Olen aina ollut kiinnostunut treenien konseptista – tai siis ennemminkin dialogista itsessään. On mahtavaa ymmärtää, mitä kaikkea sanoilla voikaan saada aikaiseksi. Sanat ovat resurssi, vähän kuin rahakin, niillä saataisiin paljon hyvää aikaiseksi, jos niitä osattaisiin käyttää yhteisymmärryksessä.

Olen törmännyt Tiimiakatemialla useisiin hyviin treeneihin, joissa koin, että dialogi edes osittain toimi. Kuitenkin valitettavan monesti koen, että kiirehdimme lopputulemaan ennen kuin olemme edes aloittaneet dialogi-istuntoa – tavoitteena oppia jotain ja sitähän sitten opetellaan. Mielestäni treeneissä itsessään ei pitäisi opetella mitään. 24 tuntia viikosta käytämme jo käytännönläheiseen oppimiseen, miksi meidän pitäisi käyttää aikaa siihen myös treeneissä? Kuinka monesti minäkin olen kuullut, että tekeminen täyttää kädet kiireellä. Suunnittelu jää toissijaiseksi, kun tehtäviä on niin paljon.

Kassakeskustelut, johtoryhmän valitseminen, yleisesti päätöstä vaativat asiat ovat mielestäni olleet parhaimpia treenejä – tai jos ei treenejä, niin ne ovat synnyttäneet parasta dialogia. Olemme käsitelleet aihetta, joka on tärkeä, ja johon tarvitsemme ratkaisun. Olemme ottaneet asian käsittelyyn ja keskustelleet siitä, lopulta päätyneet ratkaisuun.

Koen, että treeneissä ei pitäisi olla mitään muuta kuin sanojen vaihtamista. Muistiinpanotkin vain sitä varten, kun keskustelu vimmastuu, pysyy siinä edelleen mukana. Veks teoria, veks diahelvetit. Erilaisista keskustelutyökaluista en ole varma, mutta kiroan nekin nyt tässä. Toimeksianto, tiimi ja dialogi, siinä on treenit. Ei enempää ei vähempää.

Jos vertauskuvat helpottavat, niin voisin kuvitella, että treenit ovat kuin tiimin hallituksen kokouksia. Ratkotaan ongelmia ja luodaan uusia tapoja toimia. Ei tehdä markkinointivideota tai kontaktoida asiakkaita vaan suunnitellaan niiden toteuttaminen. Aika käytännön toimille löytyy treenien ulkopuolelta – näin minä uskon.

Koen siis, että treeneillä pitää olla toimeksianto, ei aihetta. Luin juuri myös treenikalenterimme läpi ja huomasin, ettei yhdenkään treenin aiheessa ollut kysymysmerkkiä. Olemme vain listanneet aiheita, joita jotkut meistä haluavat oppia. Ei ihme, että välillä vitututtaa olla treeneissä, kun juuri kyseinen aihe on se, mistä sinulle ei ole mitään hyötyä. Käytämme vain yhteistä aikaamme siihen, että joku voisi oppia sellaista, minkä osa on jo lukenut kirjoista. JOS pallottelisimme sanoillamme yhteisen ongelman ääressä, oppisimme varmasti kaikki jotain uutta. Oppisimme jokaisissa treeneissä haastamaan toisiamme, neuvottelemaan toisiemme kanssa ja oppisimme jokaisella kerralla ylittämään uuden esteen tai ratkaisemaan haasteen.

Mielestäni itse keskustelu on jäänyt viimeisimpien treeniemme kohdalla vähäisemmäksi, koska olemme keskittyneet käytännönläheisiin ratkaisuihin. Koen, että avoimempi dialogi on saatava takaisin. Vain käymällä dialogia siinä muodossa kuin sitä pitääkin, voimme oppia paremmiksi siinä. Jos emme lainkaan neuvottele asioista sanoin, vaan meille on annettu määrätty tavoite, jonka tulee treenien loppuun mennessä täyttyä, annammeko pienintäkään mahdollisuutta edes dialogille?

Joten. Kuinka rakentaa täydelliset treenit, jotka avaavat mahdollisuuden dialogille?

1. On lähdettävä treenien perustasta, siitä minkä päälle lähdetään rakentamaan. On siis kehiteltävä treeneille toimeksianto, antaa syy dialogin syntymiselle. Toimeksianto löytyy usein ongelmasta tai haasteesta, jonka ympärillä kaikki tai jotkin tiimin jäsenet pyörivät. Oli kyse sitten yhden henkilön projektista tai talouspäällikön roolista, kaikki toimeksiannot vievät eteenpäin, jos vain sen ratkaiseminen hyödyttää tiimiä.
2. Kun pohja on kunnossa ja toimeksianto selkeä, puretaan toimeksianto pienemmiksi palasiksi. Tämä on treenin vetäjien vastuulla. Nämä pienemmät palaset toimeksiannosta muodostavat yksinkertaisempia kysymyksiä, joita dialogin voimin lähdetään ratkomaan ja joiden avulla kokonaisuutta ratkaisulle voidaan luoda. Jos toimeksiantona treeneille olisi: ”Miten valmistumme kaikki jouluksi?”, sitä voisi purkaa pienemmiksi palasiksi esimerkiksi: ”Mitä valmistuminen vaatii? Missä vaiheessa kukin on tällä hetkellä? Miten voimme auttaa toinen toisiamme? Miten varmistamme onnistumisen?” ja niin edelleen. Kuitenkin huomioiden sen, että kysymyksiä ja palasia täytyy osata löytää myös keskeltä dialogia, koska todelliset ongelmat harvoin esittelevät itseään avoimesti. On siis tärkeä osata myös kysyä.
3. Nyt kun toimeksianto on purettu pienempiin osiin, on hyvä rakentaa alustava aikataulu pienempien kysymysten ympärille. Arvioi kysymyksiin käytettävä aika sen perusteelle, kuinka kauan niiden ratkaisemisessa kestää. Lisää sopiviin väleihin 15 minuutin tauot ja voilà!
4. Sitten tarvitaan kuitenkin sitä teoriaa, jonka pohjalta voidaan tehdä päätöksiä. Tämä kuitenkin kuuluu ennakkotehtävään. Treenien aikataulua emme käytä uuden opettelemiseen lähteistä, treeneissä opimme toistemme sanoista yhdessä. Myöskään treenien vetäjien ei ole tarkoitus toimia opettajina, vaan he fasilitoivat dialogin toimimista. Olennaista ennakkotehtävältä on, että tiimiläisillä on tarvittavat tiedot sekä hyvä käsitys treenin toimeksiannosta. Mutta mikä olisikaan parempi, kuin että kirjan suoman teorian avulla päästäisiin jokainen luomaan jotain uutta treeneissä.

Siinäpä se sitten olisikin yksinkertaisuudessaan. Helpointa on varmasti luoda hyvät treenit, mutta se että dialogi toimisi kyseisissä treeneissä on haaste. Dialogin perussäännöt täytyy muistaa ja varmasti niistä joutuu muitakin muistuttelemaan, mutta vain dialogia harrastamalla opimme sitä tekemään.