Voittamisen anatomia

Voittaminen on suhteellinen käsite kuten häviäminenkin. Se mikä on toiselle riittävän hyvä, tarkoittaa toiselle vasta alkuun pääsemistä. Aki Hintsa on onnistunut kuvaamaan voittamisen anatomian lääkäriuransa perspektiivistä. Sekin on kuitenkin vain konsepti tai työkalu, jota hyödyntämällä voi päästä lähemmäksi omaa itseään ja sitä kautta voida paremmin. Vaikka työkalu tuntuu toimivalta ja sitä osaa käyttää hyödyksi tässä paperilla niin vasta tosielämän vaikutukset todistavat onko työkalua osattu käyttää oikein. 

Hintsan mukaan terveys ei ole vain sairauksien poissaoloa. Hyvä terveydentila on asioiden välistä tasapainoa ja epätasapainotilojen ennaltaehkäisemistä. Sitä kutsutaan funktionaaliseksi lääketieteeksi. Ihminen otetaan huomioon kokonaisvaltaisena yksilönä eikä tutkimustulosten viitearvoina. Jotta ihminen voi tervehtyä elinvoimaiseksi yksilöksi, hänen on otettava vastuu oman kehon, mielen ja psyykeen tasapainotilasta. 

Sairauksia korjaava perinteinen koululääketiede kukoistaa niin pitkään, kun ihmiset ulkoistavat vastuun omasta terveydestään itsensä ulkopuolelle. 

Mielestäni yrittäjän tärkein resurssi on hänen hyvinvointinsa, joten oman voittamisen anatomian reflektointi on fiksu veto tässä yrittäjän uran ensimmäisen vuosikymmenen aikana. 

Voittamisen anatomia kuvaa ihmisen hyvinvointia ja menestystä hyvin maskuliinisella tavalla. Minulle tuttua on ymmärtää hyvinvointi maskuliinisuuden eli ulospäinsuuntautuneen tekemisen ja feminiinisyyden eli sisäänpäin kääntyneen levon tasapainona. 

Kirjan pihvi on ehdottomasti menestyksen ympyrä ja erityisesti ydin. Olen kokenut, että jos ydin ei ole kirkas ja vahva niin mikään hyvinvoinnin osa-alue ei virtaa vapaana. 

Tiedätkö, kuka olet? 

Se jollaiseksi kuvittelen itseni, perustuu siihen mitä ajattelen ihmisyydestä, maailmasta ja kuinka arvotan erilaisia asioita. Käännekohta itseni tuntemisen matkallani oli, kun ymmärsin että minäkuvani on vain minun näkemykseni minusta ihmisenä miljoonien muiden näkemysten joukossa. Ihmisen identiteetti ei pohjaa absoluuttisiin faktoihin vaan kokemuksiin ja uskomuksiin. 

Toki kokemukset ja uskomukset, jotka saavat tarpeeksi toistoa saa meidät ajattelemaan, että olemme sellaisia. Kuten itse uskon, että olen hyvä sanojen käyttäjä ja kielellinen mielikuvitukseni on rikas. Tai, että häpeilen helposti, mutta olen opettanut itseni piilottamaan sen hyvin. 

Toinen tärkeä oivallus oli ymmärtää, kuka tarkalleen ottaen ajattelee, kun minä ajattelen. Ajattelen, että kun meditoin ja aivoissani riehuvat tuhannet ajatukset hiljenevät, löydän niiden takaa hiljaisuuden, jossa asuu herkin intuitioni ja olemukseni. Se minä olen. 

Hieman sivuten Tulevaisuuden identiteetit –kirjaa, siinä esitetään, että ihmisten tekemiseen perustuvat identiteetit voitaisiin korvata ominaisuuksiin tai intohimoihin perustuvilla identiteeteillä. Esimerkiksi minä olen rakastanut koko pienen ikäni nähdä kasvien kasvavan ja kasvattaa niitä. Sekä olen suhtautunut niin intohimoisesti opettamiseen, että pakotin sisarukseni aina koulun jälkeen pitämääni kotikouluun. Tulevaisuuden identiteettini voisi olla kasvattaja. 

Muistelen, että Aki Hintsa kertoo kirjassaan ystävänsä Gebrselassien sanoneen: Kun juoksen, olen juokseva mies. Se saattoi olla jokin muukin kirja, jota luin Voittamisen anatomian kanssa samaan aikaan. 

Joka tapauksessa tuo lause kiteyttää upeasti mitä on ihminen ja mitä on olla läsnä. 

Kuka minä olen? Olen maata kuokkiva nainen. Olen lasta hoitava sisko. Olen tuolilla istuva ihminen. 

Tiedätkö, mitä haluat? 

Tätä kysymystä voisi pohtia useasta eri näkökulmasta, kuten mitä haluan saavuttaa tai mitä haluan tehdä. Se mitä haluan saavuttaa, on lopputulosta siitä mitä haluan tehdä. 

Minä ajattelen, että tämäkin pohjaa kunkin ihmisen omaan maailmankuvaan. Ajattelen, että on olemassa tieto, mitä olen tullut tänne tekemään, mutta se tieto on löydettävä. Jos ryhdyn keksimään asioita tyhjästä, joita haluan tehdä niin ainakin osa niistä asioista on sellaisia, joilla palvelen vain egoani eli kerään statuspisteitä ja huomiota. 

Siksi yritän selvittää itseni sisältä sen, mitä haluan. Olen käyttänyt asian selvittämiseen apuna kysymystä, ‘’mitä asioita rakastit tehdä lapsena niin, että unohdit kaiken muun?’’ 

Rakastin kasvattaa kasviksia ja kerätä marjoja ja sieniä. Rakastin askarrella ja tehdä käsitöitä. Pidin toki muistakin asioista, mutta ne eivät saaneet minua samalla tavalla flow-tilaan. 

Haluan edelleen kasvattaa ja tulla siinä paremmaksi. Sen myötä olen ulkona puutarhassa ja metsässä, siis maadoitun ja tasapainotun. Lopputuloksena saan nauttia puhtaasta luomuruoasta ja ihastella kauniita kukkia. Haluan myös kasvattaa omia lapsiani ja näyttää heille maailmaa. 

Tähän sivuseikkana ja pintapuolisena haluna liittyy oma maatila, mutta se ei ole tämän vastauksen ydin. 

Tietenkin haluan elämääni tunnekokemuksia ja uskonkin niiden seuraavan perässä, kun teen itseäni ja muita kohtaan oikein. 

Hallitsetko omaa elämääsi? 

Hallinta terminä ei sytytä minua, olenhan nainen ja hallinta syö feminiiniä puoltani. On silti tärkeää, että ihminen kokee autonomian tunnetta omassa elämässään, että omilla valinnoilla on väliä ja oman elämän kulkuun voi tietyissä raameissa vaikuttaa. 

En taida hallita omaa elämääni, kun ottaa huomioon korkean stressitason, kireyden ja väsymyksen. 

Kontrolli, hallinnan pimeä kääntöpuoli on kuitenkin läsnä koko ajan. Olen tulevaisuusorientoitunut ja yritän kontrolloida tulevaisuuteni kulkua, selvittämällä epäolennaisia asioita ja skenaarioita etukäteen. Saan paniikin, jos minulla ei ole kesätyötä tai en tiedä mitä teen seuraavana syksynä. 

Hyvinvoinnin kannalta minun on opittava hallitsemaan paremmin muun muassa kuluvan päivän ja viikon ajankäyttöä, mutta päästettävä irti tulevaisuuteen liittyvistä uhkakuvista. 

Upeinta olisi oppia luottamaan itseeni, läheisiini ja elämään siinä määrin, että voisin antautua viikkojen vietäväksi ilman tietoa tulevasta, stressaamatta joka ikistä asiaa. 

Hyvinvoinnin ulkoiset merkit syntyvät coressa 

Jokainen yksittäinen hyvinvoinnin osa-alue, kuten palautuminen, aktiivisuus, ravinto, henkinen energia tai yleinen terveys ei voi loistaa, jos ytimessä on haasteita. 

Minussa on sellainen synnynnäinen vika, että jos en löydä jonkin asian tekemiselle merkitystä oman kehittymiseni kannalta niin minun on mahdotonta ryhtyä tekemään sitä. Voi vain kuvitella, että kun menetän suunnan, en tiedä mitä haluan tehdä tai saavuttaa niin lamaannun täysin. Random asioiden kokeileminen ei nosta minua sen murheen alhosta. 

Sama toimii toiseen suuntaan, sillä kun tiedän, kuka olen ja mitä haluan niin minulla on motivaatiota ja intoa, vaikka mihin. Koen, että on helppoa tehdä hyviä valintoja supermarketin hyllyjen välissä ja löytää päivästä puolitoistatuntia aikaa käydä salilla, kun minulla on tavoitetila olla fyysisesti kunnossa omalla maatilallani. 

Kun tulee tunne, että en tee mitään järkevää ja elämä valuu sormien läpi, niin valitsen syödä epäterveellisiä asioita, olen passiivinen enkä liiku, nukun liian vähän ja olen huonoa seuraa. 

Mieleeni on jäänyt maailman vanhimmiksi eläneiden ihmisten haastattelut, joissa he tupakka huulten välissä kertovat, että onnellisuus on pitkän elämän salaisuus.