Kevään lukukauden ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Jari Parantainen Tuotteistaminen. Tuotteistaminen on käsitteenä tuttu ja ymmärrän sen periaatteet, mutta mitään kirjallisuutta en ole aiheesta lukenut tai tietoisesti missään projektissakaan miettinyt syvällisemmin sitä, kuinka voisimme tuotteistaa entistä paremmin. Monia projekteja reflektoidessa on kuitenkin ymmärtänyt sen, että tuotteistamisen suunnittelulle olisi voinut pyhittää enemmän aikaa, koska myöhemmin se todennäköisesti säästää aikaa vähintään käytetyn ajan verran. Viimeisimpänä mielenpäällä pyörii 24h synnytykset ja kyseisen tapahtuman tuotteistaminen, jossa olisi paljon parannettavaa ja jota voitaisiin pienelläkin työmäärällä parantaa kovasti.

Olen ollut myös mukana projekteissa, jotka oli tuotteistettu mielestäni hyvin. Kesäpassilla oli selkeät paketit selkeillä hinnoilla, jotka asiakkaan oli helppo ymmärtää. Kesäpassi oli myös kerännyt hyvät referenssit menneiltä kesiltä kuvien kera. Kesäpassin nettisivu oli myös toimiva ja selkeä. Kaikki oli hyvin dokumentoitu, asiakkuuksien hallintaan oli yhteinen järjestelmä ja yhteiset ohjeet. Minun perehdyttämiseni projektiin kesti noin tunnin, jonka jälkeen olin valmis kävelemään Jyväskylän keskustaan myymään passia. Yleensä myymisen aloittaminen tuntuu vaikealta, mutta tuote oli itsessään niin selkeä, että sitä oli helppo myydä. Tai siis helvetin vaikea sitä oli myydä, koska olin niin myöhään liikenteessä. Tarkoitankin sitä, että helppo oli ainakin lähteä yrittämään myyntiä, koska sellaista kysymystä ei olisi asiakkaalta voinut tulla, jossa olisin jäätynyt täysin. Eikä se ollut minun hyvyyttäni, vaan taustatöiden ja dokumentoinnin. Kuinka helppoa kyseinen konsepti olisi monistaa muuallekin Suomeen ainakin teoriassa. On tietenkin eri asia, kuinka yritykset todellisuudessa syttyisivät idealle, mutta hinnaltaanhan tuote oli todella halpa. Tuotteen ja sen hinnan takana oli helppo seistä, koska yritysten saamaa näkyvyyttä oli mitattu tarkasti ja asiakasprofiilit tehty hyvin. Itsehän vain hyppäsin mukaan viimeisiksi viikoiksi, joten en tiedä projektista sen hirveämmin. Myynnistä en niinkään oppinut, vaan lähinnä juuri tuosta kirjoittamastani. Kuinka tärkeää hyvä tuotteistaminen on ja kuinka paljon helpommaksi se tekee myyjien ja asiakkaiden elämän.

Kehnommin toteutetusta tuotteistamisesta esimerkkinä 24h synnytykset. Pelkästään nimi 24h Synnytys pitäisi vaihtaa, vaikka sillä olisi kuinka paljon tunnearvoa joillekin akatemialla. Tai ei nimeä välttämättä pidä vaihtaa, mutta asiakkaille viestinnässä pitäisi kuitenkin ehkä puhua esimerkiksi Hackathonista. Vaikka termi tulee alun perin ohjelmistokehityksen piiristä, niin nykypäivänä termi ymmärretään kyllä toimialasta riippumattomana toimeksiantojen toteuttamisena. On oleellista, lukeeko sähköpostin tai Linkedin-viestin otsikossa 24h synnytys vai 24h hackathon. Viestin saaja saa hackathon sanasta heti käsityksen mistä puhutaan. Hackathon on mielestäni myös virallisemman ja kansainvälisemmän oloinen, joka voi joihinkin yrityksiin purra paremmin. Synnytykset nimessä ei sinänsä mitään vikaa, mutta se voi jonkun asiakkaan korvaan kuulostaa hieman kotikutoiselta ja on sääli, jos myynti tyssää jo nimen kohdalla. Hinnoittelu on selkeä ja asiakasta usein kiinnostaakin vain se kattohinta, eli 1500€, joka ei sekään mahdoton summa. Pakkohan heidän on ajatella suurinta mahdollista hintaa ja budjetoida sen mukaan. Hinnassa ei ole siis mitään vikaa, mutta dokumentointia menneistä synnytyksistä on todella huonosti. Sekin on harmillista, koska tapahtumat ovat aina olleet tyylikkäitä. Vaikka edellisten vuosien dokumentointi olikin huonoa niin kyllä myös myyjänä näen mokia jo pelkästään sähköposteissa mitä lähetin. Pakettihan on kuitenkin melko simppeli niin miksi tehdä siitä vaikeaa. Itse tein siitä vaikeaa ja selitin tapahtuman kulkua puhelimessakin liian yksityiskohtaisesti.

Hinta 0-1500€. Työaika24h. Toteuttajien määrä X. Siihen vain referenssit perään ja after movie viimevuodesta. Ei tarvitsisi vastailla kysymyksiin ”minkä tyyppinen tapahtuma on kyseessä?” tai että ”millaisia toimeksiantoja ennen on ollut?”. Esimerkiksi toissavuotinen tapahtuma oli itsessään jo niin näyttävä, että sillä olisi jo saatu myytyä yksi jos toinenkin toimeksianto. Asiakkaille tehdyssä PDF tiedostossa (Kuvassa kappaleen alla) ”24h synnytykset Mitä, miten, kenelle” kyllä kertoo kaiken oleellisen, mutta ostaako kukaan palvelua, jossa ”pyritään synnyttämään luovia ja innovatiivisia ratkaisuja.” Olen itse melko vaatimaton ja varovainen tekemään lupauksia, joten olisin itse varmaan kirjoittanut ihan saman tekstinpätkän. Valmistuville pitää kuitenkin uskaltaa pistää sen verta painetta, että innovatiivisia ratkaisuja luvataan tuottaa eikä vain pyritä niihin. Hinta on kuitenkin yrityksen päätettävissä, joten lupauksessa ei ole edes mitään riskiä ja asiakas varmasti ymmärtää sen itsekin. Lupaaminen antaa jämptin kuvan koko laitoksesta ja jos lupauksesta ei pystytä pitämään kiinni niin mitä sitten. Sitä sattuu varmasti paremmissakin piireissä ja yleensä toteutuksista saadaan aina jotain hyödyllistä irti, vaikkei ne kovin innovatiivisia ja luovia olisikaan. Innovatiiviset ja luovat ovat myös sanavalintoina sellaisia, että yritys ei saa niistä mitään irti. Akatemialaiset varmasti ovat luovia, mutta akatemialaiset ovat myös nuoria yrittäjiä, jotka ovat ns. ajan hermolla. Luoviahan nyt sanoo olevansa puoli tusinaa ihmisistä, mutta moniko voi sanoa olevansa nuori yrittäjä. Tai edes nuori tai yrittäjä. Kaihdan itsekin puhumasta itsestäni nuorena yrittäjänä, mutta ei sitä pitäisi Tiimiakatemian synnytyksiä myydessä kaihtaa, vaan tuoda rohkeammin esille. Jokainen saa mielestäni identifioida itsensä niin paljon tai vähän yrittäjäksi kuin haluaa akatemialla, mutta synnytyksissä se mielestäni voisi olla yksi viestinnän kärjistä.

Asiakkaalle voitaisiin myös luvata hienoa tapahtumaa ja mahdollisuutta päästä ”headhunttaamaan” parhaat päältä. Pitäisi myös korostaa sitä, että yritykset saavat näkökulmia vastavalmistuneilta, joilla on pää täynnä tuoretta teoriatietoa, sekä projektikokemusta. Myös Tiimiakatemialla tehtyjä projekteja voitaisiin tuoda enemmän esille, jotta luottamusta saataisiin luotua. Tietysti kaikki tämä tieto on jostain kaivettavissa tai asiakkaan pääteltävissä, mutta asiakkaan etsimään pakottaminen ei ole hyvää tuotteistamista.

Ihannetilanteessa yritykset varaisivat paikkoja jo ensivuodelle ja ihan oikeasti näen sen mahdollisena, vaikka sydämestäni olenkin puolankalainen pessimisti. Sen toteutumiseksi olisi kuitenkin hyvä lähteä siitä perusasiasta, että edes oma akatemiamme tulisi katsomaan showta.

Synnytysmyyntiin myös voisi mielestäni tehdä jonkun vähemmän muodollisen perehdytyksen, jossa edelliset myyjät ja tapahtumajärjestäjät hieman avaavat toimivia ja ei-toimivia tapoja. Ymmärrän kyllä tekemällä oppimisen periaatteen, mutta koska synnytyksiin kuitenkin halutaan laadukkaita toimeksiantoja niin pieni sparraus voisi olla hyvästä. Se ei vielä tekisi myyjien elämästä liian helppoa, koska hehän sen konkreettisen työn lopulta joutuvat tekemään. Kyllä myyntiprojektista vielä oppisi, vaikka myyjiä vähän avitettaisiinkin alkuun.

Kirjan loppupuolisko käsittelee tuotteistamista mm. MicroMedia nimisen yrityksen avulla. Melko raskas kirja, jonka loppupuolella syventyy todella tarkastikin tuotteistamisen pieniin yksityiskohtiin. Alkupuolisko oli itselleni antoisampaa, koska en ole aiheen asiantuntija ja sain lisäymmärrystä perusteisiin. Kuten Sissimarkkinointi, myös tämä Parantaisen kirja oli sellainen, johon voisi varmasti palata tulevaisuudessa useampaankin otteeseen. Ostamisen arvoinen siis. Omien projektien tuotteistamisen pohtiminen teki hyvää ja olisi hyvä harjoitus myös treeneihin.