Mitä yhteistä on tiimiyrittäjällä ja Poliisin valmiusyksikkö Karhu-ryhmän operaattorilla? Tätä kysymystä aloin pohtimaan, kun kuuntelin Harri Gustafsbergin ja Heidi Holmavuon kirjoittaman teoksen Karhuryhmä (Otava, 2019). Kirjassa entinen poliisi ja karhuryhmäläinen Gustafsberg kertoo ensimmäistä kertaa valmiusyksikön toiminnasta. Gustafsberg on tutkinut ihmismieltä ja valmentaa stessinhallinnan ja toimintakyvyn aiheita. Kirjassa käytiin läpi tiukkoja tilanteita ja muistoja uran varrelta. Uppoutumalla tarinoiden vietäväksi, tuntui kuin pääsin osaksi kirjan hetkiä. Koukuttavien ja toiminnantäyteisten kertomusten lisäksi kirja piti sisällään paljon uutta tietoa ihmismielestä, niin sen hyvistä kuin huonoista puolista. 

Vastaan reflektion ensimmäiseen kysymykseen lyhyesti. Meitä yhdistää se, että olemme osa tiimiä, jossa pyritään toimimaan parhaalla mahdollisella ja tehokkaalla tavalla. Tämä toiminta tähtää meitä kohti huipputiimiä, jossa jokaisella on oma paikka ja tehtävä. Huipputiimin yksilöt muodostavat toimivan ja tehokkaan kokonaisuuden, joka toimii saumattomasti yhteen. Toiminnan on oltava saumatonta niissäkin tilanteissa, kun roolit muuttuvat. Karhun tehtävät vaativat sen, että yksilön etu ei saa mennä tiimin edelle. Gustafsberg kertoikin, että oma tiimi hioutuu kuin tiiviiksi perheeksi, johon luottamus on 110 %. Luottamus voidaan rakentaa vaiheittain, kun jokainen tiimiläinen on sitoutunut siihen. Tiimiakatemialla tiimien yhteinen aika on erittäin tärkeä. Koen, että Fleimi on tiiminä matkalla kohti huipputiimiä. Kohtaamme joka päivä hetkiä oppia toisistamme lisää. Toistemme tunteminen rakentaa välillemme luottamusta. Karhussa vallitsee kova taito ja ylpeys omasta tiimistä. Onko tiimiyrittäjillä yhtä vahva ylpeys omasta tiimistä, varsinkin jos jokaisella on hieman erilaiset tavoitteet mitä hakee Tiimiakatemialta. Yhteinen visio ja päämäärä auttaa varmasti rakentamaan sitoutuneempaa tiimiä. 

Toinen yhdistävä tekijä on erilaisten tunteet ja niiden ääripäät. Niin valmiusyksikössä kuin Tiimiakatemialla arkeen kuuluu stressiä, pelkoa sekä onnistumisia ja epäonnistumisia. Meidän stressimme voi syntyä kiireisetä aikataulupaineesta, pelkomme puolestaan taloudellisesta epävarmuudesta. Mitä jos olisimmekin vastuussa ihmishengestä, joko omasta tai tiimiläisen. Käsittelisimmekö stressiä ja haastavia tilanteita samalla tavalla, jos panokset kovenevat? Erilaisia keinoja lievittää stressiä tai vaikka pelkoa epäonnistumisesta on harjoittelu. Gustafsbergin mukaan harjoittelun tärkeys korostuu, kun tehtävien aikana koettu stressitaso kasvaa. Näin vältytään siltä, että muuttuvissa tilanteissa ote herpaantuu. Kun toimintamallit ja tekninen osaaminen on hiottu kuntoon, alkaa se tulla selkärangasta. Siten aivojen täytyy käsitellä vain tilanteiden muuttuneet tarpeet, ei enää niinkään itse teknistä suoritusta. 

Olemme huomanneet tiimimme kanssa, että aika-painetehtävät ovat vielä hieman haasteellisia. Reagoimme niihin eri tavalla joka kerralla. Yhteistä on kuitenkin yleensä epämääräinen härdelli. Pohdimme treeneissä siihen ratkaisuksi yhteistä toimintamallia, jota harjoitella. Tällä saisimme varmistettua sujuvan tekemisen, oli aikaa sitten tunti tai vain 10 minuuttia. Tekemisessä toistuisi sama tuttu kaava. Saisimme kitkettyä epämääräisen härdellin minimiin ja tekeminen olisi tehokasta. Harjoittelu ei pelkästään poista stressiä vaan toimii myös luottamuksen rakentamisena. Tiimit, urheilujoukkueet ja Karhu harjoittelee, jotta tuntevat paremmin toistensa tavat reagoida ja toimia erilaisissa tilanteissa. Kun kentällä tilanteet saavat käänteen, osaamme tukea toisiamme paremmin. Tämä kaikki auttaa myös siihen, että resilienssi eli palautumiskykymme on korkeampi. Vaikea tilanne ei tunnukaan niin raskaalta, kun sitä on harjoiteltu ja valmistauduttu. On helpompi mennä eteenpäin.

Valonkaupunki-tapahtumassa ruuhka hieman yllätti meidät, mutta tekeminen säilyi silti hienosti. Ensimmäinen päivä opetti paljon ja saimme harjoitella työvaiheet. Olimme kyllä etukäteen miettineet kävijäpolkua, mutta vasta käytännön harjoittelu opetti. Myöhempinä päivinä kun tuli ruuhkaa saimme myös nopeutettua työtahtia ja vastattua kysyntään. Näin vältettiin pahempi stressi ja pysyimme keskittymään työtehtäviin. Jos olisimme saaneet paremman mahdollisuuden ”testata ja harjoitella” koko kävijäpolkua oikeilla asiakkailla, olisi ensimmäisen päivän stressi ja paine vältetty. Käytännön harjoituksen puutteessa pelkkä mielikuvaharjoittelukin voi auttaa. 

Karhu ryhmä käyttää reflektointimetodinaan debriefingiä eli jälkipuintia. Monet viranomaiset, jotka kokevat työssään vaikeita ja haastavia tilanteita, pitävät tapahtuneen jälkipuinnin. Tässä kaikki osalliset saavat avata ajatuksiaan ja tuntemuksiaan luottamuksellisesti. Vaikeiden tilanteiden ajatusten kanssa ei pidä olla yksin. Toimintamalli toimii terapiallisesti, mutta myös auttaa käymään onnistumiset ja epäonnistumiset läpi oppimisen kautta. Kun jossain epäonnistutaan, pohditaan mikä meni pieleen ja miksi. Ennen kaikkea on myös syytä miettiä onnistumisten kohdalla, miksi onnistuimme ja miten. Kun ymmärrämme miten, mahdollistaa se myös onnistumisen jatkossa. Oppiminen vaatii ymmärrystä tehdystä, jotta siinä voi kehittyä. Tämä on toiminnan reflektointia, ihan sitä samaa mitä tiimiyrittäjät tekevät, jotta oppi saadaan jäsenneltyä. Reflektointi auttaa sekä organisaatiota, että sen yksilöitä kehittymään.

”Olen huomannut, että oman toiminnan reflektoinnista on tullut osa arkea. Olin keikalla, jossa tuli pieni epäonnistuminen videon näyttämisessä screenillä. Tilanne meni todella nopeasti ohi, mutta jäin pohtimaan mitä kaikkea ja miksi se tapahtui. Olin aiemmin muuttanut ääniasetusta ja samalla vahingossa kiireessä säätänyt videon nopeuden nollaan. Tästä syystä videon ensimmäinen eli musta frame näkyi, mutta video ei pyörinyt. Sain korjattua vian hetken päästä, kun työkaveri huomasi mistä ongelma johtui. Sain näytettyä videon puhujan jälkeen, joka ei ollut ongelma, mutta hieman nolo moka kun kaikki muu sujui hyvin. Opin, että kaikki pitää tuplasti tarkistaa, jos tulee yllättäviä muuttujia, kuten äänen säätö kiireessä. Nyt tiedän myös mistä mahdollinen vika voi johtua, jos se toistuu. Tai ainakin kiinnitän paremmin huomiota siihen, jos säädän asetuksia.”

Joskus pitää epäonnistua, jotta voi onnistua. Harjoittelulla saamme vähennettyä epäonnistumisesta seuraavia vahinkoja.

Onnistumisia pitää juhlia, jotta tiimi jaksaa ja ymmärtää oman työpanoksen tärkeyden. Olen pitkään ollut työhyvinvoinnin ja palkitsemisen puolesta puhuja. Partiossa vapaaehtoisia ei voida rahalla palkita, mutta onnistumisista voidaan muistaa pienillä lahjoilla, kuten yhteisellä tekemisellä tai kunniamaininnalla. Myös meillä töissä palkitaan pitkien tai raskaiden, mutta onnistuneiden suoritusten tekijöitä. Tämä kannustaa ja motivoi myös muita antamaan parhaansa. Tiimiyritysten sisäisen palkitsemiskulttuurin edistäminen olisi ihan hyväksi. Meidän 3 vuotta tiimiyrittäjinä on lyhyt aika, joten pientenkin onnistumisten juhliminen on tärkeää. Se vahvistaa, palkitsee ja motivoi. Onnistumisten juhliminen voi olla ennalta asettua tavoitetta peilaavaa tai spontaania. Karhussa onnistumisia juhlittiin usein yhteisen vapaa-ajan merkeissä, niin myös meillä töissä. Kun vertaan kilpailijoihin, uskallan väittää työyhteisömme olevan tiiviimpi yhdessä vietetyn vapaa-ajan myötä. 

Lopuksi haluan vielä korostaa kirjan tärkeimmät opit. Hurjat tarinat Gustafsbergin kertomukset olivat kiinnostavia, muttei kirjan tärkein asia. Tarinoita yhdistivät ihmismielen salat ja opit ryhmätoiminnasta. Suosittelen lukemaan kirjan, jos haluaa tarkastella tiimiyrittäjän taitoja hieman erilaisesta näkökulmasta. Voimme saada uutta tietoa ryhmätoiminnan ammattilaisilta, heillä on vuosien kokemus takanaan. Toimiva tiimi vaatii sitoutuneita yksilöitä, jotka ovat harjoitelleet yhdessä. Vaikeat tilanteet on hallittavissa, jos niihin on valmistauduttu ja mieli ottaa muutoksia vastaan avoimesti. Luottamus rakentuu jatkuvasti lujemmaksi, lopuksi päämääränä on huipputiimi.