Olemme Osuuskunta Kauka-tiimimme kanssa käyneet viime viikkoina paljon keskustelua sisäisestä viestinnästä ja kuinka se on meillä alkanut toimimaan näiden ensimmäisten kuukausien aikana. Mielestäni sisäinen viestintä kattaa yhtä lailla etäviestinnän puhelimen välityksellä, kuin myös elehtimisen kasvotusten ja kaiken muun kommunikoinnin välillämme. Luonnollisesti, pidän tätä äärimmäisen tärkeänä osana toimivaa tiimiä tai esimerkiksi myös yhteistyössä asiakkaan kanssa. Siksi halusimme ottaa tämän aiheen osaksi meidän ensimmäistä synnytystä, jonka tarkoitus on kehittää tiimimme käytäntöjä.

Tällä hetkellä koen, että Kaukan suurimmat vaikeudet liittyvätkin juuri viestinnällisiin ongelmiin ja sen seurauksiin. Muistan kuulleeni useaan otteeseen tiimissäni, että vuorotellen jollain on sellainen olo, etteivät muut ymmärrä mitä hänellä on sanottavana. Viesti on välillä hyvinkin vaikea saada perille, kun ihmisten eleet ja käyttäytymistyylit on niin yksilöllisiä. Viestin vastaanottaja voi ymmärtää sinut aivan toisella tavalla, kuin olet tarkoittanut. Sinusta voi tuntua, että ihmiset ovat idiootteja, kun eivät ymmärrä sinulle täysin yksinkertaista asiaa.

Näihin viestinnällisiin ongelmiin liittyen, koin valinneeni todella hyvän ensimmäisen kirjan Tiimiakatemiaa varten. Innostuin lukemaan Thomas Eriksonin hittikirjan Idiootit ympärilläni, joka oli kiinnostanut minua jo pitkään. Harvoin käytän sanaa ”innostunut” lukemisen tai kirjojen yhteydessä. En ole yläasteen pakollisten luku-urakoiden jälkeen lukenut yhden yhtä kirjaa kannesta kanteen, lukuun ottamatta oppikirjoja. Tämä kirja tuntui kuitenkin helpolta ”urakalalta”, sillä aihe oli minulle niin mielenkiintoinen. Olen aina ollut tarkkailija ja kiinnostunut ihmisistä. Tätä kirjaa lukiessa oli niin mahtavaa pystyä tarkkailemaan muita vielä syvällisemmin.

Thomas Erikson on lajitellut kirjassaan eri käyttäytymistyylejä mielenkiintoisella tavalla. Hän on kategorisoinut ihmiset neljään eri väriin, joista yleisimmin ihminen kuuluu kahteenkin eri värityyppiin.

Punainen on johtajatyyppi. Hänet on selkeä tunnistaa, sillä hän ei pysyttele kulisseissa. Punaisen tyyli puhua on suora ja rehellinen, eikä hän niinkään välitä, jos joku loukkaantuu hänen sanoistaan. Ihmiset eivät kiinnosta häntä kovinkaan paljoa ja hän pitääkin mielellään henkilökohtaisen reviirinsä laajana. Hänellä on kantava ääni, eikä hänellä ole tarvetta änkyttää.

Hän on ulospäinsuuntautunut, itsevarma ja kilpailuhenkinen. Luovuttaminen ei ole punaiselle vaihtoehto. Hän suorittaa työnsä loppuun asti nopealla tempolla ja saakin lyhyessä ajassa aikaiseksi normaalia enemmän. Hänellä on aina kiire, eikä hän ole tottunut väistelemään muita väkijoukossa.

Kauka:ssa olen havainnut parikin selkeästi punaista ihmistä, jotka ovat juuri niissä rooleissa joissa heidän kuuluukin, eli johtajarooleissa. Myös tiimimme valmentaja on selkeästi punainen, niin kuin hän itsekin on todennut.

Keltainen on positiivinen innostaja. Hän puhuu ja nauraa paljon. Ihmiset ja heihin ystävystyminen ovat hänelle tärkeitä asioita ja että kaikki viihtyvät keskenään. Hän ihastuu helposti ja näkee kaikissa ja kaikessa hyvää. Hän haluaa olla kaikessa mukana ja hän innostuu kaikesta uudesta. Hänellä on taito myös innostaa muita levittämällä omaa positiivista energiaansa. Siinä mielessä hän voisi olla hyvä johtaja.

Tunteet ohjaavat hänen päätöksiään. Hän ei kuitenkaan provosoidu, vaikka hänelle huudettaisiin, mikä on hyvä piirre esimerkiksi asiakaspalvelijalla.

Kauka pitää sisällään myös muutaman selkeän keltaisen ihmisläheisen innostajan. Yksi mielestäni selkein löytyykin virkistysvastaavan roolissa, joka on hänelle aivan omiaan. Hän saa todella hymyn tarttumaan.

Vihreä on rauhallinen ja vaatimaton. Hän sulautuu taustalle ja on kiinnostuneempi muista kuin itsestään. Hän ei herätä huomiota tiimissä tai muissa ryhmätilanteissa, vaan hän sulautuu joukkoon myötäillen enemmistön mielipiteitä vältellen konflikteja. Se ei ole fiksua, mutta hän ei halua nousta ketään vastaan. Hän kuitenkin pitää lupauksen ja hoitaa työnsä ohjeista poikkeamatta kuuliaisesti.

Vihreä välittää ihmisistä ja panostaa elämänmittaisiin ihmissuhteisiin. Hänen vahvuutensa on kärsivällisyys ja luotettavuus. Hän on hyvä kuuntelija ja jättääkin usein omat sanat vähemmälle. Tätä piirrettä voi moni asiakas arvostaa myyntitilanteissa, sillä asiakkaan tarpeita tulee kuunnella.

Kauka:sta löytyy useampikin vihreän mallin edustaja, eikä mikään ihme, sillä se on yleisin käyttäytymismalli. Voisin jopa väittää, että koen itse olevani meidän tiimissämme selkein vihreä ja tunnistan helposti muut kaltaiseni ihmiset pienistä eleistä.

Sininen on loogisesti ajatteleva perfektionisti. Hänellä on taito nähdä riskit ja virheet jo ennalta ja hän haluaa siksi suunnitella asiat mahdollisimman tarkkaan etukäteen. Hän haluaa varautua kaikkeen ja ottaa kaiken huomioon. Hänellä on taipumus analysoida ja kyseenalaistaa saamaansa tietoa perin pohjin, eikä hän avaa suutaan, ennen kuin hän on vakuuttunut omasta tiedonmäärästään.

Hän välttelee epäonnistumisia ja on vannoutunut tarkistamaan kaiken moneen kertaan, vaikka virheisiin sortuminen on hänen tarkkuutensa ansiosta kovin harvinaista. Hänen perfektionisminsa voi johtaa pahimmillaan myös masennukseen, jos kaikki ei sujukaan toivotulla tavalla.

Kauka todennäköisesti koostuu myös edellä mainitun kaltaisista ihmisistä, mutta en ole löytänyt vielä yhtäkään niin selkeää henkilöä tähän ”muottiin” meidän tiimistä. Itse pystyn kuitenkin osittain sijoittamaan itseni myös tämän värin kuvaukseen. Niin kuin tämän esseen alussa mainitsinkin, on kovin yleistä olla jopa kahta eri väriä.

Näiden neljän käyttäytymismallin rinnalla olen vertaillut omaa, sekä tiimiläisteni käyttäytymistä Belbinin testitulosten avulla, jotka kävimme tämän vuoden alussa kaikista tiimiläisistämme yhteisesti läpi. Sen perusteella meidät jaettiin selvästi kolmeen eri kategoriaan: tekijät, ihmiskeskeiset, sekä ajattelijat.

Testin tulokset syvensivät vielä entisestään ymmärrystäni tiimiläisiini, joista olin osasta jo ehtinyt muodostaa jonkunlaista kuvaa tämän kirjan avulla. Oli mielenkiintoista huomata, että tulokset olivat verrattavissa kirjan perusteella syntyneisiin tulkintoihini. Esimerkiksi selkeästi punaiset tyypit löytyivät testin mukaan tekijäporukasta. Sitten taas vihreitä löytyi ihmiskeskeisistä ja keltaisia ajattelijoista.

Mutta poikkeuksiakin oli, esimerkkinä itse kuuluin testin mukaan tekijöihin. En aivan aluksi ollut testin kanssa samaa mieltä, kunnes tekijöitä alettiin kuvaamaan vähän tarkemmin. Tekijät jakautuivat vielä kolmeen eri osaan, joista oma paikkani oli viimeistelijänä/loppuunsaattajana. Tämän kuvauksen minä lopulta tunnistin itsessäni ja yhdistin sen sinivihreään minääni.

Tämä kirja oli minulle tutkimusmatka itseeni, sekä tuoreeseen tiimiini. Tarkkailijaluonne kun olen, minusta on älyttömän mielenkiintoista pystyä tulkitsemaan ihmisiä yhä syvemmällä tasolla ja kokonaisvaltaisemmin. En ehkä täysin pysty ostamaan kaikkea kirjan sanomaa, eikä minun tarvitsekaan. Koen, että tällaisia kategorioivia tulkintoja eri ihmistyypeistä pitääkin osata lukea kriittisesti ja kyseenalaistaa.