Oskari Saaren kirjoittama Aki Hintsa-voittamisen anatomia oli yksi harvoista kirjoista, joka tempaisi mukaansa jo ensimmäisistä luvuista lähtien. Tarina ennaltaehkäisevän terveydenhuoltoon ja traumatologiaan erikoistuneesta lääkäristä, ortopedistä, valmentajasta sekä perheenisästä teki vaikutuksen. Mieleen painui kokonaisvaltainen hyvinvointimalli, sekä lukuisat tarinat Hintsan kokemuksista, F1-maailmasta, lähetystyöstä, olympiakomiteasta ja yritysjohtajista.

Kirjaa lukiessa nousi paljon ajatuksia oman arjen ja hyvinvoinnin kehittämiseksi. Itsetutkiskelun tuloksena aloin pohtimaan onko oma hyvinvointini ja rutiinit tällä hetkellä sillä tasolla kuin haluaisin, mitä arkeni kaipaa, jotta voisin paremmin, tukeeko rutiinit tavoitteitani, mihin käytän energiaani ja tiedänkö todella mitä haluan elämältä. Lopputulemat näihin pohdintoihin ei kuitenkaan täysin vakuuttanut minua, joten muutoksia on tapahduttava. Kaiken toiminannan peruskivenä ja edellytyksenä on kokonaisvaltainen hyvinvointi ja Hintsan sanoin menestys onkin hyvinvoinnin sivutuote.

Menestyksen ympyrä

Menestyksen pyörä oli työkalu, jota Hintsa käytti apunaan ongelmasta riippumatta. Malli toimii sisältä ulospäin ja menestyksen pyörän ytimestä löytyy Core, Hintsan kuvailema henkinen profiili. Coren tarkoituksena on hahmottaa minuus, oman itsensä ja tavoitteiden tunteminen seuraavien kysymyksien avulla:

1. Kuka minä olen?
2. Tiedänkö mitä haluan?
3. Hallitsenko omaa elämääni?

Ensimmäinen kysymys auttaa määrittelemään omaa identiteettiä. Se sai itseni pohtimaan, minkä pohjalle todella rakennan omani. Identiteetti ei voi perustua vain ulkoisiin asioihin, kuten olosuhteisiin ja statuksiin, koska ne ovat asioita, jotka voidaan viedä pois. Vahva minuus muodostuu kestävistä ja jatkuvasti kehittyvistä rakenteista, kuten arvoista ja käsityksestä omasta itsestään.

Toinen kysymys auttaa käsittämään oman elämän tarkoitusta ja suuntaa, johon on kulkemassa. Itse pohdin tämän kysymyksen kohdalla omia päämääriäni ja niiden selkeyttä. Kolmas kysymys käsittelee elämänhallintaa, omaa hyvinvointia tukevia ja estäviä tekijöitä, sekä ajankäyttöä. Itse pohdin sitä, että teenkö elämässäni tällä hetkellä asioita, joita haluan ja tukeeko ajankäyttöni tavoitteitani. Onko elämässäni tarpeeksi hyvinvointiani tukevia elementtejä ja koenko olevani kiinni elämäni ohjauspyörässä.

Kahteen ensimmäiseen kysymykseen sain vastattua melko vaivattomasti, mutta viimeinen kysymys sai aikaan jonkunlaisen kriisin. Mitä merkitystä on kahdella ensimmäisellä kysymyksellä, jos en pysyt elämään oman näköistä ja tavoitteitani tukevaa elämää. Jo jonkun aikaa arki on tuntunut puurtamiselta ja päivästä toiseen selviytymiseltä ja jollain tapaa arjen suorittamisen keskellä tuntuu välillä kadottavan itsensä. Elämän ja tekemisen pitäisi olla omista perusarvoista ponnistavaa toimintaa, sellaista josta nauttii ja pääse toteuttamaan itseään. Arvopohjainen tekeminen, vaatii tietenkin vahvaa käsitystä siitä mitkä arvot omaa toimintaa ohjaavat ja mistä on valmis luopumaan ja mitä uhrauksia on valmis tekemään oman näköisen elämän eteen. Perinpohjaista pohdintaa siitä mihin aikansa haluaa todella käyttää.

Yllä oleviin kysymyksiin vastaaminen, itsensä ja omien tavoitteiden tunteminen, sekä arvoihin perustuvat valinnat lisäävät hyvinvointia ja kestävää motivaatiota jo itsessään.

Menestyksen ympyrän ytimestä ulkokehälle siirryttäessä löytyy kuusi osa-aluetta: yleinen terveys, biomekaniikka, palautuminen, ravinto, fyysinen aktiivisuus ja henkinen energia.

Jokainen näistä osa-alueista on tärkeä ja riippuvainen toisistaan, vain yhteen keskittyminen ei riitä. Tärkeintä on tasapaino, sekä kokonaisuuden ja yksilön kannalta parhaaseen mahdollisuuteen keskittyminen. Jos jotkin aihealue tarvitsevat kehittämistä, on muistettava prosessin hitaus, liian suuret ja nopeat muutokset harvoin tuottavat tulosta – usein vievät, jopa askelia taaksepäin. Tärkeää on täydellisyyden pyrkimisen sijaan keskittyä tarkoituksenmukaisuuteen, siihen mikä palvelee juuri niitä omia tavoitteita.

Omalla kohdallani kehitystä kaipaa tällä hetkellä etenkin yleinen terveys, fyysinen aktiivisuus ja henkinen energia. Yleisen terveydentilan kanssa olen paininut jo pitkään, mutta viime keväänä havahduin siihen, että asialle on tehtävä jotain. Aloitin tutkimukset verikokeilla ja sieltä paljastuikin erinäisiä puutostiloja ja ongelmia, jotka selittivät huonovointisuutta ja väsymystä. Otin oman terveyteni isommaksi prioriteetiksi ja haluan aktiivisesti tarkastella missä mennään ja mitä voin päivittäin tehdä terveyteni edistämiseksi, jotta ennaltaehkäisen itseäni joltain vakavammalta.

Fyysinen aktiivisuus on jo pitkään ollut vähemmällä huomiolla ja haluan tässäkin asiassa ottaa (oman horoskoopin mukaisesti) härkää sarvista. Pari vuotta sitten sairastin vakavan koronan ja keho ei ole tuntunut samalta sen jälkeen. En kuitenkaan voi loputtomiin jäädä paikoilleen ja odottamaan, että tuntisin niin kuin ennen, koska sitä ei tule tapahtumaan. Enemmän tällä hetkellä taistelen oman pääni, kuin astmakeuhkojeni kanssa. Koen turhautumista ja treenaajan itsetuntoni on nollissa, koska tiedän kuinka paljon fyysisen kunnon kanssa on tultu alaspäin. Vuosien takaisesta fysiikasta on vähän jäljellä ja tyhjästä aloittaminen ottaa mielen päälle. Maahan ei voi kuitenkaan jäädä makaamaan ja mahdollisesti kirjasta inspiroituneen (hyvän tarjouksen myötä) ostin jatkuvan salikortin kahden vuoden tauon jälkeen. Jännittää, mutta samalla innostaa – pienin askelin kehittämään tätäkin osa-aluetta.

Energiapyramidi

Henkinen energia onkin hieman vaikeammin mitattavissa, mutta sen loppuessa tilanteeseen viimeistän herää. Hintsan sanoin akkuja pitää ladata enemmän kuin niistä ottaa virtaa ja tämä lausahdus herätti ajatuksia. Hintsa käsitteli henkistä energiaa energiapyramidi-mallilla. Malli auttoi hahmottamaan kuinka paljon omasta energiastaan käyttää kuhunkin aihealueeseen. Energian käyttäminen onkin paljon parempi mitattava määre kuin itse käytetty aika kulloiseenkin asiaan. Parhaimmillaan kaikista pyramidin osista saa energiaa ja loppuun palamista ennaltaehkäistään.

• Pyramidin pohja: sosiaalinen ympäristö. Pyramidin pohja rakentuu läheisistä ihmissuhteista, elämän tärkeimmistä tyypeistä. On hyvä pohtia ketkä ovat ne itselle kaikista rakkaimmat, pitää niistä kiinni ja antaa heille aikaa. Koska he ovat niitä elämän tukipilareita ja henkisen energian buustaajia, kun itse ei siihen kykene.
• Keskitaso: Työympäristö. On hyvin tärkeää huolehtia, että saa energiaa myös työstä ja työympäristöstä. On pohdittava asioita mitkä tuovat ja mitkä vievät energiaa. Työn on tärkeää antaa enemmän kuin ottaa, toki niin yksinkertaista se ei aina ole.
• Pyramidin huippu: Henkilökohtainen suoritustaso. Henkilökohtaista suoritustasoa voi pitää yllä esimerkiksi laadukkaalla palautumisella ja järjestämällä itselle omaa aikaa. Oma aika tuo etäisyyttä asioihin ja helpottaa loogista ajattelua. Itse ylläpidän suoritustasoani lepäämällä, liikkumalla luonnossa, joogaamalla ja kokkaamalla hyviä ruokia.

Ajatuksia

Kirjan luettua kirkastui se, kuinka tärkeää hyvä itsetuntemus todella on. Se on ainoa lähtöruutu kohti parempaa hyvinvointia ja hyvinvointi taas on pohja menestykselle. Tajusin toki myös sen, kuinka paljon oman hyvinvoinnin kanssa on tällä hetkellä työstettävää, kuitenkin näin perfektionistin luonteen omaavana pitää muistaa prosessin hitaus, eikä haukata liian isoja paloja kerralla. Kun mopo alkaa karata käsistä pitää muistaa Hintsan sanat ”älä yritä tulla täydelliseksi, vaan vähän paremmaksi”.

Mieleen jäi isosti myös Hintsan Etiopian tarinat. Niistä jäi sellainen fiilis, että me täällä länsimaissa keksimme jatkuvalla syötöllä tekosyitä miksi jotain asioita ei voisi tehdä tai miksi emme ole asioihin tyytyväisiä. Kun on palava halu tehdä jotain, ei fasiliteeteilla ole ympärillä niin väliä – kestävät rutiinit, kokonaisvaltainen tekeminen ja tahdonvoima vei Etiopian Haile Gebrselassienkin puraisemaan olympia kultaa. Gebrselassien tapaista energiaa haluan omaankin elämääni enemmän. Kun tietää mitä haluaa ja keskittyy vain niihin asioihin mihin itse voi todella vaikuttaa, epäonnistuminenkin on helpompaa.

Henna Lehtonen | Osuuskunta Hohke