Asko Känsälän kirja ”Johtajasta mestariksi” käsittelee johtajuutta Känsälän omien komeuksien kautta. Hän peilaa johtajuutta käsityömestarin työhön sekä kertoo ajatuksiaan oman työuran kautta. Kirja antoi loistavia vinkkejä, kuinka kehittyä johtajana ja ymmärtää kokonaisuuksien tärkeyttä.

Känsälä on urallaan tehnyt paljon hyvää työtä yrityskulttuurin kehityksen saralla ja saanut tätä kautta myös numeraalisia tuloksia. Hän muun muassa meni Elisalle töihin 2000-luvun vaiheessa, jossa Elisa osti monta pienyhtiötä ja epäonnistui niiden integroimisessa osaksi Elisa Oy:tä. Känsälä oli merkittävässä osassa tästä ”kriisistä” ylipääsyssä. Hän mukautui olosuhteisiin, pisti henkilöstöpuolen kuntoon ja kehitti yrityksen sisälle ajatuksen, ”luodaan lisäarvoa asiakkaalle, ei omistajille”.

Tuo lausahdus on mielestäni erinomainen, koska liian usein akatemian projekteissa ajatellaan vain sitä, miten projektiryhmäläiset saisivat mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Muutos olisi vielä suhteellisen helppo tehdä. Se vaatisi vain hieman ajankäyttöä ajatustyöhön. Esimerkkinä synnytykset voisi myydä tarjoamalla asiakkaalle suoraan aiheen, mistä synnytys tehtäisiin. Tästä olisi kolme suoraa hyötyä. 1. Asiakkaalle palvelu on nopea ja helppo 2. Tarjouksesta saa ammattimaisemman kuvan, kun siihen on käytetty hieman aikaa ja tehty tarvekartoitus 3. Lopputulos on todennäköisesti parempi, koska toimeksianto on itse tehty ja sen tarve tutkittu.

Tällä hetkellä pääsääntöinen synnytysten myyntistrategia on se, että asiakkaalle ehdotetaan synnytystä ilman mitään ideaa tai ajatusta, mitä se voisi sisältää. Asiakkaan on todella helppoa sanoa ei, koska hänen tarvitsisi perehtyä asiaan ja todennäköisesti hän ei jaksa.

Kuten aikaisemmin mainitsin, kirjassa puhuttiin paljon yrityskulttuurin rakentamisesta, joka teki kirjasta ajankohtaisuuden vuoksi erinomaisen. Elementia on ollut kevään murroksessa, joka alkoi tammikuussa, kun uusi johtoryhmä, jossa olen tiimiliiderinä aloitti. Johtoryhmä päätti purkaa tiimin hallinnollisia rakenteita, pyrkimyksenä tehdä toiminnasta tehokkaampaa sekä yksilöiden kannalta oma-aloitteisempaa ja vapaampaa.

Konkreettisia toimia oli mm. lopettaa julkiset tuntikirjaukset, jolloin yksilöllä oli vapaus, milloin ja miten ne merkkaavat. Tämä myös loi vastuuta siitä, että hommia pitää tehdä ja ne merkata ilman kenenkään valvontaa. Selkeytimme myös viikkorakennetta, eli joka viikko samaiset tapahtumat toistuvat samaan aikaan (jory, viikkopalaveri, tiimihetki).

Uudistukset vaikuttivat aluksi toimivilta, mutta helmikuun taitteessa rupesi niiden haittavaikutukset näkymään. Yksilölliset tuntikirjaukset ja pelkistetty viikkorakenne ajoivat vahvasti individualistiseen toimintaan, jolloin elementialaiset ei enää tienneet mitä kukakin tekee ja tiimi tuntui eriytyvän. Myös tiimin yhteiset ja aiemmin linjatut säännöt ja arvot rupesivat rakoilemaan, mikä aiheutti entisestään kränää tiimissä.

Tässä tilanteessa kirja antoi loistavaa tukea, sillä Känsälä puhui kirjassaan paljon siitä, kuinka muutosta ei pidä pelätä ja yrityksen sisäistä toimintaa pitää uskaltaa muuttaa aina kun sille tuntuu vähänkään olevan tarvetta. Kirja myös rohkaisi palaamaan muutoksesta edellisiin malleihin, mikäli uudet eivät toimi.

Nämä olivat hyvin virkistäviä ajatuksia, koska usein me suomalaiset olemme hyvin muutosvastaisia ja oletamme, että uudistukset ovat aina todella suuria ja muuttavat kaiken ylösalaisin. Yhden kriteerin Känsälä kuitenkin antoi, ennen muutoksien tekemistä ja se oli tilannekuvan ymmärrys. Otin neuvosta vaarin ja vein sen johtoryhmän kokoukseen.

Teimme tilannekuvan kartoituksen, keskustelimme sen hetkisestä tilanteesta ja teimme päätöksen, jossa purimme osan aiemmin tehdyistä uudistuksista. Päätimme, että palaamme julkisiin tuntikirjauksiin, joskin hieman uudistetulla tavalla. Viikkorakenteesta emme poistaneet mitään, mutta lisäsimme sinne tapahtumia, jossa tiimiläiset pääsevät kuulemaan enemmän toisten projekteista ja kuulumisista. Tämän lisäksi vielä pidimme tilaisuuden, jossa terävöitettiin tiimiläisten muistia tiimin arvoista ja säännöistä.

Vain aika näyttää, auttavatko uudistukset. Uskon, että en parantavat tilannetta, mutta mikäli näin ei tapahdu, en ole huolissani sillä silloin joudumme vain tekemään uusia uudistuksia ja tarkastelemaan kokonaisuutta ja sen alla olevia osia pohtimalla, mikä on pielessä.

Olen kuitenkin tyytyväinen menneeseen kevääseen, sillä pidän sitä todella opettavaisena. Olen lukenut useita strategioihin liittyviä kirjoja ja miettinyt skeptisesti, mitä muutoksilla voi saada isossa ryhmässä aikaan. Kevät on kuitenkin osoittanut, että hyvin pienilläkin asioilla, kuten tuntikirjausten julkisuudella voi olla erittäin merkittäviä tuloksia tiimiläisten välisen tietoisuuden ja luottamuksen kannalta. Se luo minulle suurta toivoa siitä, että johtajana tai tiimiliiderinä pystyy oikeasti vaikuttamaan yrityksen arkitason toimintaan.

Yleisesti kirja oli mielestäni hyvä ja sen ajankohtaisuus erinomainen. Kirjassa paljon puhutut yrityskulttuurin osa-alueet ja johtamistyylit olivat mielenkiintoista lukemista ja ovat auttaneet minua ja olen myös saanut myös hyödynnettyä niitä konkreettisesti. Kirja kannusti kokeilukulttuuriin, avarakatseisuuteen ja välillä pysähtymään ja kartoittamaan tilannekuvaa. Nämä vinkit otin ylös ja aion varmasti hyödyntää arjessa!