Arvostan valmentajien tekemää työtä. He ovat ihmisiä, jotka mahdollistavat nuorien liikkumista ja tervettä kilpailua. Valmentajia on kuitenkin monenlaisia. Oman urheilu-urani aikana kohtasin monta erilaista valmentajaa ja tätä kirjaa lukiessa pystyin peilaamaan Dettmannin uran eri vaiheiden valmennusmetodeita omien valmentajieni käyttämiin. Dettmannin ollessa nuori, hän oli taktiikoihin ja strategiaan luottava kuumapäinen valmentaja, joka halusi menestyä kaikin ehdoin. Omat nuoremmat valmentajani olivat usein samanlaisia. He yrittävät väkisin puristaa urheilijan kehosta maksimaalista suoritusta ulos aina vain kovemmin. Kuten arvata saattaa, tällainen johtaminen ei johda usein kovinkaan pitkäkestoiseen menestykseen. Dettmann taas onnistui vuosien mukaan muuttamaan omia ajatuksiaan ja johtamistapojaan, jopa aikaansa edelle, joka johti kunnioitettavaan uraan niin Susijengin kuin monen muunkin Eurooppalaisen koripallojoukkueen peräsimessä.

”Valmentajan on kosketettava pelaajia pintaa syvemmältä, emotionaalisella tasolla, sillä pelaajat ovat ainoa tie menestykseen, heitä ei tule vain käyttää välineenä”

Omaa johtamismallia rakentaessa Dettmann on ymmärtänyt ihmislähtöisen johtamisen merkityksen. Ihanteellinen olisi tilanne, jossa kaikki joukkueen jäsenet, eli päävalmentajan alaiset toimivat oman ymmärryksensä pohjalta kohti joukkueen yhteisiä tavoitteita. Kun pelaajat ja alaiset ymmärtävät itse, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla ja miksi niin tehdään, koko yhteisö alkaa ruokkia itseään.

Ihmislähtöisen johtamisen työkaluna Dettmann käyttää neljän K;n taktiikkaa (Kysely, kuuntelu, kannustaminen ja kiittäminen) Tämä työkalu antaa alaiselle tilaa ja tunteen, että hänestä välitetään aidosti. Työkalu tähtää pelaajien itsestä lähtevään ajatteluun ja suorittamiseen yhteistä etua ajaen.

Dettmannin mukaan valmentaminen ei ole käskemistä. Valmentajan on annettava ohjeita ja johdettava alaisiaan oikeisiin suuntiin, mutta jokaisen tulee itse oivaltaa miten ja miksi toimitaan tietyillä tavoilla. Joskus niin valmentajan, kuin yrityksen johtajan on parempi sulkea pelikirjansa ja kuunnella pelaajaa, sillä pelaajat tekevät valmentajan.

Kokeileminen, erehtyminen, yrittäminen, kokeilut, erilaisten ihmisten kuunteleminen, näistä Dettmann on koonnut omia ajatuksiaan valmentamisesta. Kaikki samoja asioita kuin meillä Tiimiakatemialla. Mielenkiintoista oli lukea, miten samoista rakennuspalikoista on muodostunut yksi Suomen urheiluhistorian suurimmista valmentajista ja johtajista.

Mielenhallinta. Kiinnostava kappale, joka herätti monia ajatuksia omalla kohdallani. Kappaleessa sanotaan, että ihmisen on hyvin vaikea oppia sellaista, mitä hän ei jo tiedä. Mietin tätä lausetta ja huomasin sen toimivan ainakin minun päässäni. Jos ei itse ole koskaan ajatellut asiaa, jota on opettelemassa, siihen on vaikea saada otetta. Mutta jos on miettinyt samoja juttuja omassa päässään, on niihin helpompi tarttua ja uuden opettelun ajatukset tuntuvatkin hyviltä ja tärkeiltä. En koe olevani kovin suuresti ihminen, joka pohtii asioita ja käyttää aikaa ajatustyöhön. Näköjään voisi olla hyödyllistä esimerkiksi juuri uuden opiskelun suhteen.

Menestyneen koripallopallovalmentajan johtamisen neuvoista huokuu vuosikymmenten mittainen työmäärä. Johtajana Dettmann on pehmeä ja uudenaikainen, ihmislähtöinen tyyppi, joka onnistuu hoitamaan tiukatkin tilanteet. Johtamiseen liittyvien ajatusten lisäksi sain paljon muitakin mielenkiintoisia ajatuksia. Mitkä asiat ovat sellaisia, joita kannattaa yrittää hallita ja mitkä eivät? Pitkän uran tehneeltä mieheltä opin rauhallisuutta ja ajatuksia kiireettömyydestä. Kaikkea ei kannata tavoitella heti. Uskaltaisinpa jonain päivänä tarttua haasteisiin yhtä päättäväisesti, kuin Dettmann.

”Eikö ajattelu aina ole toisinajattelua, sillä samoin ajatteluun ei paljon ajattelua tarvita”

”Joskus onnistuminen on sitä, että epäonnistuu vähemmän kuin vastustaja”