Donitsi

”Kaikki mallit ovat vääriä, mutta toiset ovat hyödyllisempiä kuin toset.”

-George Box, tilastotieteilijä-

 

Photo by Isaac Quesada on Unsplash

Taloustieteen kurssilla opetetut teoriat siitä miten taloutemme toimii, ovat monella tapaa hyödyllisiä. Kun pohdimme vaikka tuotteen hinnan alentamista, elastisuuden (hinnan muutoksen vaikutus kysynnän muutokseen) käsite auttaa hahmottamaan kuinka järkevää se on. Monissa teorioissa on kuitenkin vakavia puutteita ja niitä korvataan paremmilla Kate Raeworthin kirjassa Donitsitalous. Kirjan nimi tulee siitä, että talouden päämääränä tulee olla inhimillinen kukoistus ympäristön kantokyvyn rajoissa. Asiat ovat hyvin, kun olemme donitsin reunojen sisällä. Inhimillisen hyvinvoinnin mittarien tulee siis antaa riittävän isoja lukemia (niiden tulee ylittää donitsin sisäreuna), mutta ympäristön kulumisen mittarien riittävän pieniä (pysyä donitsin ulkoreunan sisäpuolella). Linkin takana on Suomen Ympäristökeskuksen havainnollistus maamme tilanteesta vuodelta 2018.

Suomessa monet kestävän kehityksen tavoitteet ovat varsin hyvällä tolalla, mutta ympäristön kantokyky on ylittynyt pahasti. Keskeinen haasteemme donitsiin pääsemiseksi on siis vähentää ympäristölle aiheuttamaamme kuormaa. 80% suomalaisista ajattelee elintapojensa olevan kestäviä, (kenties juuri meidän markkinoijien takia,) mutta jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme kolme ja puoli maapalloa.

Valtioneuvoston kestävän kehityksen raportti 2020 summaa, että Suomessa donitsin sisäreunan kannalta ajankohtaisia aiheita ovat lihavuusongelma ja sukupuolten tasa-arvo. (Esimerkkinä sukupuolittunut väkivalta ja työmarkkinoiden vinoumat, kuten palkkaero.) Tämän takia oli todella hienoa saada LIKES (Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö) Osuuskunta Cleveran asiakkaaksi. Työtä, joka on todella tärkeää ja tarpeellista.

Ihmiskuva

Raeworth kehottaa ajattelemaan uudelleen taloustieteen ihmiskuvaa. Laskelmoivan Homo Economicuksen sijaan olemme kuitenkin ihmisiä. Markkinoijat ovat tässä lähempänä totuutta kuin teoreetikot, koska jostain kumman syystä heillä on vahvempi yhteys käytäntöön. Kun hinnoittelen tai suunnittelen jotain tuotetta, pyrin siis muistamaan, että raha ei suinkaan ole ainoa asia, joka asiakkaalle merkitsee, vaan hänelle voi tarjota arvoa todella monissa eri ulottuvuuksissa.

Schwartzin arvokehä

Eräs kiehtova teoria, joka kirjassa tuli vastaan, oli Schwartzin arvokehä. Se laittoi ajattelemaan, että minkälaisia palkintoja, rangaistuksia ja muita mekanismeja käytämme ihmisten johtamisessa haluttuun toimintaan. Itsekin saatan välillä jumiutua ajattelemaan virkistyspäiviä tai julkista tunnustusta ainoana palkintona. Arvoja on kuitenkin monia, ja eri tehtävät ja tavoitteet vetoavat eri arvoihin. Palkinnon tai rangaistuksen tulisi olla linjassa tämän saman arvon kanssa. Jos tehtäväni on tulla ajoissa treeneihin, perimmäiset motivaationi siihen ovat hyväksynnän saaminen, sujuvuus/ammattimaisuus, ja sitä vastaan toimivat motivaationi taas mukavuus, itsensä toteuttaminen, virikkeellisyys ja jännitys siitä, ehdinkö treeneihin. Kun tutkin arvokarttaa, huomaan, että virikkeellisyys sukulaisarvoineen, jotka estävät minua lähtemästä ajoissa, ovat päinvastaisia yhdenmukaisuudelle ja hyväntahtoisuudelle, jotka taas auttaisivat olemaan ajoissa.

Herättämällä tietyn arvon, saa aikaan tietynlaista toimintaa. Arvon herättäminen aktivoi myös sen lähellä olevat arvot ja vaimentaa sille vastakkaiset arvot. Kun jotain arvoa käyttää ahkerasti, ajan myötä se vahvistuu kuin lihas. Lienen siis aamupalapöydässä tottunut jonkinlaiseen hedonismiin eikä ajatus siitä luopumisesta tunnu kivalta. Mutta jotta olisin ajoissa, minun tulisi aktivoida ylevämpiä tarkoitusperiäni aamuisin. Jos palautan mieleeni ja uudelleenvisualisoin missioni joka aamu, se voi parantaa elämänlaatuani jopa enemmän kuin Eino Leino ja rauhassa nautittu kaurapuuro.

Treeneissä kuuluu olla ajoissa. Ajoissa tuleminen on perusoletus ja niistä myöhästyminen on miinusta. Tätä ajatusta mukaillen ajoissa tulemisesta ei palkita, mutta myöhästymisestä rangaistaan. (Olen kyllä useinkin mielessäni taputtanut itseäni olalle ehtiessäni paikalle – ja sen jälkeen ajatellut ettei sen nyt kuuluisi olla mikään ylpeyden aihe.) Ehkä kuitenkin juuri panostamalla räjähtäviin aloituksiin voidaan korostaa miten hienoa se on, kun koko tiimi toimii kellon tarkkuudella. Myöhästymiset tekevät meiningistä löysempää ja nuhjuisempaa. Tauolta sisään -periaate toimii rankaisuna aika hyvin. Myöhässä sisään tulemiseen liittyy häpeää – ja kuuluukin liittyä. Häpeä on se tunne, joka saa meidät noudattamaan periaatteita ja säilyttämään luottamuksen. Mutta se on myös ”tulppatunne,” joka salpaa ajattelua ja varsinkin itsensä ilmaisemista ja näin heikentää myös dialogia.

Schwartzin arvokartassa kaikilla korostuvat hieman eri arvot, johtuen synnynnäisestä temperamentista ja siitä, mitä arvoja on tottunut käyttämään. Olisi todella mielenkiintoista tehdä testi tiimin kesken ja verrata tuloksia. Se auttaa meitä ymmärtämään mikä on toiselle tärkeää ja mikä ei, jotta pystymme tekemään hyviä ratkaisuja. Kun haluan taivutella vaikka Tuulian tekemään jotain, tiedän mihin vedota, kuin osaava myyjä. Tiedän myös mitä minun ei kannata tarjota hänelle. ”Tehkää toisille niinkuin haluaisitte itsellenne tehtävän.” ei pidä tarkalleen ottaen paikkaansa juuri tästä syystä. Sopimus, joka on muiden mielestä ok, ei välttämättä sovikaan ihmiselle, joka välittää eri asioista kuin muut. Toinen kaipaa palkinnoksi shampanjaa ja toinen kaipaa iltapäivän vapaaksi.

Arvojen johtaminen haluttujen tulosten aikaansaamiseksi… Tämä liittyy strategiaan. Kun tiedämme, mikä on yrityksemme vahvuus, se etu tai luonteenpiirre, jolla kilpailemme, niin yrityskulttuuri ja arvot pitää muokata vahvistamaan tätä vahvuutta. Jos Clevera esimerkiksi pyrkii pärjäämään ja antamaan maailmalle sen, mitä siltä puuttuu, olemalla todella luova, niin meidän ei pidä liikaa korostaa perinteitä tai turvallisuutta. Moni yleishyödyllinen organisaatio taas pyörii paljolti hyväntahtoisuuden ja ”yhteisen hyvän” eteen. Tämä voi helposti sammuttaa vastakkaiset arvot, kuten suoriutumisen, vallan jä pärjäämisen. Niinpä hyvikset ovat vaarassa taantua piipertämiseen. 80-luvun tyyppinen ”vain voitto merkitsee” -rahantekofirma taas unohtaa hyvinkin helposti nuo vastakkaiset arvot ja hankitut markat voivatkin olla pois jostain paljon arvokkaammasta.

Arvot tekevät sinusta sen kuka olet… Vai muokkaatko sinä arvosi? Muna vai kana? Toiminnan pitää olla arvojen mukaista. Mitä jos tämän kääntää päin vastoin ja arvoista tehdään toiminnan mukaisia? Me emme onneksi voi luoda arvoja tyhjästä tai määrätä niitä yksinvaltiaina. Perus arvopohja on yhteiskunnassamme melko sama. Tästä todistaa vaikkapa se, että lähes kaikkien isompien suomalaisten yritysten seiniltä löytyvät samat tekstit vastuullisuudesta ja luotettavuudesta. Voimme kuitenkin pyrkiä korostamaan niitä arvoja, jotka ovat tehtävän kannalta hyödyllisiä. Ympäristö muovaa yhteisön. Ihminen sopeutuu olosuhteisiin myös muuttamalla arvojaan.

Systeemiajattelu

Donitsitalous-kirjassa tuotiin systeemiajattelun idea talouden yhteyteen. Maailmassa on asioita, joissa vain muutama tekijä vaikuttaa toisiinsa todella suoraviivaisesti ja sitä pystyy kuvaamaan yksinkertaisesti, vaikkapa suorittavan työn tulos ja siihen käytetty aika. On myös asioita, joissa on loputtomasti muuttujia ja niiden ymmärtämiseen sopii parhaiten tilastot ja todennäköisyyslaskenta. Jonkun tuotteen menekki voisi ehkä olla tällainen. On myös asioita, joissa on kohtalaisen paljon muuttujia, mutta niillä on loogisia yhteyksiä. Tähän auttaa systeemiajattelu.

Systeemissä on varantoja tai virtoja, hatusta vetämällä vaikka onnistumiset, itseluottamus ja ulkoiset odotukset. Niiden välillä on takaisinkytkentöjä. Mitä enemmän onnistut, sitä enemmän saat itsevarmuutta. Mitä enemmän itsevarmuutta sinulla on, sitä varmemmin onnistut. Mutta mitä enemmän onnistut, sitä enemmän sinulta odotetaan ja sitä vähemmän sinulla on itsevarmuutta. Systeemissä on myös erimittaisia viiveitä. Jos projektissa kestää pitkään, onnistumisen kokemus voi tulla melko hitaasti. Näin itseluottamuskaan ei ehkä kerry kovin nopeasti. Jos kuitenkin verkosto on toiminnastasi todella perillä jatkuvasti, voivat odotukset nousta nopeasti onnistumisen jälkeen. Jos se vähentää liian nopeasti ja paljon itsevarmuuttasi, seuraus voi olla kokonaisuutena jopa negatiivinen. Vaikuta vipupisteeseen, esim. viiveeseen tämän ja tuon välillä, tai heikennä takaisinkytkentää tuon ja tuon välillä, niin voit muokata systeemistä toimivamman. Samanlaisia kaavoja voi tehdä monesta muustakin asiasta ja tunnistamalla näistä ”vipupisteet” voi parantaa systeemin toimintaa. Pyrin pitämään systeemiajattelun työkalupakissani kun mallinnan asioita.

Rinnakkaisvaluutat

Rinnakkaisvaluutat oli cool juttu tässä kirjassa. On naurettavaa, että vanhustemme hyvinvointi riippuu epäsuorasti esim. siitä, paljonko asiakkaita Finnairilla on. Sysmän kunnassa painettiin omaa rahaa eli Sysmää, jota sai käyttää vain paikallisiin palveluihin. Näin pidettiin huolta, että arvo pysyi kunnassa. Samanlailla vanhustenhuoltoon voisi perustaa oman rahan, jonka piirissä olisi pelkästään palvelun tarjoajia ja saajia ja voisimme lopettaa runsaasti saastuttavien alojen pelastamisen planeettamme kustannuksella. Jos joskus päädyn tilanteeseen, jossa minulla tai silloisella yritykselläni on mahdollisuus lähteä mukaan rinnakkaisvaluutan käyttöön, olen mukana, kunhan sovin kyseiseen ekosysteemiin. Nykyisessa yleismaailmallisessa rahassa kaikki yritykset ovat saman rahan piirissä ja se tarkoittaa melkoisia epäsuhtia ja epäjohdonmukaisuuksia: Asia, jolla ei muuten olisi toisen asian kanssa mitään tekemistä voikin vaikuttaa siihen suuresti. Jos menisin mukaan tietynlaisen bisnesekosysteemin suljettuun kiertoon, voi olla että sopisin sinne, tai olisin asiaankuulumaton häirikkö, jonka vuoksi paikallisraha kiertää, jumittaa tai vyöryy systeemissä ei-toivotulla tavalla.

Green growth vai degrowth? (Vai tuho?)

Onko jatkuva talouskasvu rajallisella planeetallamme mahdollista? Uskotko, että vihreä kasvu ja talouden irtikytkentä luonnonvarojen kulutuksesta riittävässä määrin on mahdollista? Voiko taloutemme Titanicin suuntaa kääntää, vai pitäisikö laittaa pakki päälle? Raeworth tiivisti eri näkökulmien erot hyvinkin napakasti ja selkeästi. Mielipiteet ja pääargumentit kuuluvat näin:

1. Talouskasvu on välttämätöntä yhteiskunnallemme, joten riittävä talouden irtikytkentä luonnonresurssien käytöstä on oltava mahdollista.
2. Riittävä talouden irtikytkentä luonnonresurssien käytöstä ei ole mahdollista, joten talouskasvu ei saa olla välttämätöntä yhteiskunnallemme.

Itse uskon, että kysymys on alakohtainen.

Me tarvitsemme molempia, pelkkä degrowthkaan ei riitä. Vaikka kaikki suomalaiset kuluttaisivat vain tonnin kuussa, nykyteknologialla se olisi yhä kestämätöntä. Tulevaisuuden rakentajille on siis yhä tarvetta. Sitra tiivistää tarvittavan muutoksen niin, että kulutuksen pitää sekä vähentyä absoluuttisesti, tehostua, että löytää tehokkaampia tapoja, (siis kulttuurin tulee muuttua). Näissäkään kaikki kohdat eivät päde tasaisesti kaikille aloille, koska vaikkapa liikenteeseen löytyy kyllä tehokkaampia tapoja matkustaa, kuten joukkoliikenne ja yhteiskäyttöautot, mutta perunaa ei voi syödä paljoa nykyistä tehokkaammin. Sen sijaan biojätteeseen lentävien perunoiden ostamista voi vähentää.

Checklist jalanjäljen pienentämiseen:

• Mistä oma jalanjälki koostuu? lämmitys, valaistus, datan kulutus, ruoka,
• Mistä asiakkaan jalanjälki koostuu? materiaalin hankinnasta, toimiston ylläpidosta, matkoista
• Entä toimialan? tai koko systeemin? Myynnissä ehkä juuri absoluuttisen määrän ongelma, eli myydään määrää eikä laatua. (Ja sekin, että palkinto tulee, vaikkei kysyntä ja tarjonta oikeasti kohdanneetkaan, vaikka myyjä sai asiakkaan hetkellisesti luulemaan niin.) Matkat tapaamisiin.
• Absoluuttinen, suhteellinen vai kulttuurinen ratkaisu, jota tähän tarjoan?

Kuntokatsastusta myydessäni voin kannustaa asiakasta hyödyntämään jo olemassa olevia tauluja, mikä vähentää absoluuttisesti uusien materiaalien hankintaa ja säästää rahaa. Etenkin nyt korona-aikaan en ole ehdottamassa fyysisiä myyntitapaamisia, vaan Teamsin kautta, mikä vähentää ajokilometrejä. Voin kannustaa etäyhteyksien käyttöön myös suunnittelupalavereissa. Hyvät sähköiset materiaalit auttavat tässä. Kyseessä on kulttuurinen ratkaisu. Ja Likesin brändiin sopivasti pystyn hehkuttamaan työmatkaliikunnan auvoa niissä väleissä, joissa se on relevanttia.

Kohti donitsia Tiimiakatemialla

Soitin joskus Tiimiakatemian tilat omistavaan yhtiöön ja selvitin kuinka suuri osa sähköstämme on päästötöntä tai uusiutuvaa. En kuitenkaan saanut otetuksi seuraavaa askelta asian parantamiseksi, kun ”on tässä muitakin kiireitä…” Toisaalta kotipesästä on hyvä aloittaa, varsinkin nyt muitakin muutoksia on tulossa. Sähkönkäyttöhän ei ole juuri mitään verrattuna lämmitykseen ja eristykseen, joten siihenkin täytyy perehtyä. Kysymykset, jotka selvitän tai esitän Tiimiakatemian johdolle:

Kuinka paljon kiinteistön vuotuinen lämmitysenergiankulutus on? Entä sähkön? Voiko niitä pienentää jotenkin? Mikä on niiden tuotantotapa? Meidän käytössämme oleva pinta-ala ja rakennuksen kokonaispinta-ala? Onko meillä muita vaihtoehtoja? Entä rakennuksen energialuokka? Lukeeko esimerkiksi energiatodistuksessa kuinka sitä voisi parantaa helposti? Tai löytyisikö omasta listastani optimaalinen vaihtoehto energiankulutuksen vähentämiseen? Mitä se maksaa? Paljonko näiden selvittäminen vie minulta aikaa pois muista projekteista?

…ja siis itse asiassa mähän oon kehittänyt tähän jo laskurin, joka on yleispätevämpi ja tarkempi kuin mikään muu Suomessa… Voisikohan tässä soveltaa sitä ja saada mainosta?

Selvitystyössä tietojen hankkiminen on ensimmäinen askel. Joudun jo niitä kysyessä selittelemään jotain, mikä vaatii henkistä kanttia. Voi olla että sen seurauksena joku ottaa osan hommastani pois, tai saadaan muuta vastuunjakoa tehtyä. Olisi fiksua värvätä tähän joku kaveri, etten joutuisi tekemään kaikkea itse.

Kun tiedot on kerätty, analysoin ne ja ehdotan toimenpiteitä. Tästä alkaa varsinainen johtaminen. Ei, kyllä se pitää aloittaa heti alussa pohjustamalla yhteistä tahtotilaa, mutta tästä eteenpäin pääpaino on johtamisessa ja viestinnässä. Graafinen esitys auttaa esityksen perille menemistä.

Ja aina kun joku TA:lta on hankkimassa asuntoa, niin mulla pitäis olla mun laskurista joku rautalankamalli, jota se voi testata ja antaa sitten palautetta, että miltä tuntui. Onhan noita äpintekosovelluksia. Sekö se olis? Jos sitä ei saa integroitua suoraan vuokraajan nettisivuille, niin ehkä. tai oma nettisivu, jossa toi laskuri on. Parasta, jos se osais lukea ne suoraan siitä sivulta, sen koodista, eli selaimen add-on tms.

EU:n Green Dealissa pyritään vihreään siirtymään panostamalla uusiutuvaan energiaan, datan käyttöön ja kiertotalouteen. Kaivoin tämän tiedon, kun tiimimme päätti tehdä Petäjäveden kunnalle selvityksen datakeskuksesta. Olimme osana jotain suurempaa. Tosin myös aineeton data kuluttaa sähköä ja tarjonta lisää kysyntää, joten täysin ongelmatonta tämäkään ei ole. Projektia johtaessani minun olisi varmaan kannattanut tuoda tuo isompi näkökulma esiin, sillä se olisi voinut nostaa projektiryhmän motivaatiota.