Frank Martelan ja Karoliina Jarenkon kirja Draivi – Voiko sisäistä motivaatiota johtaa? on opus siitä, kuinka sisäistä motivaatiota voi kun voikin johtaa. Motivaatiota on olemassa kahdenlaista; sisäistä ja ulkoista. Sisäinen motivaatio on sitä, kun tekeminen on yhteydessä henkilön tavoitteiden, arvojen ja ”whyn” kanssa, eikä hän tarvitse työskentelemiseen mitään ulkoista motivaattoria. Tästä mainiona esimerkkinä Maaria Pelkonen ja hänen aina ajallaan ja peräti etukäteen kirjatut kirjapisteet. Ulkoinen motivaatio on puolestaan sitä, että itse tehtävä ei motivoi tekijää, vaan hän tarvitsee ulkoisen motivaattorin. Tästä hyvänä esimerkkinä minä, minun kirjapisteet ja vahva Maarian pelko, jos en saa tätä esseetä valmiiksi torstain täpitystreeneihin mennessä.

Minun ulkoinen ja sisäinen motivaatio

Kaikki työ mitä olen tehnyt ennen Tiimiakatemiaa on pohjautunut täysin ulkoiseen motivaatioon ja motivaattoreina on ollut raha tai epäonnistumisen pelko. On varmasti ihan luonnollista, että nuorena ja kouluttautumattomana kaikki tarjolla olevat työtehtävät ovat olleet niin yksinkertaisia, että harva on voinutkaan löytää niiden parista sisäistä motivaatiota. Minulla ei kuitenkaan ole ennen akatemiaa ollut sisäistä motivaatiota edes opiskelujen parissa. Opiskeleminen on tuntunut pakolliselta pahalta ja ulkoisina motivaattoreina minulla on toiminut halu näyttää muille ja pelko siitä, että näytän epäonnistujalta muiden silmissä. Toisaalta nuo ulkoiset motivaattorit ovat saaneet minut myös ylittämään itseni.

Olin kirjoittanut lukiossa jo kolmet eri YO-kirjoitukset, mutta minulla alkoi toisen kirjoituskerran jälkeen varusmiespalvelus, minkä seurauksena en saanut käytyä yhtä ainutta kurssia ajallaan ennen kolmatta kirjoituskertaani. Tästä johtuen kirjoitusoikeuteni evättiin ja kaikki aiemmat kirjoitukseni mitätöitiin. Harkitsin vahvasti jättäväni lukion kesken, mutta en halunnut, että minua pidetään luovuttajana tai epäonnistujana, joten päätin varusmiespalveluksen jälkeen suorittaa kaikki neljä YO-kirjoitusta yhdellä kirjoituskerralla, samalla kun olin juuri muuttanut ensimmäiseen omaan asuntoon Helsinkiin ja sopeuduin uuteen kaupunkiin, sekä tein töitä 40 tuntia viikossa.

Pidän itseäni luovana, mutta käsistäni kömpelönä ihmisenä ja kun peruskoulussa ja lukiossa luovat mahdollisuudet rajoittuivat kuvaamataitoon ja käsitöihin, ei ihmekään, että perinteinen opiskelumuoto ei koskaan tuntunut omalta. Tiimiakatemialla ja yrittäjänä olen kuitenkin löytänyt sisäisen motivaation tekemiseen ja kun aikaisemmin vihasin opiskelua, on Tiimiakatemia onnistunut muuttamaan suhtautumiseni opiskelua kohtaan totaalisesti. Olen tykännyt tulla töihin lähes joka päivä.

Martela ja Jarenko esittelee kirjassa neljä perustarvetta, joiden yhteisvaikutuksena saavutetaan sisäinen motivaatio: Vapaaehtoisuus, kyvykkyys, yhteenkuuluvuus ja hyvän tekeminen.

Vapaaehtoisuus

Olen tullut akatemialle vapaaehtoisesti ja kaikki tekeminen projektien parissa on vapaaehtoista. Tämä antaa mielestäni hyvän kipinän sisäisen motivaation syttymiselle. Olen saanut akatemialla etsiä omaa suuntaani ja kokeilla erilaisia asioita. Olen saanut myös jättää asioita tekemättä, jos ne eivät olekaan ensipuraisun jälkeen olleet enää kiinnostavia. Minua ei ole patistettu mihinkään tiettyyn rooliin, vaan olen saanut itse päättää vastuista mitä haluan ottaa tai jättää ottamatta. Tiimiakatemian litteä organisaatiorakenne myös edesauttaa vapaaehtoisuuden toteutumista, sillä liiketoiminnallisesti katsoen kukaan ei ole Tiimiakatemialla auktoriteettiasemassa toisiinsa nähden, ellei toki näin ole projektikohtaisesti sovittu.

Kyvykkyys

Siinä missä kyvykkyyden tarve on sisäisen-, on se mielestäni myös ulkoisen motivaation indikaattori; itselläni ainakin. Kuten mainitsin aikaisemmin, minulla on aina ollut syystä tai toisesta halu näyttää muille ja olla muita parempi asioissa mistä pidän. En tiedä mistä tämmöinen ajattelumalli kumpuaa, mutta veikkaan, että se juontaa juurensa syvälle nuoruuteen ja joukkueurheilutaustaan. Tästä ajattelumallista johtuen kyvykkyyden tunne, kyvykkyyden osoittaminen ja omien kykyjen kehittäminen ovat yksi dominoivimpia piirteitäni, niin hyvässä, kuin pahassa. Saamani kehut saavat minut tekemään töitä kovasti, mutta negatiivinen palaute sitäkin kovemmin, sillä en halua näyttää kyvyttömältä ja haluan todistaa heidän palautteensa vääräksi. Koen, että meillä on kuitenkin Tempossa ilmapiiri, jossa me aidosti ja oikeasti tunnetaan toisemme ja meillä vallitsee hyvä sisäinen luottamus, jonka seurauksena minun oma kyvykkyyden tarve kääntyy pelkästään sisäisen motivaation puolelle.

Yhteenkuuluvuus

Tähän panostetaan akatemialla, tähän panostetaan Tempossa ja tämä on myös minulle itselleni erityisen tärkeää. Väittäisinpä jopa, että yksi tärkeimpiä tulevaisuudensuunnitelmiani / haaveitani on, että minulla on ympärilläni tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa saan jakaa uusia kokemuksia. Tällaisia ihmisiä on Tempo pullollaan ja aionkin omalta osaltani pitää huolen siitä, että kun valmistumme joulukuussa ja leviämme ympäriämpäri Suomea tai maailmaa, pidämme silti yhteyttä ja tulemme näkemään vähintään kerran vuodessa.

Hyväntekeminen

Hyväntekeminen on asia, mikä luo minulle sisäistä motivaatiota, mutta tajuan sen vasta jälkikäteen. En voi sanoa, että olen tekemiselläni pyrkinyt tekemään jotain hyvää, mutta esim. asiakkaalta saatu kiitos hyvästä työstä tai palvelusta on kyllä ehdottomasti buustannut sisäistä motivaatiota. Hyväntekeminen voi kyllä tapahtua myös tiimin sisäisesti, mutta mielestäni se toteutuu Tempossa niin luontaisesti, että en kutsuisi sitä hyväntekemiseksi vaan tiimipelaamiseksi.