Kuuntelin Camilla Tuomisen kirjan Johda tunteita, menesty työelämässä, ja lyhyeksi kirjaksi se herätti minussa yllättävän paljon ajatuksia. 

Olen aina ollut melko hyvä tunnistamaan omiani ja muiden tunteita. En silti osaa aina käyttäytyä tilanteissa järkiperäisesti, vaikka ymmärtäisin, etten saisi antaa tunteideni johtaa minua. Välillä kuitenkin tulee tilanteita, joissa tunnistan tunteeni, mutten niiden lähdettä. Tällöin minun tulisi oppia pysähtymään pohtimaan tunteita ja niiden syitä.  

Minun pitää opetella arvostaman omista mielipiteistäni eriäviä mielipiteitä. Koen ne liian usein hyökkäyksenä ja henkilökohtaisena kritiikkinä minua kohtaan, vaikkeivat ne sitä olisikaan. Esimerkiksi, jos ehdotan, että lähdetäänkö tiimin kesken meidän perheemme mökille viettämään aikaa ja joku ehdottaakin, jotain muuta paikkaa, kuulen vain: ”Teidän mökkinne on huono ja sinäkin oikeastaan aika typerä, kun edes ehdotit tuollaista.” Tällaisissa tilanteissa vastareaktioni saattaa olla aika voimakas, vaikka asia sinänsä ei olisikaan kovinkaan merkityksellinen. Minun tuleekin kiinnittää huomiota siihen, etten saa oikeuttaa käyttäytymistäni perustelemalla, että olen vain tällainen. Minun pitää koittaa pysähtyä miettimään, mikä tunne minulle tulee ja mistä se johtuu. Yleensä tuossa vaiheessa olen kuitenkin jo kerennyt reagoimaan tilanteeseen ja joudun pahoittelemaan jälkikäteen. Onneksi olen kehittynyt siinä ja osaan myöntää tehneeni väärin ja pyytää anteeksi. Suurin osa peloistamme ovat oman mielemme luomia. Ehkä koen, etten tule hyväksytyksi, tai että minusta ei pidetä, jos joku ei olekaan samaa mieltä kanssani. Kamppailen aika paljon sen kanssa, että minun tekoni eivät ole sama asia, kuin minä. 

Minun pitäisi tsempata läsnäolossa, niin itseni, kuin muidenkin seurassa. Pitäisi osata sulkea pois ylimääräiset häiriötekijät, kuten puhelin, tietokone tai välillä jopa omat ajatukseni. Minulla on paha tapa yliajatella asioita ja se vaikuttaa läsnäolooni ja fiilikseeni yleisesti. Läsnäolon lisäksi tietoisuus on asia, jota minun tulisi kehittää. Käytän meditaatiota rentoutumiskeinona aina vasta, kun olen siinä pisteessä, että leposykkeeni on lähempänä 100, kuin 50 kertaa minuutissa, tai uni ei meinaa tulla millään. Minun pitäisi koittaa löytää siihen rutiini, jotta saisin syvennyttyä enemmän itseeni ja tunnusteltua omaa oloani. Kun tunnen ja hyväksyn itseni, olen avoimempi asioille ja ihmisille. Se on Tuomisen mukaan tie menestykseen. 

Parhaissa tiimeissä vallitsee psykologinen turvallisuus, mikä taas lisää tiimiläisten välistä luottamusta. Näin voimme näyttää tiimille heikkoutemme ja saamme tukea niihin. Pitää muistaa, että sanat ovat vain pieni osa viestintää. Tiimin jäsenten tulisikin havainnoida omaa olemustaan ja sitä, mitä se viestii muille. Olemus on suuri osa turvallisuuden tunteen luomista. Turvallisessa ympäristössä jokainen uskaltaa myös tuoda ilmi hulluimmat ideansa, joista voi poikia mitä vain. Välillä on hyvä hyväksyä, että omat taidot ovat rajalliset ja turvallisessa ympäristössä uskallamme pyytää apua, kun sitä tarvitsemme. Nekin tilanteet ovat hyvä oppia tunnistamaan. Ei ole itsestään selvää, että tunnistamme, milloin oma jaksamisemme tai taitotasomme ei enää riitä kaikkeen. Silloin on tärkeää, että ihmiset ympärillä tunnistavat sen ja myös he kokevat olonsa tarpeeksi turvalliseksi sanoakseen asiasta ja tarjotakseen apuaan. 

Tuoreilla silmillä tulee parasta haastamista organisaatioissa. Tiimiakatemiallakin tämä näkyy selkeästi uusien pinkkujen saapuessa taloon. Haastoimme ja kyseenalaistimme itse viime vuonna ihan samoja asioita ja nyt, kun joku uusi tiimiakatemialainen sanoo saman kommentin, minkä olisin itsekin voinut vielä vuosi sitten sanoa, saatan vain pyöräyttää silmiäni ja todeta,” Kyllä ne vielä oppii tähän touhuun!” Tällaisiin kommentteihin tulisi tarttua, eikä vähätellä niitä. Näin organisaatioon saa muutoksia aikaan. 

Vastoinkäymisiin ei saa takertua liikaa, mutta ne olisi hyvä nähdä mahdollisuuksina. Olen aika ylpeä siitä, miten muutama tiimiläisemme osaa nähdä tällaiset tilanteet positiivisessa valossa. Erityismaininta ensimmäisen vuotemme team leaderille, Jesse Branthinille, joka on esimerkillisesti osannut tuoda tiimille esille myös toisen puolen epäonnistumisista. Myös asiakkaiden kanssa hyvin hoidetut epäonnistumiset luovat asiakkaalle jopa paremman kokemuksen, kuin jos kaikki olisi mennyt hyvin ja suunnitelmien mukaan. 

Minulle tärkeimmät vinkit kirjan lopusta olivat: 

• Ole läsnä 100 %. Puhelin kiinni sellaisissa hetkissä. 
• Kuuntele intuitiotasi.
• Hoida vaikea asia heti aamusta. Älä lykkää sitä. 
• Mieti tavoitteita päivätasolla ja palkitse itseäsi niiden onnistuessa. 
• Älä vertaile itseäsi muihin. Unohda kilpailu ja keskity itseesi ja omaan tekemiseen. 
• Tee oma health check viikoittain. Tai edes kuukausittain 
• Kirjoita aamusivuja. Älä nappaa käteen ensimmäisenä puhelinta, vaan vihko ja kirjaa kaikki, mitä mieleen juolahtaa. 

Näitä pyrin tietoisesti lisäämään arkeeni.