös yksi syy lego yhtiön edistyksellisyyteen ja onnistumiseen. Tässä on myös hyvä muistutus siitä mikä tekee tiimiakatemiasta niin hyvän oppimisen paikan. Meillä virheiden tekemiseen ja rohkeasti kokeilemiseen kannustetaan ja se on hyvä. Ilman virheitä on vaikea oppia ja elämän aikana niitä jokainen meistä tulee tekemään. Parempi vain, että osan virheistä pystyy tekemään sellaisessa ympäristössä, jossa niistä saatetaan jopa palkita.

Kuitenkin kirjasta syntynyt suurin kolahdus itselläni oli pelottomuus ja periksiantamattomuus. Jo ennen lego yhtiön perustamista sen isällä Ole Kirkillä oli vahva usko tekemiseen ja siihen, että ahkerasti, laadukasta työtä tekemällä pystyy mihin tahansa. Tätä mentaliteettia seurasi myös Olen poika GKC, joka toi palettiin mukanaan pelottoman kehittämisen ja laajentumisen halun. Lisäksi isä ja poika jakoivat samat ajatukset sisusta ja harmaan kiven läpi puskemisesta. Lego yhtiön alkutaipaleelle, kun mahtui jos jonkinlaista vastoinkäymistä, joiden läpikäynti olisi saanut todella monet muut laittamaan pillit pussiin ja lopettamaan hyvän sään aikana.

Tämä sai minut ajattelemaan, että vaikka kuinka paljon elämässä kuvainnollisesti tulisi nyrkkiä päin näköä, jos uskot itseesi, ideoihisi ja onnistumiseesi, pystyt kulkemaan vastoinkäymisten läpi ja onnistumaan siinä missä sinä olet paras. Vaikka olenkin hyvin optimistinen tyyppi ja varsinkin tässä kevään aikana, kun vastoinkäymisiä on tullut paljon, olen silti pystynyt puurtamaan tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin. On silti tullut huomattua, että periksiantamaton asenteeni on ollut kovasti koetuksella. Nyt tilanne on jo onneksi rauhoittunut, mutta myrskyn jättämät jäljet vaativat korjausta. Siksi aionkin vahvistaa omaa periksiantamattomuutta entisestään muun muassa haastamalla itseäni enemmän ja tekemällä vapaa-ajallani sellaisia asioita, jotka tuovat minulle oikeasti iloa ja jotka vievät ajatuksia pois harmaan arjen haasteista. Palatakseni siis alkuun aion rakennella lego palikoilla ilman huolta huomisesta.