Aloitin tammikuussa Tiimiakatemian kirjalistan helpoimmasta päästä valitsemalla ensimmäiseksi reflektoitavaksi kirjakseni Thomas Eriksonin Idiootit ympärillä ja yllättäen pääsin edustamaan kyseisellä tekstillä meidän tiimiämme koko talon sisäiseen kuukauden Waltari – kisaan. No, sieltä jäi tuo Waltarin-titteli saamatta, mutta päätin silti jatkaa hyvää kirjasarjaa tähänkin reflektioon. Sain tilaisuuden valita Eriksonin Kehnot pomot ympärilläni – kirjan osaksi johtamisen kurssia.  

Varoitus: tämä reflektio tulee sisältämään paljon vertailua kahden kirjan välillä!  

Aloitan tämän nyt toteamalla sen rehellisesti, että hieman pitkästyin tämän toisen kirjan kohdalla. Jo ensimmäisessä kirjassa tuli kovasti toistoa, joka tuplaantui vaan seuraavan kirjan edetessä. Mitä sitten odotin? Kirjoissahan puhutaan samoista väreistä samoilla adjektiiveilla, mutta sen lisäksi havaitsin jo ensimmäisessä kirjassa Eriksonin käyttävän paljon esimerkkejä omasta urahistoriastaan johtajuuden ja alaisten näkökulmia vaihdellen.  

Myös toimivan viestinnän merkitystä eri persoonallisuustyyppien välillä painotettiin molemmissa kirjoissa paljon. Yhtä lailla kuten muissakin ihmisten välisissä suhteissa, myös onnistunut johtaminen vaatii hyvät viestintä taidot ja sen, että osaat lukea ja käsitellä erilaisia ihmisiä. Johtajan on osattava saada viesti menemään perille asti, vaikka kyseessä olisi vaikeakin asia. Tärkeintä on, että johtaja osaa viedä sen viestin oikein. Hänen on osattava antaa kehuja, kritiikkiä, ohjeita ja tukea, niin että työntekijät oikeasti saavat niistä kopin. Johtajan on saatava työntekijät toimimaan ja sitoutumaan hyvän viestinnän avulla.  

Kirja kääntää viestinnän tärkeyden näkökulman myös työntekijän puolelle. Työntekijän roolissa viestinnästä on tärkeä ottaa vastuuta, jos haluaa päästä vaikuttamaan koko organisaatiota koskeviin päätöksiin. Usein työntekijä on juuri sillä paikalla, josta näkyy parhaiten, mitä organisaatiossa todella tapahtuu ja jos joku asia kaipaa muutosta. On kuitenkin johtajan vastuulla löytää hyvät viestintäkanavat työntekijän ja johtoportaan välille.  

Tullakseni hyväksi johtajaksi minun tulisi löysätä hallitsevia sini-vihreitä piirteitäni 

Ensimmäistä Eriksonin kirjaa reflektoidessa puhuinkin jo paljon itsestäni ja totesin olevani erittäin sini-vihreä tyyppi, eli järjestelmällinen ja looginen sinisen persoonallisuuden edustaja, sekä kärsivällinen ja huomaavainen vihertävältä puoleltani. Kirjan lisäksi vahvistin omia värituloksiani kahdella Eriksonin väriteoriaan viittaavalla testillä, joista puhuin lisää siellä ensimmäisessä reflektiossani. Eli luonnollisesti, keskityin tätäkin kirjaa lukiessani omien värien kuvauksiin.  

Lyhyesti, minkä uuden huomion tein itsessäni sini-vihreänä johtajuuden näkökulmasta, niin se, että minun olisi vähän löysättävä värieni mukaisia hallitsevia piirteitä ollakseni hyvä johtaja. Sinisen tavoin saatan juuttua pieneen perfektionismiin ja hidastaa prosessia jäämällä hiomaan pieniä ”sivuseikkoja”. Samoin vihreältä puoleltani minun olisi opittava uskaltamaan ottamaan enemmän vastuuta ja luottamaan itseeni, eikä jättäytyä piiloon.