Kehitä kokeillen 

Kirjareflektio, Arttu Karisto, Sawake 

Miksi lähteä kokeilemaan mitään sellaista, josta ei ole saatavilla tietoa ja joka voi epäonnistua? Siksi, koska sitä on innovointi. Uuden luominen – niin pelottavaa kuin se onkin – on epävarmuuden sietämistä ja jatkuvaa poukkoilua eteen tulevien realiteettien kanssa. Siinä vain hukkaa resursseja ja tuhoaa mielenterveytensä. Kai sitä pärjäisi ilmankin. 

Lisäksi se on välttämätöntä, sietämättömän innostavaa ja parhaimmillaan tuottaa miljardeja. Uusien ideoiden kokeilusta voi jäädä käteen kasa lainaa ja paha mieli. Tai sitten siitä voi jäädä käteen vaikkapa Youtube tai Apple. Kannattaisikohan siis kokeilla? 

Et voi tietää, jos et kokeile 

Kokeilujen tärkein tavoite on purkaa ideaan liittyvää epävarmuutta. Innovaatiot ovat aina uusia ideoita, joista ei ole olemassa olevaa tietoa. Koska voimme luoda suunnitelmia vain sen mistä tiedämme tarpeeksi, tämä tieto täytyy synnyttää kokeilujen avulla. Youtube oli alun perin tarkoitettu deittisivustoksi, jossa ihmiset voivat jakaa itsestään kumppanin etsintään tarkoitettuja videoita. Ihan hyvä idea! Kokeiluvaiheessa kukaan ei osannut ennustaa, että sivuston alkuperäinen idean sijaan siitä kasvaisi täysin erilainen (miljardiluokan!) bisnes. Kannatti kokeilla. 

Epäonnistu 

Epäonnistumisetkin luovat kokeilevassa kehittämisessä arvokasta tietoa, joten todellista epäonnistumisen mahdollisuutta ei edes ole – epäonnistunut kokeilu on sellainen, josta ei opita yhtään mitään olennaista idean kehittämisen kannalta. 

Johda kaaosta 

Tärkeää radikaalin innovatiivisuuden prosessissa on, että projektin johtamisessa ollaan avoimia kaoottisille muutoksille ja eteen avautuville odottamattomille mahdollisuuksille. Budjetin ja aikataulun luominen täytyy tehdä pienissä osissa projektin edetessä, koska ennustamisen yrittäminen on lähinnä arvailua. Ennalta määrätyn kurssin noudattaminen tuntemattomilla vesillä seilatessa on varma tapa törmätä jäävuoreen, joten koko prosessin ajan on syytä olla hereillä eteen tulevien muutosten varalta ja pysyä valmiina muuttamaan suuntaa radikaalistikin tarpeen niin vaatiessa. Idean lukitseminen johonkin tiettyyn muottiin ja sen pitäminen “omana lapsena” tuhoaa pahimmillaan hyvänkin idean, koska kokeilujen mahdollisuus suljetaan pois. 

Kehitä kokeillen esitteli kolme tapaa lähestyä mitä tahansa projektia: 

1. Istruktionismi: Pyritään välttämään epävarmuutta. Suunnitteluvaiheessa pyritään määrittelemään kaikki mahdolliset muuttujat ja luomaan suunnitelmat niiden varalle. Toimii silloin, kun lähtökohtana on huomattava määrä tietoa kehitettävästä asiasta ja syy-seuraussuhteiden ennustaminen on helppoa. Ei juuri tue innovatiivisuutta, vaan keskittyy olemassa olevien ja toimivaksi todettujen kokonaisuuksien jalostamiseen.
2.  Selektionismi: Suhtautuu epävarmuuteen luomalla useita päällekkäisiä ja/tai peräkkäisiä projekteja, joita kokeillaan jo olemassa olevassa asiakaspinnassa. Toimii esimerkiksi käyttäytymisen seurannassa ja sitä kautta osoittaa suunnan, jossa asiakkaan käyttäytymistä ohjataan haluttuun suuntaan.  
3. Oppiminen: Lähtökohtana projektille on oppia halutusta asiasta mahdollisimman paljon projektin lopputuleman kannalta olennaista tietoa. Kokeilemalla kehittämisen oppiminen on prosessi sinänsä. Täytyy tehdä oppimiseen pohjautuvia projekteja, jotta oppii tunnistamaan projektin lopputuleman kannalta olennaiset opit mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämä ei välttämättä aina hyödytä parhaillaan käynnissä olevaa projektia, mutta toisaalta opettaa tulevien projektien tehokkuuden kannalta erittäin merkityksellisiä taitoja. 

Älä vatuloi 

Ennemmin tai myöhemmin projektissa tulee vastaan tilanne, jolloin siitä ei enää opita mitään uutta tai opitaan niin vähän, ettei siihen käytetyt resurssit enää vastaa saatavaa hyötyä. Tällöin kokeilulle pitää harkita vaihtoehtoisia toimintatapoja: Jos idealla on potentiaalia, kannattaisi siirtyä pilotti/lanseerausvaiheeseen. Jos idea kuitenkin vaikuttaa jäävän torsoksi, on arvioitava uudelleen projektin lähtökohtia tai hyllytettävä koko idea. Harkitsemiseen ei kannata käyttää liikaa aikaa eikä energiaa, koska tässä kohtaa ollaan tilanteessa, jossa projektin jatkaminen sellaisenaan ei tuota lisäarvoa (oppimista) tekijöilleen, eikä varsinkaan asiakkaille. Liiallinen suunnittelu ja spekuloiminen oletusten pohjalta johtaa harvoin kovin hyviin lopputuloksiin, kun toteutusvaiheessa oletukset osoittautuvat usein vääriksi. Tarttumalla toimeen nopeasti saa etumatkaa, koska silloin oppii olosuhteista ja ominaisuuksista paljon nopeammin. Tästä hyvä esimerkki oli kirjassa esitelty vaahtokarkkihaaste, jossa koeryhmän tehtävänä on liian lyhyessä ajassa tehtävä kuivasta spagetista, teipistä ja vaahtokarkista mahdollisimman korkea torni, jossa vaahtokarkki on ylimpänä. Tässä haasteessa poikkeuksetta parhaiten menestyvät lapset, koska he lähtevät heti kokeilemaan ja oppivat siksi materiaaleista olennaista tietoa aikaisessa vaiheessa. Aikuisista koostuvat ryhmät taas luovat ensin selkeän suunnitelman, jonka mukaan lähtevät rakentamaan tornia, mutta huomaavat rakentamisen alkaessa, että he ovat olettaneet materiaalien ominaisuudet väärin, eikä aikaa uuteen suunnitelmaan tai kokeilemalla oppimiseen ole enää jäljellä. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” ei jätä kokeiluille sijaa ja onkin siksi aikamoista jargonia. 

Ideoinnissa määrä korvaa laadun 

Uusista ideoista puhuttaessa kukaan ei voi määritellä juuri syntyneen idean laatua, vaan kaikki todella uudet ideat täytyy prosessoida ja käydä läpi niiden potentiaalin selvittämiseksi. Tuhansista ja taas tuhansista ideoista voi syntyä satoja kokeiluvaiheeseen vietäviä ideoita, joista vaikka vain muutama tai jopa yksi ainoa voi olla todellinen kultakaivos. Tiimiakatemian ympäristöön kytkettynä tämä tarkoittaa, että välttämättä edes hyvin johdetusta 8 tunnin synnytyksestä ei synny huikeaa lisäarvoa tuottavaa innovaatiota, mutta kaikki kokemus ideoiden luomisesta ja prosessoinnista jouduttaa ja tehostaa seuraavaa projektia. Onkin tärkeää oppia mahdollisimman tehokkaasti erottamaan satojen ja tuhansien ideoiden joukosta ne, joissa on potentiaalia viedä kokeiluun.  

Jalosta jakamalla 

Ideoiden jalostamisessa ja kokeilussa tärkeää on levittää tietoa uusista ideoista mahdollisimman tehokkaasti. Kaikki kokeiluista saadut opit ja epävarmuudet jalostuvat, kun niitä jaetaan. Tämän takia vierastan itse suuresti ideoiden ja oppien panttaamista, mikä nähdäkseni aika yleistä ja myös varsin luonnollista.