Aluksi

Useampien isojen suositusten jälkeen päätin lukea Saku Tuomisen kirjan ”Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa”. Olin aikaisemmin ollut suhtautunut kirjaan hieman skeptisesti, mutta kun minulle kerrottiin enemmän siitä, kuinka se tulee todella avaamaan ajatuksia ja käsitystä maailmasta, päätin lukea sen.

Ajatuksiahan heräsi. Valtavasti. Lukemisen aikana tuntemukset lainehtivat ahdistuksesta epätoivoon ja silmiä avaavista informaatioista uuteen toivoon. Kirjan pääpaino olikin meitä kaikkia koskettavassa aiheessa nimeltään ilmastonmuutos.

Ilmastonmuutos ei aiheena ole itseäni hetkauttanut paljoa mitään ennen kuin luin tämän kirjan. Olen aina aikaisemmin ollut juuri niitä idiootteja, jotka ajattelevat, ettei yhden ihmisen tekemiset vaikuta ilmastonmuutokseen millään tavalla. Olin ollut väärässä.

Kirja avasikin itselleni erittäin paljon uusia näkemyksiä aiheesta. Pyrin kuitenkin näkemään ja yhdistämään tästä aiheesta tulleita ajatuksia niin työelämään kuin normaaliin elämään.

Pidin erityisesti Sakun tyylistä kertoa asioita, sillä hänellä ei ole mitään tiettyä jyrkkää mielipidettä, vaan hän on oikeasti ottanut asioista selvää ja tutkinut niitä eri perspektiiveistä. Tämän jälkeen hän osaa tuoda asiat esille niin, että tavallinenkin sukankuluttaja ymmärtää, miten isoista asioista loppujen lopuksi on kyse, sekä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hän ei myöskään anna suoraa vastausta mikä on oikea tai väärä vaan jättää päätöksen sinulle. Hän pistää sinut ajattelemaan itse.

Ongelmat

Jo heti kirjan alussa mainittiin, kuinka ihmiset kääntävät katseensa pois ongelmista tai keksivät aina jonkinlaisen syyn kiertää ne. Tämän takia ongelmien ratkaiseminen on haastavaa sekä niiden ennaltaehkäisyyn ei kiinnitetä lainkaan huomiota.

Kun menet lääkärin vastaanotolle esimerkiksi unettomuutesi takia, lääkäri monesti ehdottaa sinulle unilääkkeitä. Todellista ongelman syntyperää ei lähdetä sen ihmeemmin korjaamaan, vaan ratkaistaan ongelma mahdollisimman ”vaivattomalla” tavalla. Lääkkeiden popsimisella saatetaan saada hetkellistä helpotusta, mutta se ei todellisuudessa ratkaise ongelmaasi. Pitäisi siis paneutua ongelman syntyyn ja hakea ratkaisua sieltä.

”Pois silmistä, pois mielestä” – Entinen työkaveri

Kirjassa oli tähän oiva esimerkki ilmastonmuutoksesta ja sen tuomista ongelmista. Kyse on siitä, kuinka ihmiset jättävät alitajuntaisesti ikävän asian informaation ottamatta vastaan, eli siitä ei edes haluta ottaa selvää. Tämän jälkeen, kun asiasta ei tiedä juurikaan mitään on helppo todeta typeriä heittoja kuten kirjassakin mainittiin:

”Voimmeko me olla varmoja, että ilmastonmuutos johtuu kokonaan meistä ihmisistä, ilmastohan on ollut muutoksessa aina ja viime talvikin oli kylmä.”

Aivan täysin yhtä typerällä tavalla ilmastonmuutoksesta on ajatellut tämä reflektion kirjoittajakin.

Mutta kyllä, viime talvi on varmasti ollut kylmä, väliäkö tuolla. Ilmasto on maapallon historian aikana vaihdellut monen monta kertaa, eli pitäisi olla ihan normi settiä?

Kyllä, mutta kun tutkijoita kuuntelee, meidän pitäisi tällä hetkellä olla siinä vaiheessa, että maapallon lämpötila pitäisi olla viilentymässä, ei nousemassa. Olemme teollisen vallankumouksen aikana saaneet tehtyä sellaista, mitä ei pitäisi tällä hetkellä olla käynnissä.

Täysin samoja asioita voi kohdata riita tai väittelytilanteissa. Ihmiset heittäytyvät todella typeriksi eivätkä näe asioita isommassa kuvassa, nähdään vain oma näkemys eikä mitään muuta.

Erittäin hyvänä esimerkkinä myös nousi iänikuiset keskustelut maa- ja karjatalouden puolesta puhujat vs. luonnonsuojelu- ja eläinoikeusaktivistit. Näissä keskusteluissa molemmat ajavat vain omaa asiaansa eteenpäin ja siinä samalla jättävät osan omista asioistaan kertomatta, etenkin ne negatiiviset asiat. Samalla tavalla hekin poistavat katseensa pois niistä huonoista asioista, mitä omaan agendaan liittyy ja keskittyvät vastakkaisen osapuolen negatiivisiin asioihin. Siinä samassa ei haluta edes ajatella vastakkaisen osapuolen positiivisia asioita, jotka voisivat hyödyttää omaakin agendaa. Ihmiset ajattelevat vain omaa etuaan ja sokaistuvat kaikelta muulta.

Tällaista samanlaista meininkiä on lähes joka paikassa. Politiikassa (jota harvemmin itse seuraan), työpaikoilla, kouluissa sekä myös meillä Tiimiakatemialla.

Sitten tapellaan ja ihmetellään miten ajattelemattomia ja typeriä ihmiset ovat. Peilikauppaan, mars.

Maailma tarvitsisi enemmän Sakun kaltaisia ihmisiä, jotka ottavat oikeasti asioista selvää useasta näkökulmasta, ennen kuin tekevät johtopäätöksensä. Näin saataisiin varmasti kehitettyä asioita järkevästi eteenpäin niin pienessä Projektitoimisto Artessa, kuin isommassakin maailmassa.

Artessa kyllä otetaan todella hyvin eri näkökulmat huomioon, jos vain niistä uskalletaan puhua. Jos ei uskalla tuoda asiaansa esille, se onkin sitten jo toisenlainen ongelma, jota pitää ratkoa eri tavalla. Tämän reilun kahden vuoden aikana on kuitenkin ollut hienoa nähdä, kuinka meillä ratkotaan ”ongelmia” ja kuinka hyvin tiimiläiset kuuntelevat sekä arvostavat toisten mielipiteitä. En siis koe, että meillä olisi pahaa ongelmaa ”sokaistumisessa”.

En tiedä millaista koulunkäynti nykyään ala- sekä yläasteella on, mutta mielestäni olisi hienoa, jos tuleville sukupolville pystyttäisiin tuomaan samankaltaisia ajatusmaailman millaista kirjan kirjoittajakin käyttää. Näkisin noissa ajatuksissa paljon hyvää tulevaisuuden varalle, sillä ongelmia tulee olemaan aina ja ihmisten pitää oppia ratkomaan niitä yhdessä. Tarkoitan tällä nimenomaan sitä, että koulussa ei opetettaisiin ”lihansyönti on pahinta mitä voi tehdä”- periaatteita, vaan tuotaisiin eri näkökulmia tilanteesta, jolloin nuoret oppisivat esimerkiksi hyväksymään sen, että lihansyönti on ok. Sillä on enemmän merkitystä, miten liha on päätynyt ruokalautaselle. Tällekin varmasti on jokin hieno nimitys, mitä tuolla ajatusmaailmalla tarkoitan. Pitänee ehkä selvittää.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Koen itse olevani melko tiukka tiettyjen mielipiteideni kanssa sekä harvemmin pelkään tuoda niitä ilmi. Olen myös huomannut, että joissakin tilanteissa siitä on hyötyä (esim. nopeuttaa tekemistä), mutta siitä on myös ollut haittaa. Pidän kuitenkin itseäni hyvänä kuuntelijana ja tykkään kuunnella erilaisia näkemyksiä asioista.

Erityisesti pidän siitä, jos joku saa minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, vaikka olisin olevinaan pitänyt itseäni ”oikeassa”.

Varsinkin akatemian aikana olen huomannut monienkin ajatuksieni ja periaatteitteni muuttuneen, joka on todellakin ollut hyvä asia. Tämä on tuonut aina jälkeenpäin itselleni hyvän mielen.

Kuuluin aikaisemmin myös niiden typerien ihmisten joukkoon, jotka ajattelevat, onko yhden tai kahden lämpötila asteen muutoksella väliä maapallossamme. En täysin sokeasti en ajattele noin, mutta olen joskus miettinyt. Mitä merkitystä sillä nyt on, onko heinäkuussa 25 astetta vai 24 astetta lämmintä?

Sillä ei ehkä meillä täällä Suomessa juuri nyt tässä hetkessä ole väliä, mutta muualla sillä tulee olemaan todella suuret seuraukset.

Olin väärässä, jälleen kerran.

Asiantuntijoilta saikin yksinkertaisen vastauksen, onko asteen erolla merkitystä.

”Koska luonto on systeemi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kerrannaisvaikutukset voivat olla sekä suuria että arvaamattomia.” – Saku Tuominen

• ”Kaikki vaikuttaa kaikkeen”
• ”Pienet asiat ratkaisevat”
• ”Pienistä asioista tulee suuria asioita”

Samalla tavalla muistan, kuinka entinen jääkiekkovalmentajani opetti meille edellä mainituin sanoin pienien asioiden merkityksen tärkeyttä. Tuo sama ajattelutapa on painunut omaan takaraivoon elämääni ja seurannut mukana myös työelämässä. Tämä siis pätee niin pienessä jääkiekkojoukkueessa, yrityksessä kuin maapallossa.

Yritys = systeemi

Tiimi = systeemi

Näin jälkeenpäin, kun miettii, niin maapallon mittakaavassa seurauksetkin ovat aivan järkyttävän paljon suuremmat, kuin vaikkapa jääkiekossa. En vain ole aikaisemmin ajatellut asioita suuremmassa kuvassa.

Tulee jälkeenpäin tyhmä olo, kun itse hokee pienien asioiden merkitystä ja samalla aikaisemmin on heilauttanut olkapäitään yhden lämpöasteen erosta. Tässäkin varmasti vaikuttaa se, että on ”sokea”, eikä näe tai koe asioita, jotka eivät vaikuta juuri tällä hetkellä meillä täällä Suomessa.

Kusessa ollaan

Kirjaa lukiessa ahdistus oikeasti nousi.

Tehotuotanto, sademetsien hakkaaminen, ilmastonmuutos, lääkkeet, teollisuuden jatkuva kasvu.

Siinä muutamia aiheita joihin kirjaa lukiessa pääsi hyppäämään syvälle ja huomaamaan, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Isojen pirujen maalaaminen seinille on herättävää, mutta ahdistavaa.

Haluaisin tähän kirjoittaa lukemia esimerkiksi siitä, kuinka monta eläinlajia on jo nyt hävinnyt viimeisien vuosikymmenien sisällä sekä miltä tulevaisuuden arviot näyttävät niiden saralta. Kuinka paljon tehotuotannolla valmistettu ruoka kuluttaa maapalloa ja niin edelleen. Luvut ovat uskomattomia. Mutta haluan, että sinä, joka tätä reflektiota nyt satut lukemaan, luet itsekin kyseisen kirjan ja pääset yllättymään sekä oppimaan.   

Tilanne on kuitenkin meillä Suomessa hyvä. Meillä ei varmasti moni vielä kuitenkaan tajua mihin suuntaan maailma on menossa, enkä osaa itsekään sitä vielä tajuta. Kaikkien pitäisi itse päästä käymään sellaisilla alueilla, jossa hätä alkaa jo näkyä.

Muistan, kuinka meidän päävalmentajamme piti pidemmän puheen edellisessä yhteisön tapahtumassa, jossa hän juuri puhui ilmastonmuutoksesta ja millaista jo muualla päin maailmaa tilanne on. Se on huolestuttava.

Mites sitten niihin paikkoihin pääsisi, jotta porukka kokisi omin silmin ja heräisi tilanteen vakavuuteen?

Todennäköisesti lentämällä.

Tai sitten voi lukaista kyseisen kirjan ja saada sitä kautta pientä kuvaa, missä oikein mennään.

Ihminen on siitä tyhmä eläin, että se oppii monesti asioita vasta, kun paska on osunut tuulettimeen. Tämän asian tiimoilta ei vain kannattaisi odottaa.

Valoa tunnelin päässä – muutoksen aika

Tässäkö tämä nyt oli? Kaikki on menetetty eikä mitään voida tehdä.

Ei välttämättä.

Pelastanko yksin maailman? En todellakaan.

Pystynkö silti omalla panostuksella tekemään jotakin asian eteen. Kyllä.

Koko ilmastonmuutoksen muuttaminen parempaan suuntaan ei ole vain yhdestä asiasta kiinni sekä se kuulostaa vaikealta, lähes mahdottomalta. Tähän ei riitä yhden tai tuhannen ihmisen panos, joka jo sekin yksinään kuulostaa haastavalta. Tähän projektiin pitäisi vielä saada miljoonia muitakin ihmisiä mukaan.

Kiinassa ja Yhdysvalloissa pyörii sen luokan tehtaiden tuotantoa, joiden päästöt ja kulutukset kuulostavat uskomattomilta. Jos he eivät lähde tekemään muutosta, mitä yksittäisen ihmisen panostus sitten voi tehdä mikä oikeasti muuttaisi asioita isossa mittakaavassa?

Moni saattaa tuon ajatuksen kanssa painia, että se on se ja sama mitä tekee, ei asioihin pysty vaikuttamaan. Lukeuduin aikaisemmin itsekin näihin sankareihin.

Tähän vastaus on, että olemme kaikki osana systeemiä josta aikaisemminkin mainittiin. Jokainen tekomme ja päätöksemme vaikuttavat moneen asiaan sekä ihmiseen. Oli se sitten kyse työnteosta tai ruokailutottumuksistasi. Valitsetko halvimman mahdollisen lihan, joka on valmistettu epäeettisesti sekä luonnonvaroja suuresti kuluttavasti vai valitsetko esimerkiksi kotimaista riistaa? Jätätkö työssäsi työvaiheita välistä, koska ne tuntuvat turhilta vai teetkö kaikki sinulle annetut työtehtävät tunnollisesti.

Molemmat edellä mainituista vaihtoehdoista jättävät systeemiin jäljen. Sitä ei välttämättä päivittäisessä tekemisessä helposti huomaa, mutta se vaikuttaa. Lihan valitseminen eri tavalla vaikuttaa ilmastonmuutokseen, työvaiheiden jättäminen välistä vaikuttaa taatusti lopputulokseen.

”Et pääse läpi yhdestäkään päivästä muuttamatta maailmaa. Kaikki mitä teet, muuttaa jotain. Sinun tehtäväsi on päättää, mihin suuntaan.”  – Jane Goodall

Kirjailijalla saatikka minullakaan ei siis löydy suoria vastauksia, kuinka maailmaa pelastetaan.

Tavoitteellinen muutos ei ole helppoa yksilölle, saatikka isommalle joukolle. Tämän on nähnyt myös työelämässä, mutta ihminen on siitä erityinen, että se tottuu lähes mihin vaan. Kun muutosta lähdetään tekemään, narinalta ei voida välttyä matkan varrella, se on tehtaan takuu. Ihmiset ovat monesti aluksi hyvin muutosvastaisia, mutta yllättävän nopeasti ihminen tottuu sekä sopeutuu muutoksiin.

Tiimiakatemialla muutoksia tulee jatkuvasti ja näen niissä hyviä sekä huonoja puolia. Monia muutokset varmasti ärsyttävätkin ja se täysin ymmärrettävää, ainakin hetkellisesti. Kun opettelemme jo täällä ollessamme jatkuvaan muutokseen, antaa se monelle hyvät työkalut tulevaisuuden työelämään. Tulevaisuudessa muutoksiin pitää pystyä reagoimaan ja sopeutumaan nopeallakin tahdilla ja on keksittävä näihin sopivat toimintamallit.

Koen, että esimerkiksi meidän tiimimmekin sisällä osaamme suhtautua muutoksiin postiviisin asentein ja lähdemmekin hyvin miettimään, miten selvitämme eteen tulleen ongelman tai muutoksen. Nämä ovat oikeasti hyviä ominaisuuksia ja niitä ei välttämättä tällä hetkellä osaa arvostaa, kuinka kullanarvoisia taitoja ne ovatkaan. Moni työnantaja varmasti arvostaa sellaisia työntekijöitä, jotka ovat valmiita ratkaisemaan ongelmia sekä mukautumaan jatkuvassa kehityksessä.

Lopuksi

”Huolehtiminen ei johda mihinkään. Vaikka huolehtisit 20 kertaa enemmän, se ei muuta maailmaa paremmaksi. Itse asiassa ahdistuksesi saattaa jopa huonontaa tilannetta.” – Thick Nhat Hanh

Liian syvään ongelmien pohtimiseen sekä huolehtimiseen ei pidä ryhtyä. Tämä sama pätee ihan työelämässäkin. Jos menet liian syvälle, ahdistus voi nousta niin korkealle, että sinusta tulee toimintakyvytön. Sitä tuskin kukaan haluaa.

On asioita, joihin voit vaikuttaa ja on asioita, joihin et voi vaikuttaa. Kannattaa siis keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa, vaikka ne saattavat pieniltä tuntuvatkin.

Tämä kirja muutti omaa näkemystäni maailmankuvasta sekä ilmastonmuutoksesta enemmän, kuin mikään muu kirja on mistään muusta aiheesta muuttanut. Se pisti todella ajattelemaan ja tekemään asioita eri tavalla tulevaisuudessa.

Muutanko elämäni tämän jälkeen täysin? En.

Lopetanko lihansyönnin ja rupean kasvissyöjäksi? En todellakaan.

Rupeanko miettimään, miten ostamani ruoka on kasvatettu/valmistettu, mistä se on kotoisin sekä kuinka paljon sitä ostan, jotta hävikkiä syntyisi mahdollisimman vähän? Kyllä, ehdottomasti.

Pienilläkin teoilla voin vaikuttaa ja tuoda oman panoksen tähän meitä kaikkia koskevaan projektiin.

”Pienistä asioista tulee isoja asioita” – Markku Kyllönen, valmentaja