Kun aloin lukemaan kirjaa ei minulla ollut varsinaisesti isompia odotusarvoja kirjaa kohtaan. Mutta toisin kävi, kirja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja useassa kohdassa huomasin ajattelevani hyvin paljon samalla tavalla, kun kirjaili oli asioita esittänyt. En ole ainut, jolla on hyvin ristiriitaisia ajatuksia taloudesta ja kuluttamisesta. Toisaalta ymmärrän, että etenkin nykyisessä länsimaalaisessa maailmassa raha on merkittävä tekijä, mutta toisaalta ajattelen, että annetaanko sille liian paljon painoarvoa elämässä ja onko jokainen kuluttamamme tavara aivan välttämätön etenkin ottaen huomioon myös luonnon kestokyvyn meidän kulutuksellemme.

Kirjan johdannossa mainittu älä osta turhaa paskaa laittoi minulle pienen hymyn suulle, varsinkin kun perusteluissa sanottiin vielä että ostamatta jättäminen on myös ekologinen teko. Tällainen periaate minulla itselläni on myös ollut oikeastaan lähestulkoon koko aikuisuuteni ajan, en oikeastaan tiedä mistä tämä ajatus minun päähäni on tullut. Ehkä yksi syy voi olla siinä, että en ole mistään varsinaisen rikkaasta perheestä. Koen, että sain kyllä lapsena hyvät edellytykset ja kaiken tarpeellisen harrastaa ja nauttia lapsuudesta, mutta mitään suurempia ylimääräisyyksiä en kyllä koe saaneeni. Toki sen, mitä kukakin ylimääräiseksi määrittelee onkin toinen kysymys, minkä voi myös hyvin rinnastaa siihen, että mitä sitten on turha paska. Senhän jokainen määrittelee itse. Joka tapauksessa luulen, että koska ajattelen lapsuuteni olleen hyvän siitäkin huolimatta että hirveästi en päässyt uusimilla tuotteilla pröystäilemään on vaikuttanut minun ajatuksiini myös siihen, kuinka kulutan myös tänä päivänä.

Kirjan mukaan suomalainen kotitalous kulutti vuonna 2016 keskimäärin 37600 euroa, eli noin 3133 euroa kuussa. 30 vuotta sitten vuosikulutus oli yli kymmenentuhatta euroa vähemmän.

Ihmisillä on enemmän rahaa ja keskimäärin tulot ovat kasvaneet. Kuluttajien hiilijalanjälki on nyt 12 prosenttia suurempi, kuin vuonna 2000, tämä on siis seurausta kulutusmenojen kasvusta. Keskiverto suomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet syntyy ulkomailta, eli kun tuotteita tuodaan ulkomailta tänne meidän käyttöön. Hieman ironista siis kun puhutaan kokoajan hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035, tarkoittaako tämä siis sitä, että osaltaan suomen päästöistä siis vain yksinkertaisesti on ulkoistettu ulkomaille?

Lisäksi mieleeni nousi ajatus, että vaikka ihmisillä on siis enemmän rahaa ja tulot ovat kasvaneet silti yhä enemmissä määrin saa lukea, kuinka suomalaisilla on kokoajan enemmän ja enemmän mielenterveysongelmia. Yritin kaivella internetistä tietoa, löytäisinkö jonkinlaista suhdetta kuinka paljon mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet tässä kolmenkymmenen vuoden aikana, mutta moista tilastoa en löytänyt. Toki on huomioitava, että mielenterveysongelmiin vaikuttavat erittäin monet tekijät ja nämä eivät varmasti korreloi täysin keskenään, mutta ainakin minulle tämä vahvistaa ajatuksiani siitä, että vaikka keräämme enemmän varallisuutta ja kulutamme enemmän ei se automaattisesti ainakaan paranna meidän yleistä hyvinvointia.

Kirjassa esiteltiin mielenkiintoinen seitsemän Suomalaisen kuluttajatyypin profiili, joka on osa Sitran kestävä arki -projektia. Projektin johtajana on toiminut Markus Terho  ja hänen tarkoituksensa on ollut innostaa suomalaisia tekemään kestäviä valintoja arjessaan. Tässä profiilit on hahmoteltu liiketoiminnan suunnittelun tueksi ja koen, että nämä profiilit voivat olla hyödyksi esimerkiksi suunnitellessa oman projektin asiakasprofiileja. Nämä profiilit ovat:

1. Mukavuuden haluinen nautiskelija, joka haluaa, että elämä on helppoa ja laadukasta. Hän satsaa harrastuksiin ja luksukseen. Hän ei myöskään tingi ekologisuuden vuoksi mistään, eikä usko, että yksittäisellä kuluttajalla on osaa tai arpaa maailman pelastamisessa. Hän uskoo, että teknologia pelastaa maapallon ympäristökriisiltä.

• Seuraileva suunnanetsijä, joka seuraa ja matkii mielellään muiden kulutusvalintoja esimerkiksi somesta. Tekee ostoksia hetken mielijohteesta, sekä ostamisen ilosta. Suhtautuvat ympäristökysymyksiin epäillen tai välinpitämättömästi.

• Arjen selviytyjä on persoona, jolla on niin vähän rahaa, että itsensä tai omien arvojen toteuttamiseen ei juuri ole mahdollisuuksia. Ajatukset ja energia kuluvat selviämiseen ja fiksu kuluttaminen kumpuaa niukkuudesta. He eivät osta mitään spontaanisti tai puhtaasta nautinnosta, vaan ainoastaan tarpeen sanelemana. Ostoksissa laatua tärkeämpi on hinta, sillä rahaa on vain välttämättömään.

• Impulsiivinen heräteostaja on tyyppi, jolle shoppailu on nautinnon lähde ja kaupoissa kiertely tai verkkokauppojen selaaminen hauskaa. Heille määrä korvaa laadun ja kuluttaminen saattaakin välillä ajaa jopa talouden kuralle, jolloin on pakko tinkiä muista menoista. He tiedostavat kyllä ekologiset arvot ja ymmärtävät halpatuotannon nurjat puolet, mutta eivät juuri välitä niistä.

• Perinteinen tolkun ääni ostaa tarve ja käytäntö edellä, ja hän vaatii valinnoiltaan laatua ja kestävyyttä – myös mahdollisuutta korjata rikki menneet tuotteet. Hän arvostaa paikallisuutta ja kotimaisuutta. Heille monet uudet asiat ovat turhia hömpötyksiä. Heidän ostokäyttäytyminen on ympäristön kannalta fiksua, mutta ohjaavana tekijänä on enemmänkin arkijärki kuin ekologiset arvot.

• Fiilisvihreä suunnanäyttäjä painottaa valinnoissaan ekologisuuden lisäksi laatua, yksilöllisyyttä ja hyvää designia. He vertailevat ja valikoivat tuotemerkkinsä huolella. He ovat valmiita näkemään vaivaa löytääkseen itselleen sopivia ratkaisuja ja suosivat pienempiä tuottajia.

• Viimeisenä on neuvokas arkivihreä, joka on valmis tinkimään omasta mukavuudestaan ollakseen vihreämpi, he kokevat, että ihmisillä olisi varaa tehdä paljon enemmän maapallon hyväksi, mutta eivät tee siitä suurta numeroa, kunhan he itse elävät arvojensa mukaisesti. Kuluttajana ovat harkitsevia ja jaksavat nähdä vaivaa löytääkseen arvojensa mukaiset tuotteet; ekologisen, reilun, kestävän ja laadukkaan.

Tätä olisi kyllä mielenkiintoinen soveltaa myös esimerkiksi meidän omissa treeneissä ja nähdä löytävätkö muut tiimiläiset samaistuttavia profiileja. Kun peilailen näitä itseeni huomaan kuitenkin, että vaikka tähän oli haastateltu suomalaisia kuluttajia ovat nämä vain suuntaa antavia. Itse koen ainakin olevani hyvin vahva sekoitus Arjen selviytyjää ja perinteistä tolkun ääntä. Ostan yleensä tarpeen sanelemana, mutta silloin valitsen kyllä laatua ja kestävyyttä.

Viimeiseksi haluan pohtia vielä hieman kirjassa mainittuja ympäristölaseja, sekä kulutuksen historiaa. Olen kieltäytynyt olemasta varsinaisesti mikään vihreän ideologian edustaja, mutta ajattelen, että jotain on tehtävä. Kirjassa kuljetettiin kuluttamisen historiaa aina 1700- luvulta asti, kun varsinainen kulutuksen määritelmän mukainen kulutus keksittiin, aina kapitalismiin, sekä taloudelliseen liberalismiin. Näistä kaikista löytyi jotain hyvää, mutta myös paljon asioita, joita ei ole otettu huomioon ja jotka alkavat olemaan aika ajankohtaisia, puhutaan nyt sitten esimerkiksi luonnonvarojen vähenemiseen. Minulle heräsi ajatus, että olemme jonkinlaisessa murrospisteessä, jossa meidän pitää luoda uudenlaisia tapoja ajatella kuluttamista. Tässä kohtaa en ajattele minkään äärivaihtoehdon olevan mikään ratkaisu. Esimerkkinä uskonko, että jos kaikki ryhtyvät vegaaneiksi maailma pelastuu? En, en väitä, etteikö se jossain määrin olisi parempi vaihtoehto, mutta luulen, että kohtaisimme uusia ongelmia sen myötä. Uskonko, että ratkaisuna on sähköautot? En, käsitykseni mukaan ainakin vielä nykyteknologialla esimerkiksi akkutekniikkaan vaaditaan harvinaisia maamineraaleja, jotka tulevat myös loppumaan aivan samalla tavalla, kuin esimerkiksi öljy tällä menolla. Minusta nämä vaikuttavat laiskoilta tavoilta ajatella ja väitän, että tämän ongelman ratkaisuksi meiltä vaaditaan paljon laajempaa tapaa tarkastella asioita ja myös muuttaa meidän kulutustapoja. Mielestäni yksi helpoimpia tapoja aloitta tällainen urakka on vähentää mahdollisimman hyvin kaikki maailman hävikki alasta riippumatta. Tämä on selkeä win-win tilanne. Mielestäni tämä ei myöskään ole mikään hirveän huono asia, että meidän tulee keskittyä kulutukseen ja ratkaisuihin, jotka palvelevat myös maapalloamme. Se luo uusia mahdollisuuksia yrittäjille.