Keskittymiskyvyn elvytysopas

Kirjoittaja: Elina Korhonen

28 maaliskuun, 2022

Lähdeteos: Keskittymiskyvyn elvytysopas

Lähdeteoksen kirjoittaja: Minna Huotilainen & Mona Moisala

Teoriapisteet: 2

Kirja vaikutti oikein hyvältä tähän väliin, kun tuntuu, ettei saanut oikein mitään aikaiseksi. Huomasin että minulla on jatkuvasti monta asiaa yhtäaikaisesti kesken, ja to do -listat kasvoivat kilometrin mittaisiksi. Kaikki tämä johtuu kiireen tunnusta, joka on yhtäkkiä vallannut elämäni, kertaakaan kysymättä lupaa. Ja minähän en tätä siitä johtuvaa ahdistusta sallinut, vaan aloin tekemään asioita sitä vastaan, jotta olo paranee ja työt edistyvät.

Aloin järjestelmällisesti kategorioimaan muistilistojen asioita, mm. talous, sprinttipisteet, projektit ja muut sälät. Tällöin jo ahdistus hieman helpotti, kun sai asiat järjesteltyä. Tämän jälkeen aloin miettimään kuinka kiireellisiä asiat ovat, ja tämän perusteella lisätä niitä sopiviin väleihin kalenteriin. Jotkut asiat menivät seuraavalle päivälle (laskun tekeminen), jotkut seuraavalle viikolle (reflektion tekeminen) ja jotkut jopa kuukauden päähän (kesäaikataulun laatiminen). Mielestäni kaikki listat ovat hyviä työkaluja tekemisen ja muistamisen tueksi, ja olen harrastanut niitä jo yläasteen alkuajoilta lähtien. Kun kirjoittaa tulevat tehtävät ja muistettavat asiat (esim. päivämäärät ja deadlinet) ylös muistilapulle/puhelimen muistioon, niin se vapauttaa mielen muistettavista asioista. Tällöin aivoihin vapautuu tilaa uuden oppimiselle ja antaa mahdollisuuden paremmalle keskittymiselle.

Aloin pohtimaan sitä, kuinka keskittymiskyky – tai sen puutos, vaikuttaa tiimin yhteisiin hetkiin. Keskittymiskyvyllä on varmasti yhteys läsnä olemiseen, joten niitä molempia pystyy kehittämään samoilla tavoilla. Kun miettii erilaisia tilanteita, joissa koko tiimi on mukana, niin asiaa pystyy tarkastelemaan. Jos treeneissä on hankala keskittyä dialogiin, johtuu se omassa tapauksessa yleensä siitä, että keskittyminen ei millään pysy asiassa. En sitten tiedä, johtuuko keskittymisen herpaantuminen aiheen tylsyydestä vaiko sitten omien aivojen toiminnasta, sillä ne eivät kykene pitkäaikaista keskittymistä vaativaan työhön. Sitten kun en keskity, niin saatan vaikuttaa poissaolevalta ja siltä, etten ole läsnä tilanteessa. Ja niinhän se meneekin yleisesti kaikilla; jos ei pysty keskittymään ja fokusoimaan ajatusta, niin harvemmin sitä samalla pystyy olemaan läsnä ja osallistumaan keskusteluun.

Miten sitten tietää onko joku läsnä? Tapoja näyttää oma läsnäolo on yhteensä niin monta, kuin tilanteessa on ihmisiäkin. Joku näyttää sen olemalla usein äänessä, joku taas kirjoittamalla muistiinpanoja. Joku piirtelee vihkoon kukkia, ja joku katselee kattoa samalla tehden ajatustyötä dialogin rinnalla. Kaikilta ei voikaan vaatia samanlaista tapaa olla läsnä, mutta miten läsnäolo sitten välittyy muille? Mielestäni tässäkin toimii avoin kommunikointi, ja voi kertoa omalle tiimille kuinka itse näyttää olevansa läsnä. Näin väärinymmärryksiä ei pääse syntymään, eikä oleteta jonkun olleen mukana vain kuuntelemassa, vaikka oikeasti hän oli omasta mielestään dialogin aallon harjalla koko ajan.

Kirjassa kerrottiin, mitä jatkuva multitaskaaminen tekee aivoille ja keskittymiselle. Kun tekee montaa asiaa samaan aikaan, niin tekee kaikkia vähän puoliteholla. Saattaa unohtaa jonkin asian, kun muistettavaa on niin paljon samanaikaisesti. Myös esimerkiksi älylaitteet vaikuttavat keskittymiseen, kun jatkuvasti eri sovelluksista satelee ilmoituksia ja puhelin soi. Jos aina uuden ilmoituksen tullessa tulee ääni, ja sen katsoo saman tien, niin tekeminen keskeytyy hetkeksi. Kun aivot jatkuvasti joutuvat tällaisten keskeytyksien uhriksi, niin tekeminen hankaloituu. Joutuu aina ilmoituksen jälkeen miettiä uudestaan, mitä olikaan tekemässä ja mistä jatkaa.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että aivojakin pystyy treenata. Yhtä lailla pitkäjänteisyys aivotyöskentelyssä palkitaan hyvillä tuloksilla, kuin myös lihaskuntojumppaaminen. Tulosta ei siis tapahdu hetkessä, vaan harjoittelun täytyy olla säännöllistä ja jatkuvaa, jolloin se on mahdollisimman kauaskantoista. Eri keinoja aivojen tehon parantamiseksi on onneksi monia. Voi kytkeä ilmoitukset puhelimesta pois, jolloin pystyy työskennellä yhden asian parissa keskeytyksittä. Pomodoro -tekniikka auttaa jaksottamaan työskentelyä, sillä taukoja pidetään säännöllisin väliajoin. Puhelin kannattaa laittaa pois jo pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, jotta keho pääsee rauhoittumaan ja näin ollen väsymys tulee luonnollisesti. Välillä olisi hyvä myös pitää kokonaan puhelittomia päiviä, ja itse olenkin testannut sitä välillä. Tällöin pystyy keskittymään kaikkeen mitä tekee, eikä tunnu, että tarvitsisi olla tavoitettavissa.

Kirjassa esiteltiin uudenlainen ”työaikalaki”, joka on mielestäni ihannetilanne päivien aikatauluttamiseen ja kokonaisvaltaiseen elämänhallintaan. Päivä jaetaan kuuteen lohkoon, ja jokaisen pituus on neljä tuntia. Kaikilla neljän tunnin lohkoilla on oma tavoite ja tehtävä, johon sinä aikana keskitytään. Mielestäni lohkot oli tarkkaan mietitty, ja haluan kokeilla joskus tätä mallia omassa arjessa.

Virtausjakso klo 8-12

Pyritään tekemään keskittymistä vaativaa työtä tehokkaasti ilman keskeytyksiä. Pyritään päästä flow -tilaan, tai ainakin lähelle sitä. Voi laittaa puhelimen äänettömälle ja muillakin keinoin suojata itsensä mahdollisilta keskeytyksiltä. Akatemialla tämmöinen voisi olla reflektion kirjoittaminen, projektin parissa työskentely tai muu luova tekeminen.

Silppujakso klo 12-16

Sälähommien tekeminen; mm. sähköposteihin ja viesteihin vastaaminen, puheluiden soitto, tarjouksien lähettäminen. Tämä vaihe ei yleensä vaadi juuri ollenkaan luovuutta, vaan tarkoituksena on saada asioita aikaan ja työtehtäviä loppuun. Työn tukena voi olla juurikin muistilaput, listat ja kalenterit, ja työskentelyssä auttaa järjestelmällinen ja täsmällinen ote.

Empatiajakso klo 16-20

Muille antaminen ja muiden auttaminen. Voi tehdä ruokaa kotona perheelle, kuunnella ystävän huolia tai jutella puolison kanssa hänen päivästään. Voi käydä harrastamassa jotain tai siivota kotia. Kun viettää aikaa läheisten kanssa, se palkitaan, kun vastaa heidän tarpeisiinsa. Näin myös tulee huollettua ja pidettyä yllä ihmissuhteita.

Rauhoittumisjakso klo 20-24

Ihminen tarvitsee pari tuntia siihen, että keho ja mieli pääsee lepotilaan. Tähän keinoja voi olla koiran ulkoiluttaminen, kotiaskareiden tekeminen, kirjan lukeminen, venytteleminen ja joogaaminen. Ideana on tehdä jotakin hidastempoista askaretta, jotta keho pääsee rauhoittumaan. Tekeminen tähtää uneen valmistautumiseen, ja rauhoittumisjakson puolivälissä kannattaakin käydä nukkumaan.

Esitietoisen prosessoinnin jakso klo 00-04

Nukkuessa päivän aikana opitut asiat järjestäytyvät ja tallentuvat aivoihin, joten tämä vaihe on pitkäkestoisen muistin ja oppimisen kannalta erittäin tärkeä. Jotta aivot pystyvät tekemään työnsä tehokkaasti kun keho lepää, niin on tärkeää, ettei tässä vaiheessa herää kesken unien; suojele siis unta. Aivot myös käsittelevät tunteita prosessin aikana, joten uni vaikuttaa tunnetoimintoihin.

Avautumisjakso klo 04-08

Jakson puolivälissä ihminen yleensä herää uuteen päivään virkeänä, sillä unet kevenevät kohti aamua mennessä. Tässä jaksossa on tärkeää omat aamurutiinit, ja niiden muotoilu niin, että on mahdollisimman virkeä ja valmis uuteen päivään.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti