Johtajuus on ristiriitaista. Tämä toteamus on varmasti itse kullekin tuttu ympäröivästä maailmasta. Alf Rehnin kirja kertoo vastakkain asetellen ominaisuuksista ja ajatuksista, joita johtajalla pitäisi olla. Renin mukaan johtajan tulee olla pehmeä, mutta myös kova. Pitää kuunnella muita, mutta myös välillä mennä oman mielipiteen mukaan, onnistua sekä epäonnistua. Johtajuus on moninaista ja kirjassakin kuultiin, ettei johtajuus ole mikään kaava, jonka voi opetella suoraan kirjasta.

Johtaminen on siitä kiinnostava kokonaisuus, että jokaisella on erilainen tapa johtaa ja olla johdettavana. Ei ole mahdollista keksiä yhtä tapaa, joka yhtäkkiä toimisi kaikille, sillä ihmisiä on niin moneen lähtöön. Mikään sama kaava ei tule ikinä olemaan täydellinen kaikille ja oma johtamisfilosofia on löydettävä itse. Kaikkia hyviä johtajia kuitenkin yhdistää varmasti muutamat tietyt asiat. Johtajan pitää johtaa tekemistä, mutta myös unelmoida. Hyvällä johtajalla on intohimo johtotehtäväänsä ja hän hyödyntää sitä inspiroidakseen työntekijöitä parhaimpaansa. Hyvä johtaja osaa rakentaa luottamuksen työpaikalle ja sitouttaa kaikki tekemiseen. On hienoa nähdä, että nykypäivänä diktaattorimaista johtamista ei enää katsota hyvällä vaan työntekijät saavat osallistua yrityksen kehittämiseen ja olla johtajan apuna.

Tiimiyrityksessämme on vielä paljon petrattavaa toistemme johtamisessa ja sitouttamisessa. Kommunikointi taitomme ovat vielä osaltaan heikot emmekä saa kaikkia samalla lailla päätöksentekoon mukaan. Usein käsitellessämme jotakin asiaa kysymme mielipiteitä ja puolet tiimistämme on hiljaa eivätkä anna yhtään osviittaa siitä, millainen näkökulma heillä olisi asiaan. Usein päätökset lyödään lukkoon sitten niiden kesken, ketkä osallistuvat keskusteluun. Näin ollen puolet tiimiläisistämme eivät luultavasti pysty sitoutumaan päätökseen, sillä heidän ääntänsä ei ole kuultu. Lisäksi avoimuus ei ole muutenkaan huipputasolla, vaan asioita spekuloidaan ensimmäisenä pienemmässä ryhmässä ja vasta sitten ehkä tuodaan koko tiimille. Tämä myös rapistaa luottamussuhteen rakentamistamme.

Toisaalta tässä on taas huomannut johtamisen vaikeuden. Kaikkia tulee johtaa omanlaisillaan tavoilla, jos haluaa saada kaikista suurimman potentiaalin irti. Jotkut ihmiset ovat myös paljon hitaampia lämpiämään. Minun itseni on ollut vaikeaa ymmärtää ihmisiä, jotka eivät ikinä puhu tai halua osallistua. Olen myös aktiivinen vapaa-ajalla ja tykkään nähdä tiimiläisiäni ja rakentaa luottamusta myös akatemian seinien ulkopuolella. Tässäkin asiassa tiimissämme on monenlaista kirjoa ja joillekin riittää vain akatemia arki yhdessä. Olen kuitenkin lähiaikoina tehnyt paljon oivalluksia omasta käyttäytymisestäni. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä. Koen, että erilaisten ihmisten kanssa työskentely vie ajattelumaailmaani oikeaan suuntaan ja ymmärrän mahdollisesti tulevaisuudessa johtajana sitä, miten erilaisia toiminta- ja sitouttamistapoja ihmisillä on.

Johtajan tulisi olla hyvä vaatimaan, mutta myös hyvä ymmärtämään. Inhimillisyys on kaiken ydin ja ilman empatiataitoa johtaminen ei ole oikea paikka kenellekään. Minulle johtamisessa on tärkeintä nimenomaan ihmisten johtaminen. En ole ikinä ollut mikään nippelitietojen jakaja tai teoriasta puhuva ihminen. Elän tunteella ja yleensä tekemiseni pohjautuu ihmisten kanssa toimimiseen. Minulla on tässä myös opittavaa, sillä johtajana on tärkeä olla myös strateginen ja ymmärtää yrityksen kokonaistilannetta kuten taloutta, markkinointia yms.

Tiimissämme ei myöskään ole käyty dialogia tiimiin kuulumisen periaatteista. Nämä kuitenkin tulevat ensi viikolla ja saamme kaikille pelisäännöt siihen, mitä pitää tehdä, jotta ansaitsee paikkansa tiimissä joka päivä. Teemme tiiminä yhteisen oppimissopimuksen, jossa kaikki sitoutetaan tiimin toimintamalleihin. Tavoitteena se, että yhteisymmärryksen luomisen jälkeen vapaamatkustajat karsitaan minimiin asettamalla tarkat raamit jokapäiväiselle tekemisellemme. Lisäksi tämän jälkeen on helpompi puuttua asioihin, kun on yhteisymmärrys siitä, miten juuri Vengassa tulee toimia ja mikä toiminta ei ole sallittua.

Kaikista mieleenpainuvimpia juttuja, mitä kirjasta jäi mieleen, oli epäonnistumisten ja onnistumisten pohtiminen. Minulla on ollut varmasti lukioikään ajatusmaailma, että johtajan tulee aina onnistua, koska muuten hän ei voisi olla johtaja. Myöhemmin kuitenkin monien yrittäjien tarinoita kuulleena ja lukeneena, todellisuus on täysin toisenlainen. Olen lukenut todella monia uutisia ja kirjoja siitä, kuinka monet yrittäjät ovat tehneet konkursseja urallaan tai kokeneet suurempia ja pienempiä vastoinkäymisiä yritystensä kanssa. Tämä on ollut silmiä avaavaa, sillä itselläni on aina ollut pieni epäonnistumisen pelko taustalla. Olen kuitenkin havahtunut siihen, että haluan kokeilla siipiäni johtajana, sillä minunkaan polkuni ei tarvitse olla täydellisen onnistunut. Polkuni starttamiseen tarvitaan kuitenkin intohimo, jonka takana haluan seisoa 100 prosenttisesti.

Johtajan tulee ymmärtää ja osata selittää, miksi asioita tehdään. Jos asioille ei ole järkeviä selityksiä, työntekijät saattavat kokea ne merkittömiksi ja näin työpanos on paljon ohuempi kuin ymmärtäessään tiettyjen asioiden merkityksen. Miksi kysymys on siis tärkeä työkalu johtajalle. Tästä inspiroituneena haluan ehdottomasti jatkaa luku-urakkaani start with why kirjan parissa.