Johtajuus on täysin uusi osa-alue minulle käsiteltäväksi. Ennen tiimiakatemiaa olen ajatellut johtajuutta hyvin yksinkertaisena alueena. Olen siis karkeasti sanottuna ajatellut, että johtajuus on alaisten yläpuolella olemista ja johtajille annetaan narut, joita hän sitten valtaistuimellaan vetelee siemaillessaan yrttiteetä. Jo ennen kirjan lukemisen aloitusta pähkäilin hetken johtajuutta ja sitä, miksi siitä puhutaan niin paljon ja kirjoitetaan kirjoja. Ehkei se olekaan niin yksinkertaista? Alf Rehn teki onneksi minulle heti kirjan alussa selväksi, että yksinkertaista se ei ole. Opus herätti minulle alusta alkaen huomattavasti ajatuksia johtajuuteen liittyen ja kiinnostuin siitä koko ajan enemmän, mitä pidemmälle kirjaa mentiin. Alf Rehn on mielestäni ”out of the box -ajattelija”, jota arvostan paljon.
Kuka voi olla johtaja?
Kirjan alkupuolella Alf kertoo, että pyytää luennoillaan ihmisiä listaamaan piirteitä henkilöstä, joka ei voisi jostain syystä olla johtaja. Eli pyytää keksimään jonkun piirteen kuvaamaan ”mahdotonta johtajaa”. Hän pyytää ihmisiä kertomaan näitä piirteitä, ja lähes poikkeuksetta aina löytyy joku johtaja menneisyydestä tai nykyhetkestä, kuka on tästä ”mahdottoman johtajan” piirteestä huolimatta toiminut johtotehtävissä onnistuneesti. Tämä ei sinänsä yllätä, koska johtajuus on kirjan mukaan hyvin ristiriitaista. Johtajuutta yritetään monesti vangita tai yksinkertaistaa johonkin alueeseen, mitä Alf kertoo vihaavansa ja tämä herätti minussakin heti tunteen, että johtajuuden suhteen pitäisi olla avoimempia. Minunkin olisi pitänyt osata olla aikaisemmin.
2013 julkaistussa artikkelissa ”looking like a leader” uskottiin pystyvän todistamaan, että ihmisten kasvojen muodolla pystytään määrittämään, onko joku hyvä vai huono johtaja. Tämä on todella outoa ajatella varsinkin nykymaailmassa, missä kaikki ulkonäköön liittyvä jaottelu, varsinkin julkisuudessa on todella punaisella maalattua. Millä tavalla jonkun ulkonäkö voisi vaikuttaa siihen, kuka menestyy johtajana ja kuka ei? Onko esimerkiksi pitkätukkaisen blondin miehen vaikeampi menestyä johtajana kuin tumma- ja lyhythiuksisen miehen? Tai onko väliä, onko sinulla vahva leuka, vai onko leukaa ollenkaan, vai onko niitä kaksi?
Mitä on johtajuus?
Johtajuus ei ole tuota tai tätä. Se olisi taas johtajuuden yksinkertaistamista, jos määriteltäisiin, mitä johtajuus tarkalleen ottaen on. Johtajuus on sekä nopeaa, että hidasta. Näkyvää, sekä näkymätöntä. Johtajuus on paradoksi.
Kirjan mukaan yksi johtajuuden kulmakiviä on pitää mielessä kaksi vastakkain olevaa asiaa, ja silti pystyä toimimaan antamatta näiden asioiden vaikuttaa toisiinsa. Tämä onkin mielestäni harvoilla ihmisillä oleva taito ja se ehkä on yksi asia, joka erottaa ns. menestyvät johtajat ei-menestyvistä johtajista.
Johtajuus on epäonnistumisien kanssa elämistä. Johtajuuden oikeat onnistujat ovatkin niitä, jotka pystyvät elämään jatkuvat epävarmuuden ja jatkuvan kehityksen kanssa.
Tämän kappaleen otsikko on hauska, koska suoraa vastaustahan tähän kysymykseen ei tämän kirjan perusteella ole. Niin kuin aikaisemmin kerrottu – ”Johtajuus on paradoksi”.
”Wicked Problems”
On olemassa viheliäisiä ongelmia, joita kutsutaan kirjassa nimellä ”wicked problems”. Nämä ovat ongelmia, joihin ei ole suoraa ohjeistettua ratkaisua. Hyvä johtaja on sellainen, joka pystyy elämään näiden viheliäitten ongelmien kanssa, ja hyväksymään sen, että jotkut ratkaisut ovat epätäydellisiä ja kaikkea ei yksinkertaisesti vaan pysty kontrolloimaan. Tällainen ongelma voisi olla esimerkiksi ilmastonmuutos. Ei ole siis olemassa minkäänlaista tyyliä, tapaa, lakia, ihmistä tai muutakaan, kuka voisi ilmastonmuutoksen pysäyttää. Tällaisia ongelmia tulee varmasti jokainen johtoroolissa oleva ihminen kohtaamaan jollain tapaa jossain kohtaa elämää.
Mietteitä
Kirja herätti myös ajatuksia johtajuuden ulkopuolelta – muistiinpanojen tärkeydestä. Kirjassa puhuttiin eräässä kohtaa nuoresta toimitusjohtajasta, joka uskoi, ettei tarvitse muistiinpanoja käydyistä palavereista, koska muistaisi kaiken tärkeän. Tämä oli jälkeenpäin kostautunut kuitenkin isolla tavalla, ja muistiinpanojen tekeminen oli opittu vaikean kautta.
Olen itsekin ollut huono kirjoittamaan muistiinpanoja aikaisemmin, mutta oppinut viime aikoina, miten paljon enemmän on mahdollisuus oppia, jos tekee muistiinpanoja. Oli ne sitten piirroksia taikka tarkkaa kirjanpitoa.
0 kommenttia