Kiistelty ja kritisoitu Thomas Erikson on kaikesta kontroversiaalisuudestaan huolimatta myynyt maailmalla miljoonia. Miksi? Hän pohjaa DISC-väriteoriassaan universaaleihin ihmiselämän elementteihin, vetoaa syvimpiin olemuksemme syövereihin ja rakentaa merkityksellistä, käytäntöön valjastettavaa tekstiä, huolimatta siitä ettei materiaali aina kestä vertaisarvioidun tieteellisen tekstin tavoin kriittistä tarkastelua. Ajatusperinne taustalla juontaa juurensa mm. arkkityyppiajattelusta, analyyttisen psykologian perustajan Carl Gustav Jungin teorioista ja Myers-Briggsin persoonallisuustestin persoonallisuustestin alkutekijöistä. Mallin menestyvyys pohjaa ihmisen luontaiseen haluun päästä selville perimmäisestä essentiastaan. Tätä sovitetaan arkipäiväiseen elämään ja sen haasteisiin. Tässä teoksessa sovitus on yksinomaan johdettavana olemisen jaloon taitoon. Koska olen akatemian ensimmäisen lukukauden ajan jättäytynyt vastuutehtävistä ja ollut pitkälti ”rivimiehenä”, oli teos itselleni luontainen valinta. Teos aloittaa vahvasti puhumalla organisaatiossa vallitsevasta symbioottisuudesta jonka esimiehet ja alaiset keskenään muodostavat. Tiimiyrittäjyyden vertaisjohtamisen ja kaverijohtamisen kontekstissa hierarkiat hämärtyvät ja valtasuhteet harmaantuvat aika-ajoin. Kehnoja pomoja ympäristössämme riittää, sillä olemme kukin oppimassa.

Värit pähkinänkuoressa

Menestysteoksessa ”Idiootit ympärilläni” tehdään perinpohjainen sukellus värien maailmaan, mutta koska kirja pohjaa jatko-osana pitkälti tämän pohjalle, on reflektiossa tärkeä kerrata värit. Punainen väri (toiminnallinen tehtäväorientoitunut) kuvastaa inhimillisiä piirteitä kuten dominoiva, päämäärätietoinen, kunnianhimoinen, voimakas ja vahvatahtoinen. Sininen väri (varovainen tehtäväorientoitunut) kuvastaa inhimillisiä piirteitä: analyyttinen, järjestelmällinen, huolellinen ja säntillinen. Keltainen väri (toiminnallinen ihmisorientoitunut) kuvastaa luovaa, seurallista, sosiaalista ja innostunutta ihmistyyppiä. Vihreä väri (varovainen ihmisorientoitunut) taas kuvaa kärsivällisiä, luotettavia ja kuuntelevaisia ihmispiirteitä. Thomas Erikson painottaa kirjassaan, että prosentuaalisesti äärimmäisen harva on karikatyyrimaisesti yhtä väriä & ettei työkalu ole yksinkertainen vastaus johtajuuden saloihin vaan sen rinnalle on sovitettava useita muita työkaluja. Reflektoidessa lukukokemustani, sain eniten irti värien tueksi asetetuista johtamismalleista.

Tahdon & taidon taulukko

Yksi työkaluista on yllä oleva taulukko, joka jäi itselleni ylivoimaisesti parhaiten mieleen. Hyvän johtajan ja hyvän alaisen on hahmotettava taitotasonsa & tahtonsa sekä toimittava asianmukaisesti riippuen siitä minkä saralla on parannettavaa. Matalan motivaation aloittelijoita on ohjastettava ja opetettava. Hyvä johtaja etsii tavat motivoida ja löytää oppimisen esteet, kuten epävarmuuden pinnan alta. Epävarmuutta johtaja paikkaa kannustamalla ja palkitsemalla onnistumisista. Korkean motivaation eksperteille hyvä johtaja antaa lisävastuuta, tuo heidät päätöksien pöytiin ja muistaa antaa ansaittua kiitosta, eikä pidä luottopelaajiaan itsestäänselvyyksinä.

Voimme tarkastella taulukon valossa hypoteettista henkilöitymää Martti Markkinoijaa ja hänen toimintaansa markkinointitiimin jäsenenä sekä markkinointipäällikön johdettavana. Martilla voi olla markkinoinnin saralla valtava tieto- ja taitotaso esimerkiksi hakukoneoptimoinnin saralla, mutta motivaatio nollissa johtuen siitä, ettei hän koe tiiminsä toimintaa mielekkääksi. Täten Martin taidot eivät pääse käyttöön ja tiimin tehokkuus kärsii Martin viimeisen päälle hiotuista taidoista huolimatta. Martista tulee tiimidynamiikassa blokkaaja, ellei hän hahmota tilaansa tai kompetentti johtaja löydä tapaa nostaa hänen motivaatiotaan. Seuraava mieleen nouseva luonnollinen kysymys on ilmeinen. Miten?

Motivaatiotekijöiden hahmottaminen

Johtajan olisi hyvä hahmottaa mikä alaisia motivoi, ja valjastaa se käytäntöön. Pelkät värit eivät riitä vaan ne on mukautettava motivaatiotekijöihin. Tärkeimpänä kysymyksenä on hahmottaa mitä ne oikein ovat? Motivaatiotekijä tehostavat tuottavuutta, vaihtelevat ajan mittaan ja ovat usein syvemmällä kuin ulos päin näkyvät käyttäytymismallit, jotka hahmotellaan kirjassa väreinä. Reflektoidessa lukukokemustani, yksi tärkeimmistä oivalluksista oli ettei värien ja motivaatiotekijöiden välille voi yleisesti ottaen hahmottaa yhteyttä. Skeptisyyteni kirjaa kohti laski valtavasti kun hahmotin ettei ristiriitainen kirjailija koittanutkaan vääntää värimallistaan kaiken kattavaa universaalia vastausta kaikkeen sosiaaliseen toimintaan.

Erikson hahmottaa motivaatiotekijät lukijoillaan valojen sammutuksen kautta, mutta reflektioon voin avata niitä veganismin esimerkin kautta. Teoreetikko motivoituu kasvipohjaisesta ruokavaliosta hyödyn, säästetyn energian ja ruokavalioon kannustavan tieteellisen näytön vuoksi. Esteetikko kauhistuu eläinten teurastuksesta ja kauhistelee massatuotannon videomateriaalia systemaattisena hyväksikäyttönä. Voi olla myös, että esteetikko on paatunut kulinaristi ja arvostaa moitteetonta asettelua & täydellisesti kypsytettyä sisäfilepihviä Michelin-ravintolan annoksessa. Individualisti tykkää joko nyhtökauran tai jauhelihan mausta ja toimii yksilöllisten halujensa mukaisesti. Traditionalisti julistaa, että ihminen tuhansien vuosien ajan syönyt eläinperäisesti selviytyäkseen ja vetoaa kulttuurillisiin tekijöihin. Mikäli traditionalisti uskoo veganismin filosofiseen ajatusperinteeseen vetoaa hän moraalisiin teorioihin kasvipohjaisen ruokavalion ympärillä ja motivoituu laajemman vegaaniyhteisön arvoista ja tiukoista normeista. Jos kuka tahansa näistä ihmistyypeistä vaihtaa ruokavaliotaan, on muutos tismalleen sama, mutta perimmäinen syy taustalla täysin eri lähtökohtiin pohjaava. Kehno pomo ei selvitä mikä kutakin väriä ajaa eteenpäin ja latelee käskyt tiskiin. Hyvä johtaja hahmottaa taustatekijät inhimillisistä piirteistä, tieto- ja taitotasoista ja perustelee asianmukaisesti parhaan tietonsa mukaan pohjaten argumenttinsa, toimintamallinsa ja suuntalinjansa alaisiaan ajaviin motivaatiotekijöihin.